The Dire Straits Experience

Swingin sulttaanien perilliset tanssittivat pikkujouluyleisöä

09.10.2019
Teksti:
Kuvat:
Mari Kivioja

Onkohan tässä mitään mieltä? The Dire Staraits Experience tulee soittaamaan oululaisille Sultans of Swingin ja muut Dire Straitsin hitit ilman kitarasankari Mark Knopfleria – bändin sielua ja sydäntä. Onkohan se kuin The Jimi Hendrix Experience ilman Jimi Hendrixiä, eli ei juuri mitään?

Vähän silti kutkuttaisi kuulla vanhat hitit ensimmäistä kertaa elävänä. Soittajat ovat kokeneita ja tuttuja muun muassa Eric Claptonin ja Elton Johnin taustabändeistä. Keikkoja on kehuttu ja myyty loppuun. Nyt on hiljennettävä sisäinen rock-puritaani ja lähdettävä kohti Oulun Teatriaa. On pimeä lauantai-ilta 5. lokakuuta. Ehkäpä luvassa on hyvät bileet!

Tribuuttibändejä on Suomessa nähty kaksin kappalein

Brittiläinen bleiseri-rockin legenda Dire Straits aloitti taipaleensa jo yli 40 vuotta sitten. Valtavasta suosiosta kertoo huikeat 120 miljoonaa myytyä levyä. Bändi pisti lopullisesti pillit pussiin vuonna 1995. Mark Knopfler lähti soolouralle ja lupasi, ettei Dire Straits koskaan palaa.

Dire Straitsin kokoonpano vaihtui tiuhaan. Jossain vaiheessa bändissä soittaneita herroja on siis aika liuta. Legendaariset biisit jäivät elämään, ja niitä veivaa nyt kaksi tribuuttibändiä, joissa molemmissa vaikuttaa bändin entisiä jäseniä. Dire Straits Legacy ja The Dire Straits Experience kertovat myös molemmat olevansa lähimpänä aitoa alkuperäistä Dire Straitsia. Viime vuonna asiaa pääsi vertaamaan, sillä molemmat esiintyivät Suomessa.

Yli tuhatpäinen yleisö on löytänyt Teatrian ja The Dire Straits Experiensen.

Oululaisyleisöä oli lämmitellyt jo aiemmin Esa Elorannan luotsaama lavoille palannut Garbo. Vähän harmittaa, että tämä jäi näkemättä. Bändin vetoa kehuvat kaikki – useat mainitsevat Garbon erikseen, kun utelen tunnelmia pääesiintyjän keikasta.

Telegraph Road on antikliimaksi alkuun, mutta sitten rokataan

The Dire Straits kokemus kirjaimellisesti jyrähtää käyntiin valtavalla ääniefektillä. Nyt otetaan yleisö varmasti haltuun heti menevällä hittibiisillä. Mutta ei, jyrähdys kuuluukin tunnelmallisen maalailevan Telegraph Roadin introon. En ole uskoa, että bändi aloittaa shown liki 15 minuuttisella taiteellisella ja moniulotteisella kappaleella.

Teatria ei ole mikään kauniisti soiva konserttisali, ja halli toimii sitä paremmin mitä suoraviivaisemmin runtataan. Tämä on kyllä kamalin aloitus miesmuistiin ja hapuilua kesti varmasti sen pitkän varttitunnin.

Laulajakitaristi Terence Reis eläytyy kitarasooloon.

Walk of Life rokkaa onneksi vapautuneesti ja bändi soittaa jo yhteen. Hitit seuraavat toistaan ja yleisö pääsee mukaan rennon rullaavaan menoon. Etenkin yleisön takaosassa tanssi kulkee jo komeasti.

The Dire Straits Experienceä hehkutetaan ilmoituksissa ”Dire Straits -yhtyeen entisten jäsenten huippukokoonpanona.” Bändiä johtaa Dire Straississa soittanut saksofonisti Chris White, mutta muut kokoonpanossa eivät ole ainakaan minulle bändistä tuttuja.

Chris White näyttää välillä tamburiininsa kanssa Abams Familystä karanneelta hahmolta, mutta häiriintynyt mielikuva väistyy heti, kun maestro ottaa fonin tai huilun käteen ja puhaltaa. White huokuu karismaa, on läsnä ja ottaa tilan. Keikan ehdottomia kohokohtia ovat upeat saksofonisoolot. Näinä hetkinä ollaan lähimpänä Dire Straits -kokemusta.

Terence White rytmitti bändiä soolojensa välillä ja ei näyttänyt hetkeäkään kyllästyneeltä.

Biisit paranevat loppua kohden ja yleisössä on bileet. Paikalle on saapunut yli tuhat juhlijaa ja vippi on myyty loppuun. Pikkujoulukausi on alkanut ja cover-bändit ovat syystä suosittuja. Taitava bändi soittaa tasaisen hyvin, mutta mitään yhdessä soittamisen riemua en nyt koe.

Laulajakitaristi Terence Reis on opetellut turhankin tarkkaan Knopflerin maneerit, ja mutiseva tyyli menee paikoin överiksi. Sultans of Swingin aikana näyttää jo kuitenkin, että lavalla on oikea bändi, joka on tullut soittamaan yleisölle ilolla huippubiisejä

Terence Reisin ja Chris Whiten kemiat toimivat lavalla.

Pakollinen ja ehkäpä suurin hitti Brothers in Arms on vaisu ilman Mark Knopflerin karismaa ja läsnäoloa. Yritän houkutella kuvaajaa asevelihengessä paritanssiin, mutta hänkin hylkää.

Money for Nothing nostaa viimein tunnelman kattoon. Tarttuva biisi ja terävä kitarariffi soi komeasti Teatrian hallissa. Kädet tai ainakin keikkaa kuvaavat kännykät ovat hetken ilmassa.

Lyhyen encoren päättää kaunis teema Going Home elokuvasta Local Hero, ihan niin kuin oikealla Dire Straitsin keikalla.

Eturivissä on innostunut meininki heti alusta lähtien.

Vaikka keikan alku oli tilanteeseen ja paikkaan nähden melkoinen rimanalitus ja tyylirikko, The Dire Straits Experiense järjesti hyvät bileet niin kuin odotin. Chris White tarjosi muutaman unohtumattoman hetken fonin kanssa ja bändi soitti ihan menevän cover-vedon.

Hyväntuuliset ihmiset nauttivat showsta ja tunnelma pysyi lämpimänä loppuun asti. Tämä on mainittava vielä erikseen, sillä pikkujouluyleisöt ovat yleensä aivan kamalia. Mainitaan siis:

Ihmiset juhlivat, nauttivat ja tunnelma oli lämmin. Teatrialla oli onnistunut ilta!




LISÄÄ JUTTUJA:

Pyuria – Cult of Vesalius