Tomb Of Finland

Melodisen kuolon uudet ikivihreät

Humoristisen tylysti nimetty äärimetalliyhtye Tomb Of Finland julkaisee toisen levynsä Frozen Beneath syyskuun puolivälissä ja kiertää sen tiimoilta Suomea. Mikäli ryhmän tekemiset eivät ole tuttuja, nyt olisi korkea aika ottaa bändi haltuun ja levy kuunteluun.

Haastattelu tehtiin nykyaikaisesti Messenger-viestipalvelun kautta ja siihen ottivat osaa bändin liideri, kitaristi Jasse Hast sekä vokalisti Olli Suvanto.

Bändin toinen albumi Frozen Beneath ilmaantuu ihmisten saataville 14. syyskuuta. Aloitamme keskustelun siitä, millainen levy on kyseessä.

– Ennen kaikkea levy on pohjoissuomalaista melodiamaailmaa pursuileva ja suhteellisen viileän ilmapiirin täyteinen, mutta silti soundeiltaan lämpimään kääntyvä ja haudanraskas , joka on vanha liitto meets 2010-luku in hell -tyyppinen death-, black- ja doom metal -paketti, Jasse aloittaa.

– Synkkää heviähän se, suotta sitä kaunistelemaan. Levy pitää sisällään hienosti rakennettuja melodioita ja sitä routaista tuskaa, johon jokainen täällä pohjolassa suurimmilla todennäköisyydellä samaistuu. Levyn raskaus saa ajoittain eri biiseissä jopa kevyempiä vivahteita, jotka kyllä kevyiden multien tapaan tuppaa muuttumaan äkkisyviksi ja hyvin raskaiksi. Lyhyestä virsi kaunis, kuuntelemalla se selviää, Olli summaa.

Jos joku pahoittaa mielensä meidän nimestä noin tehokkaasiti, silloin on osuttu maaliin. – Jasse Hast

Edellistä levyä Below the Greeniä työstettiin usean vuoden ajan ja sen julki saamiseen liittyi useita ongelmia. Frozen Beneath -albumia lähdettiin luomaan täysin eri lähtökohdista.

– Kyllä tämän levyn lähtökohdat olivat ihan eri pohjalla. Eka levy alkoi projektina Antti Karihtalan kanssa kahdestaan ja se paisui lopulliseen muotoonsa muutamassa vuodessa pikkuhiljaa ja lopulta päätyi ihan fyysiseen muotoon monien mutkien ja kuoppaan putoamisten jälkeen. Frozenin kanssa päästiin heti koko bändin voimin työstämään pakettia kimpassa. Ja nyt kun biisejä hiottiin ja demoteltiin porukalla, siitä tuli paljon monipuolisempi ja sovitetumpi kokonaisuus. Samoin ajallisesti homma paiskottiin nippuun suht tehokkaalla tahdilla. Levy taltioitiin noin kahden ja puolen kuukauden aikana kokonaisuudessaan, Jasse sanoo.

Jasse Hast on bändin liideri ja debyyttilevy oli hänen musiikillinen taideteos.Uutukaista työsti koko bändi. Kysynkin, onko Hast edelleen päävastuullinen, joka määrää mitä tehdään ja miten.

– Uudella valtaosa biiseistä on edelleen minun käsialaa, mutta seassa on myös pari Mikko Hannukselan rallia ja muita jäseniltä on tullut erittäin virkistäviä sovitusideoita jo muuten valmiisiin sävellyksiin, joten siinä mielessä tämä on kimpassa työstetty levy. Varsinkin Rumpalin kanssa tuli väänneltyä sovituksia paikotellen hyvinkin tarkaan. Lyriikat ovat Frozenilla pelkästään Ollin käsialaa, joten siinä on suurin ero debyyttiin, jonka tekstit olivat minun.

