The Exploding Eyes Orchestra – II

Haikeita ja huikeita haikuja

Tämähän yllätti positiivisesti. Harmillisesti tämän terapiayhtyeen saaga päättyy tähän toiseen kokopitkään, mutta onneksi tekijöiden äitiyhtye Jess & The Ancient Ones jatkaa vielä puurtamista ja luomista. Hyvä näin, koska tätä vanhankoulukunnan rokkia psykedeelisilla mausteilla on miellyttävää kuunnella. Erityisesti Jessin ääni yhdistettynä pehmeisiin, mutta vaaniviin sovituksiin toimivat kuin auringon ripaus meren rannalla marraskuussa. Levyllä on vain seitsemän biisiä ja kokonaisuuden jyvälle pääsee jo heti ensimetreistä.

Those of us left -biisissä hypnoottinen ja toistava laulu ja yksinäinen foni seuraavat kappaletta koko keston ajan.  Tällä kertaa vahvin biisi ei kuitenkaan aloita kokonaisuutta, vaikka tässä on hetkensä. Levyn muut biisit ovat kokonaisuutena vahvempia. Toisena kuultavan Belladonnan kaunis kaipailu ja kipuilu kosketinkierroilla kuulostaa tuoreelta, vaikka kappaleen esikuvat majailevatkin jossain 1970-luvun progeilussa. Kerrassaan nastan kuuluinen kappale. Todella jykevää soundia, jota ei enää oikein kuulekaan täällä härmässä. Harmain on taas levyn kaunis outo lintu. Siinä yhdistyvät perinteikäs Karjalan tunnelma ja sointukulku vuoden 2018 rokkiin.

Me olemme suullisen perinteen kantajia ja jatkajia, vaikka sähköinen viestintä vie meitä muualle kovalla tahdilla. Älkäämme unohtako juuriamme ja perinteitämme tässä globaalissa elossa. The Birch and Sparrow palaa taas hitauden teemaan sekä soitollisesti että sanoituksellisesti. Taukojen ottaminen ja niistä nauttiminen ovat meille kaikille tärkeitä. Hetki hitaudessa palauttaa meille jo menetettyjä soluja. Uusiudumme hitaudessa, palaudumme hiljaisuudessa. Biisin kitarat biisin keskivaiheilla yhdistettynä lauluun sointuvat komeasti. Tämä biisi on levyn salattu helmi, jos näin voidaan sanoa.

Levyn päättävä Love Eternal on jylhää marssitusta alusta loppuun. Mieleeni tulevat yksinäiset vaellukset rannoilla ja kaduilla, joita osa meistä on ainakin joskus kokeneet. Täydellistä näihin tunnelmiin. Rakkaus on ikuista, mutta mitä se kestää. Kosketinmatto rauhoittaa onneksi mielen ja tunteet. Jousisektio ja tummat koskettimet taas tuovat mieleen hautajaissaaton, jossa jokin elämänvaihe päättyy. My Dying Bride tulee väistämättä mieleeni kappaleesta. Kalma ja toivo käsikkäin jatkavat ikuista matkaansa.

II
The Exploding Eyes Orchestra

Svart Records


LISÄÄ JUTTUJA:

Reunalla Ikimaa – Soturin tie