The House That Jack Built

Shokeeraamisen kultainen lanka

Lars Von Trier osaa usein hätkäyttää ihmisiä teoksillaan. Hän on onnistunut selvästi uudestaan elokuvan aiheuttaman kohun vuoksi. On myönnettävä, että Trier on tehnyt useamman elokuvan, jotka yltävät oman henkilökohtaisen listani parhaimmistojen joukkoon. Mitä mieltä olin sitten elokuvasta: The House that Jack Built?

The House that Jack Built on väkivaltainen ja makaaberi. Siinä kohdellaan väärin eläimiä, ihmisiä ja tunteita. The House that Jack Built on ahdistava fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella tasolla. Päähenkilömme Jack (Matt Dillon) toteuttaa sairasta metaforaa arkkitehtuuristaan tappamalla. Hän oikeuttaa tekonsa taiteen nimessä, joka ei tunne rajoja samanaikaisesti ottaen vaikutteita mitä kesyttömimmistä teoksista.

Koristeena kakun päälle, päänsisäinen mysteerimies Verge (Bruno Ganz) argumentoi Jackin alitajunnassa sarjamurhaajan ajatusrakenteita ja keksittyjä murhaamisen oikeutuksia vastaan. Matt Dillon oli erittäin oiva valinta päärooliin, sillä hän esittää psykopaattia erittäin kyvykkäästi. Hän tarjoilee tyhjiä katseita ja nihilistisiä sanoja kanssahahmoille.

Mielestäni Matt Dillon on jäänyt taidoiltaan erittäin aliarvostetuksi näyttelijäksi tai ainakin pitkäksi aikaa unohdettujen näyttelijöiden virtaan. Vergen roolissa nähdään elokuvasta Perikato (Der Untergang) – tuttu näyttelijä, vastikään edesmennyt Bruno Ganz, jonka ulosanti on moitteetonta, hän esittää Jackin päänsisäistä ”psykiatria” luontevasti ja rauhallisin elein. Lisäksi yhtenä veteraaninäyttelijä lisäyksenä nähdään Uma Thurman, jolla on myös kunnioitettava ura takana ja monta väkevän tehokasta elokuvaa.

Sairas mieli pimeydessä

Trierille tuttuun tapaan elokuvassa tarjoillaan kaunista kuvapintaa taajaan ja synkkiä sävyjä, joita päähenkilön teot rytmittävät armottomasti. The House that Jack Built on unenomainen ja paljon kielikuvia sisältävä teos, kuten esimerkiksi Trierin aikaisemmat Nymphomaniac (2013) ja Antichrist (2009).

Mitään ei kerrota suoraan, vaan katsoja saa itse tulkita ja rakentaa näkemyksensä elokuvasta. Teoksessa kulkeekin pohjalla eräänlainen yhteiskuntakritiikin ja shokeeraamisen kultainen lanka, jossa kanssaihmisistä on tullut vain kasvottomia objekteja. Yhteiskunnalta apua hakevat eivät sitä saa – jos edes koskaan ymmärtävät hakea sellaista – sairas mieli saa huutaa loputtomaan pimeyteen.

Tämän elokuvan tapauksessa Jack jää sairautensa pariin, vaikka kyseenalaistaakin välillä tekojaan. Filmin loppupuolella protagonistimme ymmärtää, että tekojensa vuoksi hän ei voi saavuttaa kuin tietyn tilan ja paikan. Hän on oman elämänsä julma ja sairas arkkitehti. Niille, joille Trierin teokset eivät ole tuttuja, voisin kuvailla näitä seuraavasti: lähimpänä esimerkkinä Trierin elokuvat muistuttavatkin hieman Tarantinon ja Lynchin elokuvien eriskummallista yhteistä symbioosia. Jo aikaisemmin mainitun Antichristin mielestäni ollessa paras Lars Von Trierin teos, annan The House that Jack Builtille ansaitut 4,5 tähteä.

The House That Jack Built
Ohjaus: Lars Von Trier

Genret: kauhu/nihilismi/draama


LISÄÄ JUTTUJA:

Coil – Backwards, Cold Spring Recordings Miami Prey