Antikvariaatti Oulun Ale-Kirja viimeisiä lajissaan

Saavun Rautatienkadulla sijaitsevaan Ale-Kirjaan arkipäivänä puolilta päivin. Ovi on kutsuvasti auki, vaikka ulkona on melkoinen tuulentuiverrus. Kassan takana istuu divarin nykyinen omistaja Suvi Viitasaari, joka kertoo ensitöikseen, ettei voinut pitää mainoskylttiä ulkona kovan puhurin takia. Asettelen nauhurin valmiiksi ja pian pääsemmekin aloittamaan. Sovimme, että asiakkaat saavat tulla ja mennä haastattelun lomassa.

Olen kiinnostunut yrityksen alkuajoista ja saan kuulla, että Ale-Kirjalla on mielenkiintoinen omistajahistoria. Suvi kertoo, että yritys on perustettu 1970-luvulla ja se on ollut alusta asti pelkästään naisten omistuksessa. Se on varsin erikoista, sillä yleensä divariala on kuulemma melko miehistä. Suvin äiti osti liikkeen vuonna 1987, jolloin elettiin divarialan kulta-aikaa.

‒ Muistan silloin 80-luvulla, kun tässä pikkutyttönä pyörin, että silloin oikeastaan kaikki mitä asiakkaat myivät ostettiin tai otettiin, koska se kierto oli niin hirveän suurta. Nyt jos tekisin sen, olisin hukkunut tavarapaljouteen jo ajat sitten. Toiminta on muuttunut vuosien saatossa siten, että koko ajan menee vaan tiukemmaksi ja tiukemmaksi mitä pystytään ostamaan tai ottamaan.

Kaupan seinät on vuorattu kattoon saakka ylettyvillä kirjahyllyillä. Ylimmillä hyllyillä oleviin teoksiin pääsee käsiksi vain nousemalla tikapuille. Ale-Kirjassa myydään käytettyjä kirjoja, lehtiä, sarjakuvia ja DVD:itä. Divarin toiminta perustuu siihen, että siellä myytävä aineisto ostetaan käytettynä. Suvi kertoo, että kysytyintä aineistoa ovat tietyt uutuuskirjat. Esimerkiksi monet kirja-arvostelijat tuovat heille niitä ja joskus on jopa sellainenkin tilanne, että heillä voi olla myynnissä uutuuskirja, jota ei ole vielä myynnissä edes kirjakaupoissa.

‒ Ihmiset voivat kuvitella, että divari on semmoinen hämyinen kummallinen luola, missä on vain jotakin ylivanhaa tavaraa ja hämähäkinseittejä. Täällä on myös uutta, siistiä kirjaa tarjolla. Monet ensimmäistä kertaa käymään tulleet ovat ihmetelleet, että ”vau, kun täällä on siistiä, miten täällä on niin valoisaa ja miten nämä on näin järjestyksessä!”

Divariin ostetaan mielellään myös uutuuslehtiä sekä erilaisia harrastekirjoja. Lisäksi tietyt klassikot kiertävät helposti asiakkaalta toiselle. Suvi vinkkaa, että lehtiä tilaavien kannattaisi tuoda ne mahdollisimman nopeasti heille myyntiin.

‒ Mitä nopeammin tuo, sen paremmin niistä voidaan hyvittää.

Moni asiakas käy kauppaamassa tuotteitaan, mutta kuitenkin vain murto-osa pystytään ostamaan tai ottamaan. Kauppiaan pitää pystyä perustelemaan, miksi esimerkiksi jotain kirjaa ei voida ostaa tai ottaa. Mitä divariin ei kannata lähteä edes tarjoamaan?

‒ Eli tänne ei missään nimessä oteta vanhoja tietosanakirjoja tai muita, esimerkiksi Kirjavalion kirjoja, jotka eivät myy. Myös nämä vanhemmat perusromaanit, Hietamiehet ja Päätalotkin kuuluvat ikävä kyllä jo siihen kategoriaan. Me katsotaan joka ikinen kirja yksitellen läpi ja siitä kirjasta pitää heti tulla semmoinen fiilis että ”jes, nyt mää saan ostaa tän” ja silloin tietää, että se menee eteenpäin. Kuolinpesiä ei mielellään oteta niiden suuren koon vuoksi.

Divarissa on tarjolla monenlaista kirjallisuutta.

Divarissa on tarjolla monenlaista kirjallisuutta.

Divarialan tulevaisuus ‒ valoa tunnelin päässä?

Suvi muistelee, että vielä 1990-luvulla divareita oli Oulussa toistakymmentä eri puolilla kaupunkia. Hän muistaa divareita olleen keskustan lisäksi Tuiran, Heinäpään ja jopa Myllyojankin kaupunginosissa. Kauas on tultu niistä kulta-ajoista. Mitä mietteitä divarialan tulevaisuus Suvissa herättää?

