Toukokuun nousut

Kevään kovimmat

03.06.2019
Teksti:

Toukokuun toivotut, eli Nousun kuukauden biisivalinnat ovat tässä. Suloisia sointuja löytyy ihan jokaiseen makuun.

Kolmas Nainen – Suolaisemmat veet

Suomirockin legenda ja peruskivi Kolmas nainen on parhaillaan tekemässä uutta studioalbumia. 17. toukokuuta julkaistu ensimmäinen single nimeltään Suolaisemmat veet on erinomaista esimakua syksyn yhdestä odotetuimmasta kotimaisesta levyjulkasusta. Kolmas nainenhan on ollut yksi suomirockin kärkikokoonpanoista jo vuodesta 1982 lähtien. Ja kukapa ei tuntisi tämän orkesterin ikivihreitä klassikoita, kuten Tästä asti aikaa, Elämän tarkoitus, Valehtelisin jos väittäisin, Äiti pojastaan pappia toivoi ja Lautalla. Kolmannen naisen edellinen pitkäsoitto Me ollaan ne ilmestyi yli kuusi vuotta sitten. Tuleva levy on Kolmas nainen -yhtyeen järjestyksessään kymmenes pitkäsoitto.

Uusi Suolaisemmat veet -single edustaa Kolmannen naisen ehkä aavistuksen synkempää ja vakavampaa puolta. Kuitenkin kappaleesta on löydettävissä se tuttu ja turvallinen Kolmannen naisen tunnistettava soundi ja Pauli Hanhiniemen iän myötä yhä vain karismaattisempi ja sielukkaampi lauluääni. Hanhiniemen sanoitukset menevät aina ihon alle, niin nytkin. Uusi klassikko on syntynyt. (TK)

The 69 Eyes – 27 & Done

Kotimaisen goottirockin erikoisairuet menneiltä ajoilta – The 69 Eyes täräyttää pitkästä aikaa uutta musiikkia kartanolle. Bändi tarttuu tähän kliseiseen ikuisuusaiheeseen, jonka mukaan 27-vuotiaana rokkistarojen on sama kuolla vaikkapa huumeiden yliannostukseen tai muuten itsetuhoisesti. Bändin jäsenistä kukaan ei ole kuitenkaan mananmaille päätynyt omakätisesti – eikä vielä muutenkaan, vaan ukkelien iät huitelee jo neljän- ja viidenkympin välimaastossa.

Onko The 69 Eyesillä vielä annettavaa teinigooteille, vai löytyvätkö yhtyeen fanit vanhainkotien päivätilasta? Olipa miten tahansa, The 69 Eyes ei ole juurikaan musiikillisesti antautunut muutokselle, vaan porskuttaa edelleen siitä samasta kuin ennenkin. Jyrki69 ja Jussi69 nätttävät videolla jo melko väsähtäneiltä eilisen goottitähdiltä, mutta kyllähän kipale silti soi ihan asiallisessa hengessä ja voisipa tätä vanhana bändin ystävänä jonkin verran kuunnellakin, joskaan uutta Brandon Leetä on turha unelmoida tulevan. (PK)

Ellips – Kukkapuro

Haloo Helsingin keulilla Suomen musiikkimaailman huipulle noussut Elli Haloo eli Elisa Tiilikainen on emobändinsä viettäessä ansaittua lomaa, päättänyt niin sanotusti toteuttaa itseään. Tässä tapauksessa itsensä toteuttaminen tarkoitti omassa henkilökohtaisessa maailmantuskassa ja täydellisen 1970-lukulaisessa äänimaisemassa piehtarointia. Kun selvisi, että tässä avustavat tuottaja/säveltäjä Matti Mikkola (mm. Tehosekoitin, Saimaa ja vaikka mitä), Sami Kuoppamäki (mm. Kingston Wall), Janne ”Burton” Puurtinen (mm. HIM), Timo Kämäräinen (mm. Ismo Alanko, Olavi Uusivirta) ja monia muita, oli lopputulokselta lupa odottaa paljon.

Silti Ellips taisi lyödä ällikältä jokaisen retrorockin ja suurien tunteiden suomipopin ihailijan – voiko tällaista musiikkia enää tehdä? Siinä missä Haloo Helsinki joutuu menestyvän liikeyrityksen tavoin seurailemaan trendejä ja tehtailemaan hittejä liukuhihnalta, pääsee Ellips heittäytymään siivilleen lehahtavan laulun selkään ja liitämään kauas pois ahdistavien pop-soittolistojen vankiloista. Vaikka koko Yhden naisen hautajaiset -albumi voisi puolestani olla tällä listalla, valittakoon tällä kerralla kuunteluehdotukseksi surullisen ihastuttava Kukkapuro. (JM)

The Grammers – Nerves Of Steel

Turkulaisella classic rockin äänenkannattajalla The Grammersilla on 20-vuotisjuhlansa vuoksi käynnissä normaaliakin kunnianhimoisempi levyprojekti: Ensi jouluna julkaistava The Best Of The Rest -kokoelmalevy koostuu pelkästään vuosien varrella julkaisematta jääneistä biiseistä. Koko vuoden laajuiseksi venyneen joulukalenterin hengessä yhtye pistää pihalle uuden, syystä tai toisesta vuosiksi hyllylle pölyttymään jääneen sinkun joka kuukausi. Älköön kukaan kuitenkaan luulko turkulaisten julkaisevan mitään B-luokan demomateriaalia, nämä biisit ovat vähintään yhtä kovaa kamaa kuin bändin omat, tai vaikkapa Uriah Heepin tai Deep Purplen ikiklassikot. Kun tuoreinta julkaisua, hivenen Purple-henkistä Nerves Of Steeliä tai kasari-hardrockailevaa Take Offia kuuntelee, jää päähän biisin ohella soimaan vain yksi kysymys: Miksi nämä julkaistaan vasta nyt? Tutkimattomat ovat grämmäleiden tiet. (JM)

