The Dirt

Överein, härskein & sekopäisin

05.04.2019
Teksti:
Kuvat:
Netflix Media Center

Mötley Crüe. Tuohon bändiin kiteytyy oikeastaan koko 1980-luku ja sen ajan henki eli sex, drugs & rock’n roll. Mötikät oli ja halusi nimenomaan ollakin se överein, härskein ja sekopäisin bändi koko maailmassa, ja tällä agendalla he valloittivatkin koko maailman tuolla vuosikymmenellä. The Dirt -elokuva kertoo viihdyttävästi ja vauhdikkaasti bändin tarinan, mutta myös siitä minkä hinnan sen jäsenet joutuivat tästä kaikesta maksamaan.

The Dirt -elokuvan maailmanlaajuinen ensi-ilta oli 22. maaliskuuta Netflix-suoratoistopalvelussa. Netflix onnistui täydellisesti yllättämään takavasemmalta, sillä jo pitkään koko elokuvaprojekti tuntui hautautuneen jonnekin, vaikka siitä aika ajoin jotain pientä uutisoitiinkin. Bändin fanien keskuudessa tuota elokuvaa on käytännössä odotettu vesi kielellä aina saman nimisen, Neil Straussin kirjoittaman loistavan bändibiografian (suomeksi Törkytehdas) julkaisusta lähtien viime vuosikymmenen alkupuolelta.

Matka tähtiin ja turmioon

The Dirt -elokuvan on ohjannut Jackass-käsikirjoittajana ja ohjaajana aiemmin toiminut Jeff Tremaine, mikä on osuva valinta. Mötley Crüen viisikon elokuvassa muodostavat Douglas Booth (Nikki Sixx), Daniel Webber (Vince Neil), Machine Gun Kelly (Tommy Lee) sekä Game of Thrones -tähti Iwan Rheon (Mick Mars).

Elokuvan rakenne myötäilee suurelta osin The Dirt -kirjaa, mutta elokuvassa bändin jäsenten taustakertomukset lapsuudesta ja nuoruudesta jätetään minimaalisen vähälle käsittelylle. Tämä palvelee toki elokuvallista kerrontaa paremmin ja tarina etenee näin varsin vauhdikkaasti. Nikki Sixx saa luonnollisesti elokuvassa eniten tilaa, onhan Mötley Crüe aluperin Nikkin visioima, ja hän itse koko bändin primus motor sekä pääasiallinen biisintekijä.

Bändin alkutaipaleen ja suosion saavuttamisen jälkeinen tarina on The Dirt -kirjassa paikoitellen kuvottavaakin luettavaa, mutta elokuvassa bändin kuuluisasta sikailuista kerrotaan mielestäni taitavasti siten, ettei koko homma kutistu pelkäksi päihteiden vetämiseksi bändäreiden ja muun häröilyn keskellä. Sikailusta ja sekoilusta parhaita paloja koko elokuvassa edustaa mötiköiden ja Ozzy Osbournen legendaarinen kohtaaminen – mutta eipä siitä sen enempää. Todettakoon vain, että Ozzya esittävä Tony Cavalero tekee lyhyen mutta sitäkin vakuuttavamman esiintymisen itse Pimeyden Prinssinä, aina paksua aksenttia myöten.

Synkistä vesistä uuteen nousuun

The Dirt -elokuvassa käsitellään myös bändin ja sen jäsenten uran synkimmät hetket kuten Hanoi Rocks -yhtyeen rumpalin Razzlen kuolema ja Nikki Sixxin heroiiniaddiktio, sekä ne syvät ja mustat vedet, joihin jokainen bändin jäsenistä vuorollaan sukelsi. Välillä vauhtia on elokuvassa liikaakin (kirjaimellisesti ja eräiden päihteden muodossa), ja tapahtumat hyppäävät yhdestä toiseen hieman liiankin kevyesti. Elokuvan loppuosa on bändin jäsenten veljeyden uudelleen löytämisen aikaa, ja uuden alun myötä koetaan ikään kuin ympyrän sulkeutuminen. Nostalgiamatka kasarikaudelle on hengästyttävä, ja reilu puolitoistatuntinen kuluu kuin siivillä.

The Dirt on elokuvana viihdyttävä ja mitään kovin syvällistä siitä on turha edes etsiä. Eikä se edes ole tämän elokuvan pointti muutenkaan, onhan kyseessä bändi, jolle hyvät bileet, naiset ja hiuslakka olivat ne tärkeimmät jutut.

The Dirt
Jeff Tremaine

Netflix
Kesto: 108 min.


LISÄÄ JUTTUJA:

adhd-sheikki Ruotomieli Parahin Jeeves