Rock In The City, Oulu

Kaksi iltaa täyttä rokkia!

Suurimmat kaupungit kiertävä Rock In The City -festivaali rantautui Ouluun Kuusisaareen perjantaina 28. kesäkuuta, ja kaksi iltaa juhlittiin täysillä rokkibiisien tahdissa.

Festivaalin konsepti on uusi. Se viedään kiertävän sirkuksen tavoin kesän aikana yhdeksälle paikkakunnalle. Kierros alkoi 14.–15. kesäkuuta Kuopiosta, ja seuraavaksi festari pystytetään Raumalle 5.–6. heinäkuuta. Muut kaupungit ovat Lahti, Kouvola, Rovaniemi, Lappeenranta, Jyväskylä ja Joensuu. (PK)

Melrosen aloittaessa tunnelma perjantai-iltana Kuusisaaressa oli vielä rauhallinen, ja paikalla oli kourallinen lähinnä varttuneempaa porukkaa. Sää suosi aloitusta; aurinko paistoi täydeltä terältä ja kevyt tuulenvire puhalsi alueella. Vapaita istumapaikkoja oli vielä tarjolla runsaasti, eikä ruokapaikoissakaan ollut  tungosta. Melrosen soittaessa tiukkaa rokkabilly-settiä väkeä saapui paikalle tasaiseen tahtiin ja lavan edustalle kerääntyi jengiä jammailemaan. Melrosen hyvän fiiliksen keikka tarjosi oivallisen aloituksen festareille.

Pelle Miljoona United

Pelle Miljoona Unitedin aloittaessa jengiä oli festarialueella jo runsaammin. Tunnelma alkoi tiivistymään ja porukkaa kerääntyi lavan eteen nauttimaan keikasta. Etenkin Pelle Miljoonan vanhemmat biisit saivat yleisön heräämään ja laulamaan mukana. Kun keikan lopussa päästiin hitteihin Tahdon rakastella sinua ja Moottoritie on kuuma, kaikui yhteislaulu komeasti. Selkeästi porukka odotti nimenomaan näitä kaikille tuttuja vanhoja klassikoita.

Startovarius

Kokoonpanonsa alkuvuosistaan uudistanut Stratovarius rokkasi toden teolla perjantai-illan käyntiin. Selkeästi nuorempaa porukkaa oli tässä vaiheessa saapunut paikalle, ja illan juhlijat olivat täyttäneet alueen. Stratovariuksen settiin kuului niin vanhoja 1990/2000-luvun hittejä kuten Black Diamond, Kiss Of Judas ja Hunting High And Low,  kuin myös hieman uudempaa tuotantoa kuten Unbreakable. Settilistalla oli paljon yleisölle tuttuja biisejä, joten odotetusti se innostui laulamaan mukana näitä suuria hittejä.

Kotiteollisuus

Perjantai-illan kattauksen raskaampaan rokkiin tarjosi Kotiteollisuus. Siinä missä lavalla kuultiin välispiikkeinä naljailua ja huulenheittoa, sai bändi jengin laulamaan mukana rankoilla biiseillään Rakastaa/ei rakasta, Tuonelan koivut ja Kusipää. Yleisö taputti bändin takaisin lavalle ja sai kuulla lopuksi vielä biisit Vuonna yksi ja kaksi sekä Varjoihmiset.

Perjaitai-ilta hämärtyy ja viileys laskeutuu Sonata Arcticaa odotellessa

Illan kääntyessä yöhän, viileys hiipi Kuusisaareen. Varsin moni festariyleisöstä hytisi odotellessaan illan viimeistä esitystä. Odotus palkittiin kun Sonata Arctica aloitti shownsa yhdentoista aikaan.

Sonata Arctica

Kuusisaaressa koettiin maailman ensi-ilta, kun Sonata Arctica vetäisi uuden sinkkunsa A Little Less Understanding, joka antoi esimakua syksyllä ilmestyvältä levyltä. Bändi laulatti yleisöä Tallulah-biisillä, ja kun vähän myöhemmin päästiin hittiin FullMoon, oli jengi täysilä mukana. Illan loppua juhlistettiin biisin Life tahdissa. Siihen olikin hyvä päättää ensimmäinen Rock in the City -ilta Oulun Kuusisaaressa.

Lauantai käynnistyy lämpimästi levollisissa tunnelmissa

Lauantaina käynnistyi Tuomari Nurmion Dumari ja Spuget  -kokoonpanon tahtiin. Paikalla oli hyppysellinen nurmella istuvaa yleisöä, joka sai nauttia bändin uusista sovituksia vanhoista biiseistä. Porukkaa valui bändin soittaessa tasaisesti paikalle. Marko Hietalan aloittaessa väkeä oli kerääntynyt alueelle jo runsaasti, ja lavan edusta täyttyi innokkaista kuulijoista.