Afire – The One To Take The Fall

Debyyttialbumin marraskuussa julkaissut kotimainen kovia musikantteja yhteen koonnut Afire oli Nousun kuukauden nostona jo syyskuun listalla. Silloin videonakin nähty Let Me Be The One ei vielä tuntunut oikein potin räjäyttäjältä, johon ehkäpä syy olikin kuulijan mieltymyksissä. Nyt kun bändin tuotoksia on osunut kuunteluun tiuhenevaa tahtia, on kuulemansa helpompi hyväksyä. Alkuun esimerkiksi laulajattaren Suvi Hiltusen ääniala kuulosti varsin sopimattomalta raskaampaan musiikkiin. Hiltunen tunnetaan myös iskelmäsolistina, ja siihen genreen hänen äänensä sopii välittömästi.

Toimiihan se kuitenkin myös hevibändinkin kanssa, ja oikeastaan tuo siihen tarvittavaa massasta erottavaa tekijää. Nyt tämä ex-Sentenced, ex-Poisonblack, Brüssel Kaupallinen -miehistöstä koostuva yhtye heittää pihalle uuden menevämmän raidan erittäin ammattimaisesti tehdyn videon kera. The One To Take The Fall soi oikein mallikkaasti tarttuen pääkoppaan soimaan, tuoden hetkittäin mieleen soittajaherrain bändihistorian, mutta omillaan Afire seilaa eteenpäin ja tästä voi tulla vielä mitä tahansa. (PK)

Stepa – Keskustaan keskiyöllä

Pitkän linjan sanataiteilija Stepa väläyttää itsestään täysin uuden puolen Keskustaan keskiyöllä -sinkulla. Rento ja huumorilla höystetty räppi on vaihtunut melodiseen pop-rockiin, jonka tahdissa Stepa esittelee laulutaitojaan. Aluksi yhdistelmä tuntuu vähän väärältä, mutta pienen totuttelun jälkeen tykästyn myös uudistuneeseen Stepaan. Mielenkiintoista nähdä, onko kappale vain kokeilua Unelmien teatteri vol 2. -EP:n nimen mukaisesti, vai seuraako tätä lisää jatkossakin. (KM)

Diablo – Grace Under Pressure

Pitkän linjan kotimainen metalliyhtye Diablo julkaisi 17. toukokuuta uuden singlen Grace Under Pressure tulevalta studioalbumiltaan. Uutinen tulevasta pitkäsoitosta oli enemmän kuin tervetullut, sillä yhtyeen edellinen levy Silvër Horizon näki päivänvalonsa jo nelisen vuotta takaperin.  Tulevan levyn miksauksesta ja masteroinnista kopin on ottanut ruotsalainen tuottaajaguru Jens Bogren, joka tunnetaan esimerkiksi aiemmasta yhteistyöstään OpethinAt The GatesinArch Enemyn ja Kreatorin kanssa. Lisäksi Bogren on tuottanut myös MokomanStam1nan ja Amorphiksen levyjä.

Grace Under Pressurella Diablo onnistuu, jälleen kerran, nostamaan allekirjoittaneen niskavillat pystyyn. Suoraviivaisesti ja kursailematta kunnon mäiskeellä starttaava kappale kasvaa suureksi mutta ei liian mahtipontiseksi tuttujen mutta kuitenkin uusien Diabloksi tunnistettavien, silti aina tuoreiden koukkujen myötä. Vierailevana tähtenä kappaleella kuullaan Nightwishin Troy Donockleyta kertojaäänenä. Eihän tämä voi olla kuin parhautta taas kerran, voi perkele Diablo! (TK)

The Wildhearts – Let ’Em Go

Englantilaisen The Wildheartsin paluuta levytyskantaan ei juuri kukaan uskaltanut edes odottaa, sen verran sekava bändin ja sen keulahahmon Ginger Wildheartin tarina on viime vuosina ollut. Kuitenkin, kymmenen vuoden tauon jälkeen julkaistu paluulevy Renaissance Men on osoittautunut erinomaiseksi yhdistelmäksi rockia, metallia, punkia ja powerpopia. Toukokuussa siltä irroitettu kakkosinkku Let ’Em Go on puolestaan lähes täydellinen yhdistelmä raskaita kitaroita ja tarttuvaa futisanthem-renkutusta. Yhteishoilausklassikoksi syntyneen biisin kruunaa vierailullaan vieläpä – Gingerin jälkeen – brittien toiseksi paras singer-songwriter Frank Turner. Videosta taas ei voi sanoa mitään – sanotaanko, että se on koettava aivan itse. (JM)

Teksti: Juhani Mistola, Tanja Kyngäs, Petri Klemetti, Marcus Caselius & Katariina Männikkö




LISÄÄ JUTTUJA:

Pintandwefall Terassi Mayhem Tuomas Salminen