– Bändi toimii demokraattisesti, mutta minulla on tietynlainen tyylillinen näkemys ja konsepti mihin Tomb Of Finland lokeroituu ja siinä mielessä olen aika tarkka mm uusien biisien tyylin suhteen, ettei vahvasti poikkeavaa materiaalia voida tehdä tällä nimellä, Jasse sanoo.

Äkäisempää soppaa

Frozen Beneath -levyn materiaali syntyi yllättävän helposti.

– Minulla oli uusia ideoita samantien kun eka oli äänitetty ja olimme Mikon kanssa ehtineet jo työstää muutaman uuden biisin pohjia Below-debyytin julkaisun aikaan 2015 syksyllä. Varsinaisesti se isompi sävellystyö tapahtui kumminkin vuoden 2016 aikana. Osa biiseistä tosin muutti vielä muotoaan sovitusvaiheessa 2017 kevään aikana.

– Kun bändi sai nykyisen muotonsa talvella 2016, alkoi biisien hiominen porukalla ja tehtiin lopulta 2 demokierrosta koko setistä ennen loppulaukausta. Kyllä siinä onnistuttiin mitä tavoiteltiin. Ainahan parannettavaa jää, mutta ne on niitä epäolennaisuuksia yleensä mitkä jää itseä häiritsemään, Jasse kertoo.

Olen muutamaan otteeseen kuullut että vaihtakaa nimi. – Olli Suvanto

Damnation-musiikkivideo debyyttilevyltä.

Below the Greenin ja Frozen Beneathin välillä on musiikillisesti selviä eroja.

– Biisien peruslinja on samankaltainen, Masentuneita ja varsin perinteisiä sahausriffejä, simppeliä pohjaa, selkeitä mieleen porautuvia melodioita ja tuomio-soundinen örinä. mutta niihin tuli nyt enemmän vivahteita, tietyllä tapaa uutta rankkuutta ja raakuutta. Pikkuisen on myös nopeampaa tempoa havaittavisssa debyyttiin verrattuna. Lyyrinen sanoma paljon syvällisempi. bändin jäsenistä haettiin niitä parhaita puolia esiin sovituksilla. Ja tottakai se vaikutti, kun nyt oli useampi jäsen mukana koko prosessissa, Jasse sanoo.

– Biisimateriaalin muuttuminen on sanomattakin selvää kun soppaa hämmentää useampi kokki. Lähtökohtasesti biisejä kuunnellessa tuntee sen saman poolin, tai poltteen, mistä ensimmäinen levy on tehty. Frozen beneath on below the greeniä äkäisempi, Olli kehuu.

Olli veti kaikki Jassen alun perin debyyttilevylle kirkumat black metal -tyyliset vokaloinnit uusiksi, vain aiemman vokalistin Ville Lindin matalammat örinät jätettiin. Muutoin Olli tuli melko lailla valmiiksi katettuun pöytään. Miltä se tuntui?

– Ensimmäisen levyn laulujen äänittäminen valmiin levyn ja Jassen kirkumisten päälle oli tietysti erikoinen tilanne. Tietyllä tapaa siinä olo oli kuin soittimella, mutta tietenkin oli kunnia tulla mukaan vaikka myöhäisessä vaiheessa. Näin toisen levyn kanssa olin mukana vaikuttamassa enemmänkin sovituksellisesti mukana kuin säveltämisessä. Tietenkin sitä antaa itsestään niin paljon kuin on tilaa kappaleissa sitä antaa liikaa vaikuttamatta alkuperäiseen ideaan, mutta ehkä tulevaisuudessa jotain omaa sävellystä on mahdollista tarjota, mikäli se miehistöön iskee, Olli sanoo.

Roudan raiskaamaa vitutusta

Tomb Of Finland ihannoi talvea, kylmyyttä ja monia muita äärioloja. Lyriikka lähtee usein vitutuksesta.

– Luonto-tematiikka tässä genren alalajissa on ollut aina keskeinen, mutta tällä toisella levyllä kirjoitin hieman aiheen vierestä ottaen käsittelyyn omia pohdintoja ja kokemuksia vääntäen niitä muotoon mistä ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen niiden alkuperä. On siellä myös sitä oikeaa roudan raiskaamaa vitutusta ja yhteiskunnallista angstia.

