Riku Nieminen & Juice Originals

Juice Leskisen musiikillinen perintö elää vahvasti

11.03.2020
Teksti:
Kuvat:
Nina Siven / Sellosali

Laulaja, lauluntekijä, sanataiteilija Juhani Juice Leskinen kuoli marraskuussa 2006. Tämän vuoden helmikuussa hän olisi täyttänyt 70 vuotta. Hänen musiikkinsa elää yhä erittäin eloisaa elämää. Sen on todistanut parhaillaan Suomen konserttisaleja kiertävä Riku Nieminen & Juice Originals.

Karavaani pysähtyi perjantaina 6. maaliskuuta Oulussa Madetojan salissa.

Tapaninpäivänä 2018 ensi-illassa nähty Juice-elokuva kirvoitti Juice Leskisen saavutukset uuteen nousukiitoon. Juicea elokuvassa esittää itseoikeutetusti samainen Riku Nieminen – eikä olisi voinut olla yhtä uskottavasti edes kukaan muu, vaikka alkuun näyttelijävalinta herätti monenlaista kritiikkiä.

Elokuvan ensi-iltanäytöksessä esiintynyt Juice Originals poiki yhteistyön. Bändi koostuu Juice Leskisen kokoonpanoissa vaikuttaneista muusikoista, eli soittamassa on miehiä Grand Slam-, Slam– sekä Coitus Int -bändeistä. Kokoonpanon johtajana toimii kosketinsoittaja-monilahjakkuus Anssi Tikanmäki. Muu kokoonpano on Safka Pekkonen – koskettimet, Ila Loueranta – kitara, Juuso Nordlund – basso, Jari Yliaho – kitara, Eemil Tikanmäki – kitara sekä Elias Tikanmäki – rummut sekä laulajana tietenkin Riku Nieminen akustisen kitaransa kera.

Kuva: Nina Siven / Sellosali, Espoo

Ensimmäinen Juicen hittibiiseistä koostettu kaksiosainen show kiersi maata syksyllä 2019. Silloin se ei jokaiseen suureen kaupunkiin rantautunut ja näinpä kansa vaati uusintaa, ja nyt sitä on tarjolla; tällä kertaa kiertue käy kymmenessä kaupungissa.

Konserttisalit ovat jokseenkin haastavia rock-konserttipyhättöjä. Niissä yleensä yleisö istuu kiltisti etukäteen määritellyillä paikoillaan, ja valokuvaaminen on pääsääntöisesti kielletty ihan millaisella aparaatilla tahansa.

Oulun Madetojan salissa katsomo nousee taaemmaksi mennessä ylöspäin, joten varmasti jokainen näkee mitä salissa tapahtuu. Äänenvoimakkuuskin oli ainakin tällä keikalla siedettävä, eikä korvatulppia edes huomannut tarvitsevansa. Soundit olivat selkeät, eikä teknisiä ongelmia näkynyt.

Konsertti alkaa

Sali on pakkautunut lähes täyteen, vain perällä on hieman väljempää. Bändin soittajatkin ovat jo harmaantuneita, joten yleisökin on selvästi tavallista rokkikansaa iäkkäämpää, kuitenkin mukana on kaikenikäisiä. Pukukoodia ei ole, vaikka sitä arvuuteltiin etukäteen. Mukana näkee juhla-asuihin verhoutuneita sekä bändipaitoihin ja maihareihin sonnustautuneita. Skaala on laaja, kuten Juice Leskisen musiikin ihailijoidenkin. Yleisössä oli varmasti useampikin, joka on nähnyt Juicen elävänä, sitten on Leskisen musiikin myöhempiä löytäjiä kuten tämän jutun allekirjoittanutkin.

Kuva: Nina Siven / Sellosali, Espoo

Konsertti alkaa tasan kello 19, kuten aiemmin on ilmoitettu. Salin kattovalaistus sammuu ja pian musiikki alkaa soida. Ensimmäisenä kuullaan tasaisempi Kuumaa tuhkaa, joka oikeastaan antaa vain odotuksia siitä että kaikki myöhemmin kuultava on kovempaa. Ja heti perään soitetaan Coitus Int -aikojen Heinolassa jyrää sekä taustakankaallekin tittelin heijastettu Rock´n´roll´n´blues´n´jazz. Alkusetti on selkeästi yleisön sekä itse esiintyjien lämmittelyä tulevaan.

Suuria hittejä ja itseironiaa

Eesti (On My Mind) soi neljäntenä, ja sen myötä konserttisali niin lavalla kuin katsomossakin alkaa saada uutta energiaa ja rentoutta meininkiin. Bändi alkaa selvästi päästä alkujännityksestään, mikäli sellaista edes oli. Jokin vapautuneisuus toimintaan kuitenkin saapuu.

Sitten alkaa hittiputki: Luonas kai olla saan, Kaksoiselämää, Rakkauden ammattilainen, vain muutama mainitakseni.

Biisien väleissä kerrotaan paljon tarinoita menneistä ajoista, edellisestä keikasta, oululaisista bändin lähipiiriläisistä vuosien takaa. Mainitsevat ihan nimiä, joita kiittelevät kovasti. Juice Originalsin levyttämää albumia kehutaan ja mainostetaan useaan otteeseen. Huumori on itseironista, kuten vaikkapa Kaksoiselämää-kappaleen juonnossa, jossa Nieminen vitsailee omasta pieleen menneestä avioliitostaan. Bändin jäsenet esitellään ja samaan syssyyn myös teknikot ja bussikuskit. Hyvällä tavalla lapsenomainen meininki on läsnä pitkin esityksen.