‒ Monet meille sanovatkin, että älkää te vaan lopettako missään nimessä, kun tuntuu, että kaikki Oulun divarit loppuvat. Olenkin nyt kaikille asiakkaille yrittänyt sanoa, että tosiaan asiakkaista se riippuu, että pysytäänkö me vielä pinnalla. Mielelläänhän tätä jatkaisi vielä vaikka sinne eläkeikään saakka. Mielestäni olisi tosi surullista, jos kaikki divarit Oulusta loppuisivat, koska se olisi silloin totaalinen yhden aikakauden loppuminen.

Ale-Kirjassa käy Suvin mukaan suurimmaksi osaksi keski-ikäisiä miehiä ja naisia. Hän on tyytyväinen siihen, että aikuisväestöä käy, mutta olisi ilahtunut myös nuorisosta ja etenkin lapsiperheistä. Suvi toivoisi, että lapsille opetettaisi kirjojen lukemisen tärkeys.

‒ Lapsille olisi hyvä opettaa, että kirjoja kannattaa lukea ja ettei aina tarvitse olla kaupan hyllyltä se uusin aukaisematon versio. Kirja ei mene miksikään, jos sitä on joku toinenkin lukaissut ennen sitä.

Ovi kilahtaa ja Ale-Kirjaan saapuu nuori nainen, Anna. Hän on tullut selailemaan dvd-hyllyn, jos sieltä löytyisi jokin mielenkiintoinen elokuva. Kysäisen, kuinka usein Anna käy divarissa ja mikä häntä niissä kiehtoo.

‒ Käyn kerran kahdessa viikossa katsastamassa uutuudet. Divareissa kiehtoo ajatus, että tuotteet tulevat asiakkailta itseltään, eikä niitä tilata mistään. Divareista voi siis löytää yllättäviäkin harvinaisuuksia, ja sellaisia tuotteita mitä ei ole ollut vuosikausiin myynnissä kirjakaupoissa. Esimerkiksi lapsuudenajan nuortenkirjoja. Myös uutuuksia löytyy mielestäni yllättävän hyvin, edullisempaan hintaan kuin kirjakaupoista.

Suvi lisää asiakkaiden puhuvan paljon siitä, etteivät he halua lukea esimerkiksi e-kirjoja, koska oikean kirjan tuntuma on aivan erilainen, kun saa käännellä sivuja. Kirja tuntuu hyppysissä erilaiselta kuin kylmän ruudun tuijottaminen. Anna ei suostu uskomaan, että divariala kuihtuisi kokonaan:

‒ Ihmiset lukevat vielä kirjoja, ja siirtävät sen taidon myös jälkipolville. Ale-Kirjan vahvuuksiin kuuluu asiallinen ja ystävällinen asiakaspalvelu, tuotteiden hyvä järjestys sekä monipuolisuus.

 

Divaritkin osaavat somettaa

Harva divari toimii enää pelkästään kivijalkakauppana. Suvi kertoo, että kaupankäyntiä on pitänyt siirtää myös nettiin, ja siinä auttaa Antikvaari.fi -sivusto.

‒ Siellä on lähes sata Suomen divaria. Me ollaan yksi niistä, eli se on tosi iso kauppapaikka. Siellä meillä on kuitenkin vain 500 kirjan sopimus eli tästä meidän sadan neliön kirjamäärästä vaan murto-osa. Sinne laitetaan vain ne mitä meillä on mahdollista saada sitä kautta myytyä. Jos jotain kirjaa on siellä suhteellisen vähän ja me voidaan vetää hinta alemmas kuin muut, niin silloin se yleensä lähtee nettiin.

Suvi tietää, että varsinkin nuoremman sukupolven tavoittaa somesta. Ale-Kirja löytyykin Facebookista, joka on divarin pääasiallinen mainoskanava. Siellä Suvi ilmoittaa erilaisista mainoskampanjoista, joita hän vaihtelee kuukausittain.

‒ Kyllä tietenkin pitää yrittää pysyä jollain tavalla ajan hermolla ja saada aina ehkä vähän huumoriakin mukaan. Tällä hetkellä meillä on tällainen hieno Lokakuu on ämpärikuu -tarjous eli alakerrasta meidän poisto-osaltolta saa valita oman värikkään ämpärin, jonka saa täyttää ihan piripintaan kirjoilla. Se maksaa ainoastaan 2,95 euroa eli on tositosi edullista.

Ale-Kirja on viimeisiä divareita Oulussa. Mikä ihme mahtaa olla Ale-Kirjan menestyksen salaisuus?

‒ Ehkä me ollaan näinkin pitkään tässä pysytty ja pidetty lippu korkealla siksi, että meillä on aika laaja valikoima. En tiedä onko sekin sitten toisaalta meidän menestyksen salaisuus, ja monet ovat sanoneetkin, että kyllä naiset pitää firman pystyssä.

Haastattelu päättyy hyväntuulisiin naurahduksiin ja toiveeseen divarialan pitkästä tulevaisuudesta. Ulkona tuiverrus on jo laantunut – tänne on hyvä palata uudestaan.




LISÄÄ JUTTUJA:

No Man's Sky Prey