Minun puolesta Suomessa saisi olla vaikka talvi koko ajan. siis oikea talvi, ei mikään lässypaska vaan vähintään -30 astetta pakkasta putkeen koko ajan. – Jasse Hast

– Minulle luonnolla on väliä. Varsinkin pohjoisen luonto tai syrjäiset korvet vaikuttavat kaikkeen ajatusmaailmaani. EI niitä aiheita nyt tietoisesti olla väkisin korostettu. Kansitaiteissa asia tietysti korostuu, mutta niin saakin. Mielikuvat vain ajoivat siihen, ja kun ekalla levyllä oltiin vihreän nurmen alla, mietittiin jatkoa, ja tämä seuraava menee nyt sitten pykälää pidemmälle. Nyt on montussakin talvi.

– Kylmyys ja talvi on minulle paljon tärkeämpi ja helpompi elää, kuin kesä ja lämpö, siksi aihetta on helpompi käsitellä luonnostaan. Minun puolesta Suomessa saisi olla vaikka talvi koko ajan. siis oikea talvi, ei mikään lässypaska vaan vähintään -30 astetta pakkasta putkeen koko ajan. Tottakai se rajoittaisi elämää rankasti, mutta en olekaan koskaan ihannoinut tätä nykyaikaa. Kyllä minäkin hyödyn otan tekniikasta irti, mutta ei se onnelliseksi tee. Melkein tekisi mieli sanoa, että sähköä ei olisi koskaan pitänyt keksiä, mutta annetaan sen verran periksi, että digitaalitekniikkaa ei olisi koskaan pitänyt keksiä, Jasse huokaa.

Ideaa lyriikoihin ei tarvitse hirveästi hakea ulkopuolisten motivaattoreiden avulla, vaan teksti lähtee melko luontevasti.

– Yleensä kuuntelen kappaletta ennen kuin teen sanat jotka sovitan kappaleeseen. Näin lyriikat pysyy eheänä sen sijaan, että täytyy poistaa tai muotoilla useampia rivejä, jotta sanat mahtuu biisiin, niin kuin on joskus käynyt. Motivaattorina toimii helposti aikataulu. Kaikki mikä osuu hermoon, sisäiset ristiriidat, päällekäisten käsitteiden abstraktiot, käsittämätön luonnon ja resurssien tuhlaaminen, ideologiat, kuolema sekä uskonnot, mitkä alkaa vituttamaan, pohdituttamaan tai ylipäätään kännissä tai selvinpäin putkahtaa esiin.

– Oma ajatusmaailma on sen verran synkeähkö, ettei sitä väkisin tarvitse tähän taiteenlajiin istuttamaan, vaan kun sitä kirjoittaa tekstiä, on se aika selvää minkälaisesta musiikista on kyse. Olli sanoo.

Funeral Pyre -lyriikkavideo uudelta levyltä Frozen Beneath.

Selkeä melodia ja rytmi

Ollin mielestä Frozen Beneath -albumin vahvuudet ovat Jassen kitarasoolot, Jannen monipuolinen rumputaiturointi ja kovat helvetin tarttuvat biisit.

– Minä yhdyn ollin mielipiteissä yleisesti melodiapuoleen, kautta levyn ne on suhteellisen onnistuneita löytöjä. Täysin saman kategorian bändiä ei ole tullut vastaan. Tuo konsepti millä biisit on rakennettu, ei ole ihan tavanomainen kuvio. Myllyssä oli mukana iskelmää, rokkia, ylyä kuoloa ja alkuajan melodista norjabläkkiä, Jasse komppaa ja jatkaa:.

– Musiikki on tylyä kuoloa ja alkuajan melodista norjabläkkiä. Tämä seos survottuna erityisen Tomb-suotimen läpi tuotti aika mielenkiintoisen lopputuloksen, jota pidän meidän vahvuutena. Materiaali kuulostaa perinteiseltä, mutta siinä on sellaisia vivahteita mitä ei nykyään paljon kuule.

