Rival Sons

Rajun rentoa rockia rannalla

12.06.2018
Teksti:
Kuvat:
Kim Krappala

We are a rock’ n roll band from Long Beach California. It feels good to be back”, näillä sanoilla Rival Sonsin karismaattinen laulaja Jay Buchanan toivotti Allas Sea Poolin harvalukuisen yleisön tervetulleeksi kolmen ensimmäisen biisin jälkeen. Noihin sanoihin myös tiivistyi illan henki ja tunnelma. Tunnin ja vartin keikka oli kokonaisuudessaan äärimmäisen groovavaa rokkia blues-sävyillä koko rahan edestä.

Yhtyeellä on aktiivinen fanipohja myös Suomessa ja eikä syyttä. Livenä tämä viisikko on 2010-luvun parasta antia, mitä tällä genrellä on tarjota kuulijoille. Vanhoja perinteitä kunnioittaen Rival Sons on päivittänyt vanhan koulukunnan äänimaailman 2000-luvulle. Ruotsalainen Graveyard pääsee myös tähän samaan sakkiin. Näitä kahta yhtyettä yhdistää myös rakkaus Orangen vahvistimiin.

Settiin mahtui biisejä Rival Sonsin ensimmäisiltä levyiltä aina uusimmalle Hollow Bonesille. Suurin edustus kuitenkin oli Great Western Valkyrielta, joka on allekirjoittaneenkin suosikkilevy yhtyeen tuotannosta. Kalifornian herrojen rouhea soitto yhdistettynä lavan takana ja vieressä hiljalleen valuviin kuttereihin ja risteilijöihin loivat surrealistiset puitteet keikalle. Ei paljon paremmin kesäistä iltaa olisi voinutkaan viettää Helsingissä.

Keikan aloitti Torture, jossa Buchanan upea ääni ja sen käyttö pääsivät heti valloilleen. Bändin soitto kulki myös ammattimaisesti ja eloisasti alkumetreistä lähtien. Alussa bändi päästi höyryjä soittamalla putkeen Tied upin, Keep on Swingingin ja Electric Manin. Luulot otetiin pois sekä yleisöltä että kitarateknikolta, joka vaihtoi Scott Holidayn keppejä lähes jokaisen vedon jälkeen. Tästä illasta tulisi kuuma ja nopeatempoinen kaikille, vaikka merituuli puskikin välillä maailmanpyörän suunnalta kylmästi.

Itselleni tällä keikalla mieleen erityisesti jäivät Jordanin ja Soulin tiukat tulkinnat. Nämä rauhallisemmat biisit antoivat myös sitä tärkeää ilmaa ja tilaa illan settiin.  Jordan on yksinkertaisesti laulu menetyksestä ja lähtemisestä, mutta se kertoo myös uuden aloittamisesta. Gospelin perintö kohtasi bluesin kaihoisasti tässä esityksessä. Soul on taas muistutus läheisten ihmissuhteiden tärkeydestä hyvässä ja pahassa. Jokaisen tulee pohtia ja punnita kenelle antaa arvokasta aikaansa. Vääränlaiset tuttavuudet vain ottavat, eivätkä anna mitään vastavuoroisesti. ”Don’t give them your soul” – säe tiivistää Buchanan oleellisen varoituksen.

Suomen pistokeikan lopetti Secret, joka tavallaan myös kuvasi koko keikkaa. Lyhyellä varoitusajalla järjestetty keikka jäi pienen piirin salaisuudeksi. Samaan aikaan pääkaupunkiseudulla järjestettiin myös isoja festivaaleja ja keikkoja, joten Rival Sons ei saanut tällä kertaa sitä ansaittua huomiota, jonka bändi ehdottomasti ansaitsee. Sanoisin, että Altaan yleisö Itämeren syleilyssä todisti vuoden 2018 kovimman rokkikeikan tähän asti.

 

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Conan The Barbarian Palasina ja kokonaisena esikoiskirja kirja Katja Kiuru