Marko Hietala

Soololevynsä myötä kiertävä Marko Hietala vetäisi soolouransa kolmannen keikan Oulussa Rock in the Cityssä. Hietala teki hienon vedon, ja keikkasetti koostui vastikään julkaistun Hietalan sooloalbumin Mustan sydämen rovio biiseistä joita yleisö pääsi nyt tuoreeltaan kuulemaan livenä. Vaikka albumin kappaleet eivät selvästi olleet suurelle yleisölle tuttuja, jengi jaksoi silti kuunnella hienosti keikkaa. Hietalan albumin sävellykset ovat levollisen tunnelmallisia, ja keikalla herkisteltiin useampaan otteeseen. Yksi koskettavimmista kappaleista oli Isäni ääni. Hietala sai toki jengin myös joraamaan ja laulamaan mukana menevimmillä biiseillä kuten Kiviä.

Hietalan kappalemateriaali oli kauttaaltaan melko samanlaista, hidasta ja jopa paatoksellista. Musiikillisesti herran sooloantia voisi sanoa jopa iskelmäksi – raskasta iskelmää. Yleisö oli selvästi kiinnostunut tästä, mutta mitä lie jengi sitten odotti? Lavalla oli iso produktio, ammattimuusikot ja kaikki hyvin harkittua. Hietala ja muu bändi tuntui tykkäävän Oulun meiningistä kiitellen sitä useaan otteeseen. Isäni ääni -biisistä on muodostumassa jonkin asteinen hitti, ja mikäpä siinä, siihen on varmasti monen kuulijan helppo löytää jotain tuttua omasta elinympäristöstään. Viimeisen kappaleen soidessa Hietala soitti myös selloa. Ei tämä välttämättä aivan parasta rockfestivaalimusiikkia ollut, vaan sopisi ennen kaikkea konserttisaleihin tai jopa kirkkoon. (PK)

Lavakarismaa ja räjäyttävä veto Battle Beastilta

Battle Beast

Lauantai-illan huippuvedon tarjosi Battle Beast, joka suorastaan räjäytti Kuusisaaren. Keikan alusta asti meno oli kovaa, ja bändi laittoi itsensä likoon ja suorastaan villitsi yleisön. Lavan edusta oli tupaten täynnä ja hittibiisien seuratessa toisiaan jengi lauloi ja hyppi mukana kun Bastard Son of Odin ja Eden raikasivat. Loppupuolella keikkaa kuultiin uusinta tuotantoa kuten No More Hollywood Endings, joka viimeisteli huipputunnelmaa, ja setti päätettiin hittiin Beyond The Burning Sky. Battle Beast veti järkyttävän hyvän keikan, joka upposi yleisöön!

Battle Beast on ollut Oulun tapahtumissa tuttu näky jo vuosikaudet. Bändi on kehittynyt valtavasti aikojen saatossa, ja se jos jokin näkyy ja kuuluu ryhmän työskentelystä, joskin samalla se tekee toiminnasta hieman tylsempää, sillä liika ennalta-arvattavuus ei ole koskaan hyväksi. Eipä ole kuitenkaan ihme, että tätä viedään hymysuin maailmalle uutena suomalaisena huippunimenä, ja bändillä onkin jo kova maine ympäri planeettaa. Pyrot alkoivat paukkua heti alkuun päästyä, siinä on varsin tehokas lisäkeino saada potkua nivusille! Itseäni häiritsi kuitenkin keikan settilistan koostuminen liian uudesta materiaalista ja vanhempia kunnon heavyklassikoita kuultiin vähemmän, vaikka Battle Beastilla löytyisi niitä kasapäin. Oululaisyleisö oli tullut selvästi katsomaan Noora Louhimoa ja kumppaneita. Eivät taida saada tarpeekseen bändistä, sillä edellisestäkään Oulun-keikasta ei kauhean monta kuukautta ole.(PK)

Molempina iltoina pariin otteeseen olutteltassa soitti The Dimitri Keiski Band, josta aiemmin en ollutkaan kuullut mitään. Musiikkinsa oli ihan viihdyttävää ja hauskaa bilerockia ja juurikin sopivaa oluttelttojen lavoille. Tämä oli ehdottomasti hyvä valinta Rock In The Cityltä. Ja kun olutteltassa ollaan, on pakko mainita myös kaljasta jotain. Olihan se ainakin kallista. Pieni Koffin 0,33 litran lagerolut maksoi 8,50 euroa, ollen halvin saatavilla oleva  alkoholipitoinen janojuoma. Ei ole nämä festarit köyhän paikka.(PK)

Klamydia

Illan punkrock-kattauksesta vastasi Klamydia. Se luotti tuttuihin vanhoihin biiseihin, ja läpi keikan yleisö lauloikin kappaleiden kuten Iso I ja Älä peitä mun aurinkoo mukana. Keikan aikana lavalle nousi hetkeksi myös vieraileva tähti Mötky, joka heitti biisin Nina Autio. Keikan lopussa Ei voisi vähempää kiinnostaa villitsi yleisön, ja yhteislaulu raikasi Kuusisaaressa. Keikka huipentui encoreen Pienen pojan elämää.