Mitä erityistä mielestänne, mitä ei muilla ole ja teillä on?

– Vanhan ja uuden kohtaaminen ja tyylien sekoittuminen sopivassa suhteessa. Nostan esiin vielä kerran nuo melodiat. Nykyään kuulee aika paljon sellaista tavaraa, joka on tungettu ihan täyteen päälekkäistä melodiaa toisensa perään. Silloin niistä ei oikein mikään pääse esiin ja on vaikeaa saada mistään kiinni. Meillä se lähtee siitä, että on selkeä melodia ja rytmi, mistä saa helposti kiinni, Jasse tarkentaa.

Kaipuu metallin juurille?

Tomb Of Finlandin materiaalin on sanottu sukeltavan vanhoihin hyviin kotimaisen rankemman metallin kulta-aikoihin, tai juurille. Vanhan metallin kaipuusta mielipitteet ovat eriäviä.

– Ei se mitään vanhan ajan kaipuuta ole, Kaikki tulee luonnostaan. Minulle ei ole vaan oikein hirveästi auennut nykymetalli, näin ollen sitä on ehkä tavallaan ”jämähtänyt” paikoilleen siinä mielessä. Harvoin tulee vastaan sellaisia uusia bändejä, jotka itselle iskee samalla tavalla kuin bändit joskus nuoruudessa. Tottakai niitä uusiakin hyviä on, mutta silti voiton tahtoo viedä vanhemmat bändit. Siihen vaikuttaa ihan kaikki, nuorena kaiken ottaa niin vakavasti tai jotain. Mutta niin se vaan on, nykyään ei jaksa enää hirveästi täysin uutta. jos välillä laitan jotain levyjä soimaan, ne enimmäkseen on vanhoja klassikoita. Lähinnä tulee vinyyleitä pyöriteltyä jos jotain haluaa kuulla, Jasse sanoo.

– En väittäisi että kaipuu metallin juurille on se mitä haetaan. Vaikka siinä yhdeksänkymmentäluvulla on tullut niitä ikivihreitä, jotka on vaikuttanut ainakin omaan mieltymykseen, ei eteenpäin kulkeminen ole missään nimessä paha asia. Ne päällekäiset melodiamatot, joista Jasse mainitsi, kuljettaa levyä toisella tavalla, toimii mulla varsin hyvin. Sitä täytyy tehdä mistä nautti, Olli lisää.

Harvoin tulee vastaan sellaisia uusia bändejä, jotka itselle iskee samalla tavalla kuin bändit joskus nuoruudessa. – Jasse Hast

Päämäärä Frozen Beneath -albumin suhteen sisältää paljon muun muassa keikkailua. Moni bändi haikailee keikkailusta ulkomailla, kuinka lienee asia Tomb Of Finlandin leirissä?

– Ulkomailla kyllä olisi mahtavat venuet soittaa. Minulla oli levyn suhteen päämääränä toteuttaa oma osuus mahdollisimman hyvin. Edesauttaa hyvän levyn teko, ja jatkossakin tarkoituksena omalla panoksellani on luoda arvoa taiteen kautta, merkitystä itselle ja jollekin joka sitä osaa arvostaa. Yksi hienoimpia asioita niiden keikkojen vetämisen lisäksi on kuulla helvetin hyvä biisi ja miettiä, että hei, mähän olin tässä mukana, Olli vastaa.

– Suunnitelmissa ja tavoitteena on tehdä niin paljon keikkoja kun vaan irtoaa ja saadaan aikataulujen puitteissa järjestymään. Ulkomaille lähdetään varmasti jos sellainen sauma tulee, tai saadaan muuten järjesteltyä. Se vaatii kuitenkin hyviä kontakteja ja tukiverkostoja, jotta sellaisen saa toteutumaan järkevästi, Jasse lisää.

