Soili Pohjalainen

Oikealla polulla

06.04.2018
Teksti:
Kuvat:
Riikka Kantinkoski

Esikoiskirjansa Käyttövehkeitä vuonna 2016 julkaissut Soili Pohjalainen haaveili jo lapsesta saakka kirjailijan urasta. Tie julkaisukynnyksen saavuttamiseen oli kuitenkin pitkä ja osittain kivinenkin, ja matkan varrella kirjailija oli vähällä luovuttaa.

‒ Atena ei ollut ensimmäinen talo, johon olen käsikirjoitusta teoksen kirjoitusprosessin varrella tarjonnut. Oikeastaan olin jo vähän luovuttanut käsikirjoituksen suhteen ja ajattelin, että ehkä tätä tarinaa ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi.

Kirjoittamisen maisteriohjelmasta vuonna 2011 valmistunut Soili kertoo, että teoksen kirjoittaminen oli pitkä prosessi, ja yksi tarinan versioista oli hänen gradunsa taiteellinen osa.

‒ Sitten yllättäen Atenasta soitettiin ja kerrottiin, että he haluaisivat julkaista kirjan. Unelma toteutui. Siitä tuli hiljaisesti ja syvästi hyvä olo. Asia jonka eteen olin tehnyt vuosia töitä, tuotti tulosta. Olin ollut ihan oikealla polulla koko ajan.

Soili on ollut Mari Mörön kurssilla ja yksityisoppilaana. Hän kertoo Mörön olleen merkittävässä roolissa esikoiskirjan syntyvaiheessa. Miksi Soili on halunnut vimmaisesti juuri kirjailijaksi?

‒ Pääni tuottaa, näkee ja löytää tarinoita. Kirjoittaminen on tapa hahmottaa maailmaa ja tapa olla maailmassa. Vaikka kirjoittaminen ja kirjoittamisen aloittaminen tuntuvat usein hankalalta ja työläältä, niin jälkikäteen ei koskaan harmita. Sama homma kuin avannossa käynnissä: kylmään veteen meneminen ei houkuta, mutta jälkeenpäin on hyvä olo.

Lapsuuden kokemukset kantavat

Soili on saanut hyvät lähtökohdat kirjailijuuteen jo lapsena, sillä hänelle on luettu paljon ja häntä on viety kirjastoon, josta on tullut mieluisa paikka.

‒ Haave kirjailijuudesta on kulkenut mukana pitkään. Olin ehkä eka- tai tokaluokkalainen, kun tein itse oman kirjan. Muistelen, että pyöräilin vanhempieni työpaikalle näyttämään aikaansaannostani. Vanhempieni kaupassa minulla oli monta aikuista ympärilläni ja sain nähdä paljon erilaisia ihmisiä. Uskon, että tällaisella kasvuympäristöllä on ollut vaikutusta minuun kirjoittajana. Sitä paitsi tykkäsin kuunnella aikuisten juttuja.

Projektikoordinaattorina Tikkurilan seurakunnassa toimiva Soili kertoo perineensä huumorintajun vanhemmiltaan.

‒ Tapa nähdä komiikkaa synkissäkin aiheissa on perintöä lapsuudenperheestäni, jossa huumoria väännettiin vähän väliä ja väännetään yhä.

Elämä antaa aiheita

Soili myöntää, että hänellä kirjoittamiseen liittyy paljon uskaltamista. Hän opettelee vielä tarinan rakentamista, mutta ei kuitenkaan rakenna hahmoja etukäteen.

‒ Hahmot ilmestyvät ja alkavat elää elämäänsä mielessä ja paperilla. Hahmoihin voi tarttua ominaisuuksia useista eri henkilöistä. Esimerkiksi Käyttövehkeitä-kirjan Repassa on äkkiä laskien jotain lainattua ainakin kuudesta eri tosielämän ihmisestä.

Minä en valinnut esikoisteokseni teemaa. Teema valitsi minut.

Luovaa kirjoittamista Tuusulan kansalaisopistossa opettava kirjailija saa aiheita tarinoihinsa omasta elämästään ja kohtaamistaan sattumuksista.

‒ Minulle elämä vastaantulevine sattumuksineen on taustatyötä kirjoittamiselle. Tosielämässä sattunutta juttua voi värittää, vääristellä ja keksiä sekaan omiaan. Olen aiemmin tehnyt töitä freelance-toimittajana. Sanotaan, että faktat ovat pilanneet monta hyvää lehtijuttua. Romaanissa faktoja saa parannella.

Esikoisteos Käyttövehkeitä kertoo oireilevasta perheestä. Miten aihe valikoitui kirjan teemaksi?

‒ Minä en valinnut esikoisteokseni teemaa. Teema valitsi minut. Esikoisteos syntyi ”oksentamalla paperille”, ei niinkään tietoisesti rakentamalla. Kirja kertonee myös siitä, että pieleen voi mennä silloinkin kun yrittää oman parhaansa. Ehkä kirja voisi viestiä jotain armosta tai armollisuudesta.

Monipuolinen kirjoittaminen kiinnostaa

Kirjan kirjoittaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Soilille kirjoittamiseen liittyvät haasteet ovat pitkälti samanlaisia, joihin törmää elämässä muutoinkin.

‒ Ihminen elää elämäänsä ja tekee työtä persoonallaan. Kirjan kirjoittamisessa ja muissakin isoissa ponnistuksissa vastassa ovat ne tutut omat möröt. Tällä hetkellä kirjoitan pääasiassa viikonloppuina tai lomalla. Kun on työt, perhettä, eläimiä ja liikuntaakin pitää harrastaa ja kaupassa käydä, niin arki-iltaisin ei oikein löydy intoa eikä inspiraatiota kirjoitushommiin. Ideat voivat toki yllättää ja hyviin repliikkeihin voi törmätä milloin tahansa. Niitä voi kirjoittaa kätevästi puhelimeen muistiin.

Kirjailija toivoo, että toinenkin teos ylittää julkaisukynnyksen. Ja kolmas ja niin edelleen.

‒ Minua kiinnostaisi kirjoittaa laulun sanat, kirjoittaa näyttämölle ja televisiolle.

Käyttövehkeitä-arvostelu 




LISÄÄ JUTTUJA:

Yyteet k-x-p-iii-part-2-cd