Skid Rowsta Broadwaylle

Puudelirockin innokkain koiranpentu putoaa aina jaloilleen

Kasari-ikoni, laulaja ja näyttelijä Sebastian Bach tunnetaan edelleen hard rock -yhtye Skid Rown kovaäänisenä ja -nyrkkisenä keulakuvana, vaikka herra Sebastian Bierk onkin bändissä vietettyjen vuosien jälkeen ehtinyt yllättävän moneen mukaan. Tästä kielii parin vuoden takaisen 18 and Life on Skid Row -omaelämäkerran suomalaiskäännöksen nimikin Skid Rowsta Broadwaylle. Bach on siis esiintynyt Broadwayllä sekä Jekyll & Hyde -musikaalin että Jesus Christ Superstarin päärooleissa eikä unohtaa sovi myöskään pitkäaikaista vierailupestiä Suomessakin ikuisella uusintakierroksella pyörivässä Gilmouren tytöt -tv-sarjassa.

Kirjan pääpaino on silti Skid Row -muisteloissa – kirjan 434 sivusta 314 käsittelee aikaa ennen vuotta 1996. Eli ajankohtaa, jolloin kanadalaisesta kirkkokuorosta jenkkeihin muuttanut Kiss-fanipoika sai – syyttä – potkut äänellään maailmanmaineeseen nostaneestaan bändistä. Vai menikö se aivan noin? No, kyllä ja ei. Bachin näkemykset Skid Rown sisäisistä ristiriidoista, jotka grungen ohella tuhosivat epämuodikkaaksi muuttuneen bändin, ovat ehkä hieman värittyneitä. Lyhyesti sanoen: Bachin mukaan bändin etääntyminen laulajastaan ja lopulta potkut olivat seurausta kateudesta.

Kirjan lukeneena voisi huomauttaa, että ehkäpä kokaiinista ja viskistä voimansa saaneen kuumakallen jatkuvilla nyrkiniskuilla oli myös vaikutusta. Ja kirjan sivujen kääntyessä siis selviää että vuosien varrella niitä on suunnattu yleisöä, kanssamuusikoita ja lähes ketä tahansa tielle osunutta kohti. Vilpittömän pahoillaan herra Bach tuntuu aiheuttamistaan selkkauksista olevan, mutta niin vain ne jauhoviivat katoavat neniin uudestaan ja uudestaan. Ja taas ollaan vaikeuksissa.

Kirja noudattaa enimmäkseen Mötley Crüen The Dirt -eepoksen sementoimaa kaavaa: vähän rock ’n’ rollia, mutta paljon huumeita, seksiä ja julkkiskavereita. On kuitenkin todettava, että Sebastian Bach onnistuu perhemuisteloiden, yleisen humaaniuden ja lähes joka toisella sivulla esiintyvän Kiss-intoilun kautta maalaamaan itsestään keskimääräistä rokkaria itseironisemman, sydämeenkäyvemmän ja hetkittäin jopa syvällisen kuvan. Lisäksi on hienoa huomata tarinan keskushahmon putoavan lopulta aina jaloilleen.

Bach on omien sanojensa mukaan kirjoittanut kirjan ”oikeasti” itse eli ilman haamukirjoittajia ja selviää puhekielisellä tarinointityylillään vallan mainiosti. Rokkikirjailija Ari Väntäsen käännös tekee taas kerran oikeutta alkuperäisteokselle. Skid Rowsta Broadwaylle ei tuo loputtomaan rokkarimuisteloiden ketjuun suoranaisesti mitään uutta, mutta hyvin toteutettu kirja sopii mainiosti aurinkoiseen kesäpäivään viskilekan ja taustalla soivan Skid Rown debyyttialbumin seuraksi.

Skid Rowsta Broadwaylle
Sebastian Bach

Like
Sivuja: 434
Suomentanut: Ari Väntänen


LISÄÄ JUTTUJA:

Syntymän ja kuoleman kirja