Pitkiä ajomatkoja ja kuulovaurioita

Tomb Of Finland on esiintyy syksyn pimentyessä useilla paikkakunnilla. Millaisilla odotuksilla näille keikoille ollaan lähdössä ja mitä yleisö saa odottaa näkevänsä?

– Keikoille lähdetään kyllä täydellä forcella. Debyytin jälkeen ei pahemmin päästy keikkailemaan kun bändin kokoonpanokin eli vielä montun kaivuuvaihetta. Mutta nyt tilanne on toinen. Mitä odotuksiin tulee, sitä on vaikea ennustaa etukäteen. Ne keikat mitä tähän mennessä ollaan vedetty, vastaanotto on ollut kyllä erittäin hyvä. Bändi on ollut toiminnassa jo kohta kymmenen vuotta, mutta tietämys varmaankaan ei ole vielä kovin laaja juuri keikkojen vähyyden vuoksi. Ollaan panostettu jonkun verran omaan lavarekvisiittaan ja se luo sellaisen kokonaisvaltaisen ”ilmapiirin,” joka istuu musiikkiin ja teemaan, Jasse kertoo.

– Nimenomaan we use the force, jos näin voi sanoa. Omiin odotuksiin kuuluu pitkiä ajomatkoja, kuulovaurioita ja tietty soittamista paikalle saapuneille ihmisille. Tosiaan hautakiviä ja pari ”hieman” kulunutta tyyppiä roikkuu lavalla menossa mukana. Kyllä näitä biisejä ollaan porukalla hiottu sen verran paljon, että näkemisen lisäksi saa näiltä keikoilta jotain muuta kuin humalaista heilumista, Olli sanoo.

Kiertueelle kun lähdetään satojen kilometrien päähän kotoa, suomalaiseen kansalliseen tyyliin saattaa joukossa tyhmyys tiivistyä ja alkaa nestemäiset virvoitusjuomat näytellä vahvasti pääosan esittäjää – ainakin mikäli bändikirjoihin on uskominen. Tomb Of Finlandissa jokainen tietää kirjoittamattomat säännöt ja mitä ollaan lähdetty tekemään, tehdään täysillä.

– Kyllä sitä viinaa ja kaljan paskaa on tullut ihan riittävästi nuoruuden reissuilla kiskottua, mutta nyt tilanne on hieman toinen kun porukka on enemmän vakavissaan ja saa suurimman nautinnon itse soittamisesta. Ei meillä mitään sääntöjä ole sovittu. Kaikki pitävät asian itsestään selvyytenä. Keikat vedetään täysillä ja jos sen jälkeen on tarve repiä lärvit ruttuun, niin ei se mitään haittaa. Kunhan se ei vaikuta seuraavan päivän keikkaan negatiivisesti, Jasse tuumaa.

– juuri näin, kyllä se on selvää että kaatokunnossa ei soiteta. Tämä on joskus vahingossa tullut tehtyä ja voin sanoa että siitä oppii. Kyllä se tuki bändin sisältä tai ulkopuolelta löytyy jos jollain tuntuu olevan vaikeuksia selvinpäin keikoilla. Ei siinä, saa ja pitää dokaa jos siltä tuntuu, mutta juuri se soittaminen jokaisella ainakin tähän asti on ollut se pääasia. Ainakin luultavasti. Haha, Olli summaa.

Vittuilua nimestä

Bändin nimi kiinnittää varmasti jokaisen etenkin suomalaisen huomion. Kuinka paljon siitä on ollut haittaa tai hyötyä teidän touhuissa?

– Nimi on kyllä omalaatuinen ja tietyllä tavalla ehkä liian vitsikäs, mutta toisaalta se on myös iso keskisormi keskitien tallaajille. En nyt tiedä onko siitä varsinaisesti konkreettista haittaa ollut, . Kukaan ei ole ainakaan henkilökohtaisesti nimestä valittanut, mutta on noita kitisijöitä ollut ainakin netissä. Silloin kun nimi Karihtalan Antin kanssa päätettiin, tiedettiin, että se ei kaikille kelpaa, mutta se ei kiinnostanut meitä pätkääkään. meidän sanoma oli ja on edelleen hyvin suora valittajille: ”Vetäkööt vitun päähänsä saatanan pellet!”.

