YUP – Helppoa muisteltavaa

22.03.2017
Teksti:
Fiilis: Valistunut

Oli jo aikakin saada YUP – Helppoa muisteltavaa -historiikki yhdestä omituisimmista ja vaikeimmin lokeroitavista suomalaisista yhtyeistä tähän asti. Historiikin nimi on looginen jatke sarjaan, jossa ensin tulivat YUP – Helppoa kuunneltavaa -kokoelma-tuplalevy, YUP – Helppoa katseltavaa -DVD, nuottijulkaisu Helppoa soiteltavaa ja vielä Helppoa soiteltavaa II. Helppous on mielestäni asiayhteyteen sopivan ironinen valinta julkaisujen nimissä, sillä YUP on kaikkea muuta kuin helppoa – missään suhteessa.

Kirja etenee kronologisesti siitä alkuasetelmasta, kun kolmekymmentä vuotta sitten Savonlinnan taidelukiossa toisensa löytäneet, keskenään melko erilaiset nuorukaiset; Jussi Hyyrynen, Valtteri Tynkkynen ja Jarkko Martikainen perustivat Y.U.P. (Young Urban Perverts) -yhtyeen. Vähän myöhemmin, kun yhtyeen kieli oli vaihtunut suomeksi ja musiikki muutenkin mutkistunut, kokoonpanoon liittyi kosketinsoittajaksi Tommi Kärkkäinen – myöskin taidelukiolainen. 1992 ilmestyneellä levyllä Hyyrynen soittikin jo kitaraa ja rummuissa oli Janne Mannonen. Lopullinen kokoonpano löytyi 1994, kun Tommi Kärkkäinen vaihtui Petri Tiaiseen. Nimikin oli muuttanut matkan varrella hieman muotoaan – YUP (Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit).

Hippo Taatila on tehnyt tämän suur-urakkansa pieteetillä viiden vuoden aikana haastattelemalla paitsi itse ”Puoskareita”, myös Savonlinnan taidelukion opettajia, bändin tuottajia sekä kollegoja. Taatila tekee todellista lähihistorian tallennustyötä mitä ei koskaan voida tehdä liikaa. Historiikki onkin oiva katsaus suomalaiseen musiikkimaailmaan kymmenisen vuotta vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.

Helppoa muisteltavaa on paitsi YUP-fanin onnen täyttymys, kun määrittelemättömälle tauolle vuonna 2009 jääneeltä bändiltä ei voi kuin toivoa uutta musiikillista tuotantoa, mutta myös oiva tietopaketti hakemistoineen esimerkiksi kaikille musiikinesitelmää tekeville yläkoululaisille. Kaikki YUP:n levyjen teot käydään haastatteluissa läpi, musiikin tekemisen vaiheet ja vaikeudet käsitellään pikkutarkasti. Lukijana jäin kaipaamaan samankaltaista analyysiä sanoituksista.

Kirjan lopulla, Mitä elämän jälkeen? -osassa kerrotaan mitä Puoskarit ovat tehneet tauolle jäämisen jälkeen ja mitä heille kuuluu nyt. Mitään yksityiselämän paljastuksia on turha etsiä, eikä koko kirjasta löydy lainkaan lööppiainesta, mutta asiatietoa sitäkin enemmän. Loppusanat Taatila päättää vuolaitten kiitosten jälkeen kehotukseen: ”Tarkkailkaa jälkikasvuanne!”, se on aiheellinen kehotus siksikin, että tämän kirjan lukemalla aiheesta kiinnostunut hurahtaa helpostikin fanaattisen fanituksen puolelle.

YUP – Helppoa muisteltavaa
Hippo Taatila

Like kustannus
Sivuja: 381


LISÄÄ JUTTUJA:

Yön kantaja