Yari & Se tuntematon numero

Jyväskylän meininki elää

1980-luvun alussa suomalaiseen rockiin ja uuteen aaltoon vaikutti suuresti Jyväskylästä ponnistanut Yari Se-yhtyeineen. Yhtyeen surullisesta rakkaudesta ja suhteen päättymisestä kertova esikoisalbumi …ja me tehtiin rakkautta on monille Suomirokin ystäville tuttu teos, mutta hieman vaikeammin saatavilla oleva Pahaa unta on taas jäänyt hieman paitsioon Se-yhtyeen katalogissa. Nyt tämä varjoissa viihtyvä albumi on taas julkaistu uudestaan Svart Recordsin toimesta ja levy soitettiin Tavastialla 24. lokakuuta kokonaisuudessaan läpi, vaikkei kronologisessa järjestyksessä.

Levyn nimi oli enne, ainakin itselleni keikan aikana. Huomasin keikan loppumetreillä, että kamerani ei enää tunnistanutkaan muistikorttiani. Sinne avaruuteen ne sitten menivät ja painajaiset vaan jatkuivat. Se niistä kuvista sitten. Lopulta sain pari kuvaa pelastettua. Keikka oli muuten todella onnistunut. Yleisöä oli Tavastian täydeltä ja Litku Klemetistä tutut soittoveikot vetivät tunteella läpi levyä ja lopuksi soitettiin myös muitakin Se-yhtyeen biisejä.  Ääneen pääsivät illan aikana itse Litku ja myös yhtyeen kitaristi. Litkun omankin bändin tuotannossa on kuultavissa Yarin vaikutteet. Tunne edellä mennään, kuten Litkun esikuva teki lähes 40 vuotta aiemmin.

Yari & Se tuntematon numero

Upeimmaksi hetkeksi on nostettava Ollaan naurettu niin kauan -biisi. Livenä tuolla taitavalla kokoonpanolla ja Yarin nykyisellä karismaattisella iän tuomalla äänellä biisi oli todella väkevä. Hänen ääni on muuttunut vuosien saatossa tummemmaksi, mutta ehdottomuus ja suoruus kuuluvat edelleen pohjalla. ”Ollaan pudottu tuoleilta, ollaan nähty maailma toisin päin”, tässä on koko Se-yhtyeen keskeisin sanoma. Uskalla, koe, näe ja toista taas kaikki uudestaan.

Yö safarilla oli myös pysäyttävä kokemus. ”Polttaa joka ilta loppuun sydämensä tuhat aurinkoo”, tämä rivi jäi elämään tästä vedosta omaan elämääni. Biisi ei ole vanhentunut vuosien saatossa lainkaan. Biisissä on jotain samaa tunnelmaa kuin Pelle Miljoonan Pelko ja Viha -biisissä. Mikään ei muutu vuosikymmenissä ja samalla kaikki muuttuu. Eilen olin jotain, tänään en mitään. Toki Pahaa unta, Punk on typerää ja Ei asfaltti liiku sointuivat myös kauniisti ja räkäisesti Hämäläisten talolla. Yleisö oli haltioissaan ja vähän juomaakin läikkyi. Tavastia raikui ja eli hetkessä, Jyväskylän meiningissä. Harjun henki elää vahvasti suomalaisessa rokissa edelleen ja hyvä niin.




LISÄÄ JUTTUJA:

Project Zomboid Raivotar Michael Kunze - Jim Steinman Vampyyrien tanssi