– Yksi erittäin makoisa mielensä pahoittaminen tulee mieleen, Sweden rock -lehden arvostelu debyytistä. Siinä kävi selväksi että arvostelija oli täysin paskana nimestä, ei pystynyt sen vuoksi kunnolla arvostelemaan. Siitä tuli meille ihan saatanan hyvä fiilis. Jos joku pahoittaa mielensä meidän nimestä noin tehokkaasti, silloin on osuttu maaliin, Jasse vyöryttää ja jatkaa:

– Enemmän on kyllä tullut vastaan niitä, jotka nimenomaan sanovat nimen olevan ”vitun kova”.

– Olen muutamaan otteeseen kuullut, että vaihtakaa nimi, mutta se omasta mielestäni kertoo mielikuvituksettomuudesta. Ei nimi miestä tai bändiä pahenna. Yhteneväisyyksiä erään vaatesuunnittelijan kanssa tietysti on, mutta ei se kerro mitään sisällöstä tai henkilöistä. Kyllä vittuilua joskus tulee vastaan, mutta suoraan sanottuna henkilökohtaisesti ei kiinnosta paskaakaan, minkälaista ahdistusta jollekin bändin nimi voi aiheuttaa. It is what it is.

Get Stoned!

Tomb Of Finland käväisi esiintymässä Keravalla vastikään järjestetyssä tapahtumassa, jossa paljastettiin Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen levyttämään päässeen speed metal -yhtyeen Stonen kunniaksi hieno muistolaatta ja paikalliset bändit tributoivat Stonea.

– Tapahtuma oli erittäin jees. Se oli pyhitetty kunnioittamaan Stonea, mutta jossa esiintyneet bändit kumminkin veti omia biisejään. Tribuuttibändi oli sitten erikseen. Meininki oli hyvä ja yleisölle tuntui uppoavan hyvin niin rokkipohjainen meno, hautajaismarssit ja räväkämpi uuden aallon metalli. Järjestelyt toimi ja väkeä riitti. Ei mitään valittamista.

– Olihan se kunnia olla vetämässä tuollaisessa tapahtumassa. Uusia faneja tuli ja väki tuntui olevan kovasti kiinnostunut meidän hommista. Sitä en tiedä näkikö itse Stonen hemmot meidän vetoa, mutta paljon sellaista väkeä näki, jotka eivät koskaan ennen olleet kuulleetkaan meistä. Kiitos tapahtuman järjestäjille, ja erityisesti Stonen ukoille, joiden tekemisten vuoksi tuo tapahtuma järjestettiin, Jassa sanoo.

– Kunniahan se on päästä tribuuttikeikalle. Mieleenpainuvin asia taisi olla noin 20 metrin päässä oleva leikkipuisto, missä lapsiperheet kirmaili keskenään välittämättä hevimmästä toiminnasta, Olli nauraa.

Tomb of Finland – Frozen Beneath ilmsetyy 14. syyskuuta. Bändi toivoo että jengi tukisi bändiä ja aitoa menoa hankkimalla oikean levyn. Digitalisaation myötä suhtautuminen musiikkiin on muuttunut kertakäyttöiseksi ja paska nousee listaykkösiksi ensimmäisen 20 sekunnin aikana tulevan jokaikisessä biisissä käytetyn kertosäkeen takia. Tutki uutta ja ota Tomb Of Finlandin kakkoslevy haltuun, äläkä kulje aivopesun pakkosyötön uhrina. Näin päättyy tämä haastattelutuokio. Ottakaa neuvosta koppi ja toimikaa!




LISÄÄ JUTTUJA:

Kulttuurimatkailijan Lappi Tappavat kädet – Leo Kuikka Dö - Tuho