The Four Note -ooppera

Vain neljä nuottia

The Four Note -ooppera on parodia oopperantekemisestä, se on samaan aikaan nerokas ja hauska. Oulun teatterin lavalla ensi-iltansa 13. huhtikuuta saanut esitys on Oulun konservatorion ja Oulun teatterin yhteistuotantoa. Se kutkuttaa katsojan nauruhermoja ja ravisuttaa käsityksiä vaikeaselkoisesta oopperasta.

Neliääniooppera on Tom Johnsonin vuonna 1972 ensi-iltansa saanut teos, jota on sen jälkeen esitetty ympäri maailmaa eri kielillä. Tämä teos nimensä mukaisesti todella rakentuu vain neljälle nuotille. Esityksen aikana voi vain ihailla kuinka monipuolisen ja viihdyttävän kokonaisuuden niistä voi saada aikaan muun muassa rytmin vaihdoksilla ja melodioilla.

Jo esityksen alku johdattaa ideaan, neljä hahmoa saapuu lavalle avojaloin, puvut päällä. Ihan ensimmäiseksi yleisölle kerrotaan laulajien äänialat – lavalla ovat sopraano, mezzo, baritoni ja tenori. Tämä johdattaa oopperan teemaan ja sama oopperamaailman esittely jatkuu läpi esityksen – ja juuri tästä koko esityksessä on kyse.

Parodiset aiheet itse oopperamaailmasta

Oulun konservatorion solistit loistavat rooleissaan ja leikkivät niillä. Koomisen oopperan aikana käy selväksi esimerkiksi tenorin Jukka Tallgren traaginen kohtalo, hänellä on vain yksi aaria koko esityksessä ja sekin tietysti kertoo juuri siitä, että hänellä on vain yksi aaria. Kun taas sopraano saa paljon tilaa ja Tilda Santapakka sopraanona pääsee yhdessä aariassaan tuomaan esille niin äänen lyyrisyyden kuin virtuositeetin. Ja tietysti koko aarian tarkoitushan on vain avata näitä eroja ja tuoda esille sopraanon erinomainen laulutaito. Yleisö saa myös esimerkin mitä tarkoittaa lyhyet nuotit, keskipitkät nuotit ja pitkät nuotit trion Tilda Santapakka sopraanona, Hanna-Elisa Joki-Luomala mezzona ja Tuomas Hallikainen baritonina antaessa esimerkin näistä – tenorin tietysti jäädessä sivuun tästäkin.

Esityksessä myös roolien merkitys kääntyy päälaelleen, kun kuninkaalla on vain pienen pieni rooli koko esityksessä. Basso Janne Sihvo kuninkaan asussa käy vain kertomassa tämän ja poistuu sen jälkeen yleisön poikki baaritiskille. Koko esitys perustuu siihen tosiseikkaan, että katsojalle kerrotaan koko ajan mitä lavalla tapahtuu – avataan oopperan maailmaa ja samalla väännetään sen lainalaisuuksista vitsiä. Kaikki huipentuu loppukohtaukseen, jonka varoitetaan olevan pitkä ja erilainen kuin muu ooppera ja jossa tietysti paljastetaan loputkin oopperan salaisuudet.

Esityksen ja todellisen maailman rajalla

The Four Note -oopperasta tulee mieleen Pirandellon näytelmä Kuusi henkilöä etsii tekijää, jossa todellisuus ja fiktio sekoittuvat. Samoin tuntuu olevan tässä esityksessä, jossa oopperan elementeistä rakennetaan itse ooppera. Mikä on lopulta esitystä ja mikä esityksen elementtejä?

Kokonaisuudessaan tämä on loistava esitys, oopperan syntymisestä ja oopperan stereotypioista ja Oulun teatterin Pikisalin rento miljöö sopii esitykseen. Pelkistetty lavastus ja puvustus vain korostaa koomisuutta ja Laura Heikkilän piano säestys tukee laulua. Panu Korhonen on esityksessä sivuroolissa toimien sekä esityksen alussa, että lopussa juontajana. Varsinaisen esityksen jälkeen onkin aina luvassa yllätysohjelmaa, joka selviää aina vain paikan päällä.

Tässä oopperassa on onnistuttu taitavasti laittamaan kaikki oopperan kliseet yhteen esitykseen ja rakentamaan niistä toimiva kokonaisuus. Esitys on hauska, viihdyttävä ja helposti lähestyttävä ja tämä on helppo tapa tutustua oopperaan. Esityksestä huokuu laulamisen ja musiikin riemu, ja lopuksi osuvasti todetaankin se tärkein – eläköön musiikki!

Esitykset jatkuvat Oulun teatterissa 28. huhtikuuta saakka. Esityksellä on tuplamiehitys, joten miehitykset vaihtuvat esityspäivän mukaan.

The four note opera
Ohjaaja: Heta Haanperä



LISÄÄ JUTTUJA: