Sokerinen suomirockbändi Nallekarkit

Oman elämänsä Kauniit ja rohkeat

12.07.2019
Teksti:
Kuvat:
Mikko Kaaresmaa

Miten toimittaja–muusikko yhdistää huvin ja hyödyn? Tai oikeastaan kaksi hyötyä? No tietenkin haastattelemalla omaa bändiään. Idea on niin huono, että se on pakko testata.

Sokerista suomirokkia soittava Nallekarkit on Suomen Turussa loppuvuodesta 2018 perustettu bändi, joka on lyhyestä iästään huolimatta päässyt jo omakustanteena julkaistulla debyyttisinkullaan valtakunnallisille radioaalloille. Kesäkuun alussa julkaistu ensisingle ADD on menevä anthem kaikille keskittymishäiriöisille. ”Nostan hattua, hieno biisi. Tervetuloa radioaalloille”, toivotti Teppo Vapaus Yle X:n Uuden musiikin illassa. Bändin reseptissä kuuluvat J. Karjalaisen ja Tehosekoittimen kaltaiset Suomirockin legendat, mutta myös kaikuja vaikkapa 1990-luvun naisrockista ja 1970-luvun iskelmästä. Nyt on kuitenkin juhannusaatto ja olemme keskellä metsää kesämökillä nauttimassa juhannustunnelmasta, oluesta ja bändin oman jäsenen tekemästä haastattelusessiosta. Tämä on DIY (do it yourself) -asennetta jos mikä.

Nallekarkit (c) Mikko Kaaresmaa

Mitä ovat Nallekarkit?

– Lepposia ja ihania, kuvailee laulaja Loretta.

– Soitamme sokerilla höystettyä groovaavaa suomirokkia, kappaleet käsittelevät mielenterveysongelmia, parisuhdeongelmia, kaljanhimoa… Aiheet kulkevat laidasta laitaan, lisää rumpali Vipe.

Eivät kuulosta kauhean sokerisilta aiheilta, huomautan.

– Ehkä sokerista on se, että me tehdään noistakin aiheista positiivisia, analysoi Loretta.

– Musiikillisilta juuriltaan nallekarkkiseokseen kuuluu se, että hahmot tuovat taustansa mukaisia elementtejä. Allekirjoittanut haikailee 1970-luvun perään ja tuon mieluusti esiin myös 1950-luvun rockia mukaan tarpeen vaatiessa, lupaa matalaääninen, monessa mukana ollut basisti Simppa.

Itse taas haikailen enemmän kasarille, vaikka 1970-lukukin on sydäntä lähellä. Eräänlaista voimapoppiahan tässä luulen tekeväni.

– Pyritään kuitenkin saamaan jonkinlaista twistiä, että saadaan soundi pysymään nykyajan musaskenen mukana, kertoo Vipe. Loretan suurimpia esikuvat tulevat enimmäkseen Suomirockin kultakaudelta: J. Karjalainen, Eput, Gunnarit – ja tietty Kirka, Muska ja Tommi Läntinen.

Vai Länä?

– Joo, Länä ite, vakuutaa Loretta. Kun oli outo, ylivilkas ja impulsiivinen lapsi, niin koulussa sitä kiusaamistakin esiintyi. Läntisen biisi Syvälle sydämeen sattuu sai lapsena oikeesti itkemään, kun tajusi, että tuntui just siltä, mitä se lauloi.

Nallekarkit (c) Mikko Kaaresmaa

Bändin jokaisella soittajalla on taustalla useita bändejä, joista nimekkäimpänä mainittakoon helsinkiläistaustaisen Vipen suomipunk-tornado Pyhät Tepot sekä turkulaiset Rendez-Vous, Crystal Extasy, Bermudan Cruiseri, Hawaii Holidays ja Lama-Ajan Lapset. Simppa kertoo syynkin:

– Olen kokeillut tietovisailun vetämistä, lenkkeilyä, seksiä ja rokkibändissä soittamista – ja rokkibändissä soittaminen on näistä parasta.

Mutta miksi laulaja Loretalla ei ole mitään suurempaa bänditaustaa? Luulisi, että tuollainen ääni pääsisi helposti esiin.

– Ehkä kai siksi, kun olen ollut tällainen jäätävä arkajalka. Sitten varmaan se, kun muutin 1999 Norjaan ja asuin siellä viitisen vuotta. Kun muutin takaisin Suomeen, en tuntenut täältä enää ketään. Aina oon tykänny musiikista, mutta se on ollut sellaista kotona laulamista. Ai niin, pääsin mä Turun Konservatorioonkin ykkösellä sisään, mutta mä olin siellä vaan joku puoli vuotta. Liikaa jazzia ja en käsittänyt siitä teoriasta mitään. Hyvä koulu varmasti, mutta ei vaan ollut oma paikka, Simppa huomauttaa

– Mutta siinä vaiheessa kun Nallekarkkeja alettiin laittamaan läjään, oli kyllä aika äkkiä selvää, että nyt on joku luonnonvoima tuossa mikin varressa. Noita ei joka oksalla kasva, oli käyty kouluja tai ei.

Vipen mukaan kaikki käynnistyi lähes vahingossa.

– Alettiin ton Loretan kanssa styylaamaan tos syksyllä ja oli puheissa että kasaan hänelle bändin. Sitten tulikin yhdet Rendez-treenit, joihin päävokalisti Juffi ei jostain syystä päässyt. Rendez viittaa turkulaiseen pitkän linjan Suomirockbändiin nimeltä Rendez-Vous, jossa laulaja Lorettaa lukuun ottamatta jokainen nallekarkkilainen soittaa. Loretta oli siis tullut mukaan kuuntelemaan tuoreen kumppaninsa bänditreenejä ja laulaja puuttui.

– Olin ottanut muutaman beerin ja ilmoitin, voisinhan mä tässä jotain laulaa. Eka biisi taisi olla Konsalta tuttu Stand By Me. Siitä se lähti. Puolessa vuodessa koko homma on tosiaan lähtenyt ja sen jälkeen äänitetty EP, soitettu keikkoja, julkaistu Yle X:n soittoon päässyt single ADD ja ties mitä muuta.

Entä miksi bändi on nimeltään Nallekarkit? Loretalla on tähänkin vastaus:

– Silloin, kun me pistettiin tää bändi pystyyn ja tultiin treeneihin, niin mähän kutsuin teitä nallekarkeiksi – koska te ootte niin sokerisii ja ihanii jätkii! Olitte myös Bamsemums, joka tarkoittaa norjaksi nallekarkkeja. Nallekarkit eivät mene elämässä välttämättä tasan, mutta Loretan mukaan tässä bändissä menee.

– Me ollaan yksi iso perhe.

– Yksi iso Nallekarkki! Jos ootte joskus katsonut Power Rangersia, niin me metamorfoidutaan sellaseks isoks nallekarkiks samalla tavalla, naureskelee Vipe.

– Me ollaan oman elämämme Kauniit ja Rohkeat, Loretta puolestaan julistaa.

– Toi on hyvä! Joo elämä ei ole nallekarkkileirissä tylsää. Ridgen ja Sally Spectran rooleja vaihdetaan vuoroviikoin, Simppa nauraa. Loretta hymyilee.

– Me ollaan kuitenkin perhe, joka puhuu kaikesta.

Nallekarkit (c) Mikko Kaaresmaa

Mutta kuka tarvitsee suomirokkia enää tänä päivänä? Nykyisten listojen kärjessähän jyllää lähinnä EDM ja suomirap. Vipe protestoi:

– Tuonhan voisi kääntää niin, että kuka tarvitsee kesää? Tällaista musiikkia tarvitaan aina. Koneellisesti tuotettu suomirap-EDM-aalto on ollut vallalla pitkään. Saatetaan olla jo käännekohdassa, jossa yleisön mielenkiinto suuntautuu enemmän rockin suuntaan.

– Lisäksi meillä on valttina se, ettei me olla melankolisia, lisää Loretta. Vipe toteaa:

– Me muutetaan vaikeat aiheet positiivisiksi. Esimerkiksi tämä juuri julkaistu single ADD kertoo keskittymishäiriöistä. Jotkut saattaa kokee, että se on rasite…

– …ja häpeä, Loretta jatkaa. Sitä voisi tehdä ihan helposti melankolisen biisin ja olla ahdistunut ADHD:sta. Suomihan on tunnettu melankolisuudestaan, mut me vedetään ilon kautta. Senkin ominaisuuden voi käsittää voimavarana. Biisi on otettu hyvin vastaan ja palaute on ollut yksinomaan positiivista.

Kappale on selvästikin osunut juuri oikeaan saumaan, monet bändille tulleet kommentit biisistä ovat ilmoittaneet, että ”Tää biisi puhuu just mulle”. Vipe maalailee:

– Tästä on tosiaan tulossa iso juttu, sano mun sanoneen. Tähän pätee vetovoiman laki.

– Musiikissa on parasta, genrestä riippumatta, se, minkä fiiliksen se saa aikaan. Se voi olla lohtua suruihin tai se voi antaa voimaa ja iloa, ja sitten lietsoo moneen asiaan. Siihen Nallekarkitkin pyrkii, lupaa Loretta. Simppa on tulevaisuuden suhteen tyyni:

– Suhtaudun koko juttuun hyvin zeniläisesti. Mihin me ikinä päädytään, ei ole mulle tärkeää. Matka sinne on. Ja se tulee olemaan mielenkiintoinen.

Matka jatkuu pian, sillä seuraavan kerran Nallekarkit esiintyvät livenä Turun Nightclub Vegasissa to 11.7.2019 ja toinen single Murheiden kaatopaikka julkaistaan samana päivänä.

Nallekarkit:

Loretta Svennevig – laulu
Juhani Mistola – kitara, taustalaulu
Simppa Willberg – basso, taustalaulu
Vipe Ylitapio – rummut, taustalaulu

Nallekarkit Facebookissa




LISÄÄ JUTTUJA:

Ulver – ATGCLVLSSCAP