Hanoi Rocks ’82–’84

12.09.2016
Teksti:
Fiilis: Haikea

Hanoi Rocks ’82–’84 -valokuvakirja on taatusti jokaisen Hanoi-fanin aarre; kirjassa on yli 300 upeaa ennen julkaisematonta valokuvaa bändistä, sekä niiden ohessa monet hulvattomat tarinat kuvien takaa Hanoi Rocksin luottovalokuvaajan, Justin Thomasin kertomana. Noina vuosina 1982–1984, bändin kulta-aikoina, Hanoin poikien meno oli varovastikin ilmaistuna värikästä. Kirjan lukija pääseekin kurkistamaan paitsi kulissien taakse bändin arkeen ja juhlaan, myös tekemään samalla aikamatkan tuolle kultaiselle 1980-luvulle.

Hanoi Rocks ’82–’84 -valokuvakirjan 244 sivua koostuvat Justin Thomasin kuvaamista väri- ja mustavalko-otoksista tarinoineen. Thomasin kertomat tarinat ovat kirjassa esitettynä sekä suomeksi että englanniksi. Valokuvien asetelmat vaihtelevat alkaen klassisista bändin poseerauskuvista, joissa Hanoi Rocksista uhkuva dekadenssi sekä asenne suorastaan lyövät katsojan naamalle aina hauskoihin tilannekuviin, joista ainakin osa lienee lavastettuja. Kuviin on tallentunut myös upeita täysosumia häviävän pienistä hetkistä; bändistä lavalla, matkoilla ja hilpeän poikamaisen kohelluksen keskellä. Otoksista huokuu Hanoi Rocksin kavereiden tapa elää ja hengittää rock’n rollia, mitään roolia kukaan ei vetänyt, eikä siihen ollut tarvettakaan. Muuten sitten vedettiinkin kaikenlaista piristettä ja yrttiä alkoholijuomien lisäksi, ja monissa kuvissa tämä bändin jäsenten jatkuva biletys moninaisine seurauksineen näkyykin aika selvästi. Levyn tekemisen ja kotimaan keikkailun ohella Hanoi Rocks teki kiertueita maissa, joissa moni tavallinen suomalainen siihen aikaan vain uneksi matkailevansa; Japani, Israel, Intia, Yhdysvallat. Tie oli auki taivasta myöten tähtiin, ja sitä tietä painettiin sata mailia lasissa.

Valokuvaaja Justin Thomas vietti bändin kanssa paljon aikaa niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Thomas oli työskennellyt rock-kuvaajana jo 1970-luvulta alkaen, ja siten nähnyt ja kokenut paljon kaikenlaista musiikkibisneksen sisällä jo ennen Hanoi Rocksia. Justin Thomas on selvästi bändin suuri ihailija, ja moneen otteeseen hän kirjassa ihmettelee sitä, miten niin nuorista kavereista – bändin keski-iän ollessa 19 vuotta – välittyy niin ammattimainen ote musiikin tekemiseen ja esittämiseen, ja toisaalta sisäsyntyinen tähteys, vaikka varsinainen läpimurto oli vielä muutamien askeleiden päässä, niiden parin joita ei sitten koskaan otettu.

Kirja tuli luetuksi – tai paremminkin ahmituksi – yhdessä illassa. Mieleen palasivat muistikuvat omasta lapsuudesta vuosina 1982–1984 ja ensimmäisistä omista Hanoi-muistoista. Hittimittari, tuo Ylen tuottama ainoa katsottava musiikkiohjelma siihen aikaan, taisi esittää ensimmäisenä Suomessa Hanoi Rocksin videon cover-kappaleesta Up Around The Bend. Se oli ihan mielettömän hieno video helikoptereineen ja linnoineen kaikkineen. Video oli tehty niin isolla budjetilla, ettei mikään suomalainen artisti tai yhtye ole yltänyt samaan ilmeisesti vieläkään. Michael Monroe oli vangitseva bändin keulakuva, ja bändi vaikutti tosi makealta, ja kaikessa oli suuren maailman meininkiä ja hohdetta. Seuraava muisto bändistä onkin sitten valitettavasti tieto rumpali Razzlen menehtymisestä Los Angelesissa, ja pian sen jälkeen uutisoitiinkin koko bändin hajonneen.

Kun 1980-luvun alun Urho Kekkosen Suomesta oli ponnistanut tällainen bändi, jolla oli luontaista karismaa, kova menestyksen nälkä sekä selkeä visio siitä mitä bändi on ja mihin se pystyy, ei voi olla hetken mielessään jossittelematta entä jos… Mitä Hanoi Rocksista olisi voinutkaan tulla? Jossitteluhan ei tunnetusti auta, vaikkakin haikea fiilis kirjan kuvia katsellessa ainakin allekirjoittaneelle virisi. Hanoi Rocksista tuli aikojen kuluessa myyttinen ilmiö, jonka kulttisuosio on kantanut vahvana aina näihin päiviin saakka keräten yhä uusia faneja ympäri maailman. Guns’N Roses ja lukemattomat muut yhtyeet ja artistit nimeävät Hanoi Rocksin suurimmaksi vaikuttajakseen sekä esikuvakseen. Michael Monroe, Sami Yaffa, Nasty Suicide ja Andy McCoy nauttivat kaikki laajalti arvostusta lahjakkaina artisteina, muusikoina ja musiikintekijöinä, mutta kaikesta menneiden aikojen krediiteistä huolimatta he katsovat silti tiukasti eteenpäin vaikka taaksepäinkin katsottavaa riittäisi.

 

Hanoi Rocks '82–'84
Justin Thomas

Like kustannus
Sivuja: 244


LISÄÄ JUTTUJA:

Apocalyptica