Klamydia on kasvanut räkäisestä haistattelupunkista isoksi – vai onko sittenkään? Ennen oli lapsellisia lapsukaisia ja nyt on lapsellisia aikuisia. Biisien sanoitukset eivät ole juurikaan muuttuneet vuosien saatossa, vaan siellä seikkailevat edelleen monet mielikuvitushahmot, ryyppääminen ja elämän laitapuolen aiheet. Bändi on lavalla kyllä helkkarin tiukassa iskussa vuonna 2019, vaikka odotin näkeväni väsyneitä ex-punkkareita. Laulaja-Veskun välispiikeissä on hirveä uho edelleen, ja vaasan murretta on vähän hauskakin kuunnella, joskin vittu-sanan käyttö jo ärsyttää. ”Vitun hyvä sää, vitun hyvä festari”. Tosiaan bändit joutuivat esiintymään näissä kemuissa suoraan aurinkoa kohti, joka ei voi olla vaikuttamatta olotilaan entisestäänkin kuumalla lavalla. (PK)

Mustasch

Oulussa jo ainakin viidettä kertaa nähty Ruotsin rockjyrä Mustasch päätti kaksi päiväisen festarin tuomalla lavalle raskaampaa rokkia. Jo keikan alussa uusi biisi Blood In Blood Out sai porukan joraamaan. Moni oli selvästi odottanut juuri tätä bändiä viileässä illassa ja hyvä niin, sillä ilta sai arvoisensa päätöksen Mustashin biisien raikuessa Kuusisaaren yössä.

Kritisoitavaa järjestelyistä ei paljon tullut. Järjestyksenvalvojat olivat vaan välillä pihalla kuin lumiukot, ja vessojen luokse kertyi ihan järkyttävät jonot bändien jälkeen. Vessakapasiteettia tulisi ainakin lisätä, mikäli nämä kemut jatkuu. Bajamajojen takana miehille oli vain kaksi laaria, ihan niin kuin kiusatakseen. Laareja lisäämällä jono liikkuisi nopeasti ja matka jatkuisi kohti seuraavaa paikkaa. Ei festareille mennä ainoastaan vessaan. (PK)

Rock In The City lanseerasi sloganikseen ”koko kansan rock-festivaali”, ja sen kyllä voikin allekirjoittaa, osui ja upposi. Nimittäin alueella vaelteli jonkun verran reippaasi yli keski-iän ylittänyttä, hieman eksyneen oloista kansaa tuulipuvuissaan. Tapahtuman ikärakenne oli selvästi muutenkin iäkkäämpää kuin festivaaleilla yleensä. Bändikattaus oli kaiken kaikkiaan varmaan monen mieleen, kuitenkin samat bändit on nähty joka kaupungissa monta kertaa vuodessa, eikä se Radio Rock -osasto ole aina kaikkien mieleen, saati tarjoa hirmuisia yllätyksiä. Ja Radio Rockista puheen ollen, juontajana toimi Marko Hietalan ohella vittumaisesta puhetavastaan tunnettu Jone Nikula. (PK)

Tapahtumapaikkana Oulun uudistettu Kuusisaari toimi mainiosti. Se tarjosi ammattimaiset puitteet niin bändeille, tapahtumatuottajille, myyjille kuin yleisöllekin. Oli myös mielenkiintoista nähdä ison lavan olevan aivan eri kohdassa kuin Qstock-festivaaleilla, eli stage sijaitsi Qstockin Oululavan paikkeilla. Tässähän oli nurmikenttä viistosti yleisöstä katsottuna alaspäin, ja näin ollen näkyvyys kauempaakin lavalle pysyi hyvänä.(PK)

Kaksipäiväinen Rock In The City onnistui mainiosti, jengi tuli kuuntelemaan rokkia ja sitä se sai kaksi iltaa. Alueen järjestelyt toimivat ja vaikka etenkin lauantaina väkeä oli paikalla runsaasti, mitään suuria jonoja ei syntynyt sen enempää portille, ruoka- ja juomapisteille kuin vessoihinkaan. Toivottavasti tapahtuma rantautuu myös ensi vuonna Ouluun ja pääsemme rokkaamaan uudestaan!




LISÄÄ JUTTUJA:

HENGENTIETÄJÄT Bättre Folk Joni Ekman