Kuva: Nina Siven / Sellosali, Espoo

Ennakkoon oli ajatus ettei Leskisen jälkeensä jättämiä tyhjiä saappaita pysty täyttämään kukaan, edes osittain. Tämä ajatus osoittautui vääräksi. Kyllähän Riku Nieminen osaa samaistua Juiceen niin äänensä kuin karismankin tasolla. Hän ei ole silti Juice Leskinen, eikä tarvitse ollakaan. Niemisen ja muiden musikanttien välinen kemia toimii loistavasti, huumori on samaa ja toiminnassa on kaikki kohdallaan. Nieminen on selkeästi oikea valinta niin Juice-elokuvaan kuin Juice Originals -yhtyeen keulille.

Väliaika – kahvia ja pullaa

Kymmenen kappaleen jälkeen oli ensimmäinen setti soitettu ja vetäydyttiin puoleksi tunniksi hengittelemään. Screenille ilmestyy kahvikuppi ja sekuntikello käy kohti nollaa. Kansa rientää juomaan punaviiniä, tai kuka minnekin.

Harmaantunut pitkähiuksinen maestro Anssi Tikanmäki – mies koskettimien takaa – johtaa yhtyettä. Hän nousi lähes jokaisen biisin välissä pois soittimensa takaa ja tuli kertomaan tarinoita sekä elehtimään. Voisi melkeinpä sanoa, näyttelijä itsekin. Hänen soitintiskiään vasten nojaili kannettava kosketinsoitin, josta sai koiranääniefektiä nappia painamalla, ja tätä nappia Tikanmäki kävi painamassa konsertin aikana varmaan kymmenen kertaa – lapsenmielinen hauska hassuttelija mies on kerta kaikkiaan.

Kuva: Nina Siven / Sellosali, Espoo

Toinen kosketinsoittaja Safka Pekkonen tunnetaan Tikanmäen ohella monilahjakkuutena musiikin saralla, ja niinpä häneltä hoituivat puhallinsoittimet sekä harmonikka siinä missä koskettimetkin. Pekkonen eläytyi biiseihin mielettömällä tavalla ja epäilytti välillä, onko mies ollenkaan läsnä Oulussa vai jossain toisessa ulottuvuudessa. Tätä oli kerrassaan ilo seurata.

Jokunen yleisön edustaja kertoili lavalla olleen Juicen itse. Ei suinkaan, mutta kitaristi Jari Yliaho kieltämättä näytti ulkoisesti erehdyttävän paljon itse Leskiseltä samanlaisine aurinkolaseineen ja kaljun päänsä ansiosta.

Kitaristi Ila Loueranta hoiti oman tonttinsa erittäin suurella ammattimaisuudella, joskaan hän ei pyrkinyt olemaan se lavan näkyvin esiintyjä. Keikan loppua kohti mies hurjistui alun rauhallisemmasta meiningistä.

Muut musikantit olivat enemmän tai vähemmän taka-alalla, mutta yhtä rentoja ja spontaaneja liikkeitä saatiin heiltäkin kun vain hieman enemmän ”tarve vaati”.

Ja taas mennään

Väliajan jälkeen oli tarjolla entistäkin antautuvampaa Originalsia. Nieminen siirtyi tauolta palattuaan rumpujen taakse, omalle mukavuusalueelleen, ja Elias Tikanmäki nosti vapaana olleen kannettavan kosketinsoittimen syliinsä ja osoitti olevan viihdyttävämpi rokkiukko kuin mitä rumpujen takaa arvata saattaisi. Tässä vaiheessa lavalla oli kaikkiaan kolme kosketinsoittajaa ja kolme kitaristia.

Kakkossetti alkoi biisillä Outoon valoon jonka lauloi Jari Yliaho, seuraavat kaksi (Mies joka rakastaa itseään ja Syys) vokaloi Ila Loueranta kunnes kokoonpano palautettiin alkuasetelmiin.

Tässä vaiheessa tuntui että bändi keskittyy enemmän musiikkiin ja vähemmän tarinoihin, vaikkakin niitä kuultiin toisiaan unohtamatta.

Kuva: Nina Siven / Sellosali, Espoo

Seuraavaksi eetteriin paiskattiin suomalaisten rakastamia Juicen synkempiä viisuja kuten Myrkytyksen oireet, Syksyn sävel sekä Musta aurinko nousee. Madetojan salin yleisö lauloi mukana antaumuksella. Monessa kohdassa tuntui kuin soiton tempo olisi hieman hitaampi kuin levyllä, mutta se ei juurikaan haitannut ja moiset asiat kuuluvat livemusiikkiin.

Sitä mietti useaan otteeseen, että miten ehtymätön Juicen hittirepertuaari oikein olikaan. Hittejä ja suomalaisten mieliin juurtuneita biisejä tuli vaan toinen toisen jälkeen, eikä loppua näkynyt. Monta loistavaa Juice-klassikkoa jäi myös kuulematta.

Tunteikas ilta

Sitten oli hieman kummallisempi osio, jossa kuultiin ainakin Pilvee pilvee sekä yleisön seistessä esitetty Maamme – Maammelauluksikin kansan suussa sanottu kappale.

Pian bändi poistui lavalta, mutta konsertin oli määrä päättyä noin kello 21.15, joten encorebiisejä on luvassa vielä jokunen. Näinpä olikin ja rokki soi vielä hetken. Encoressa kuultiin biisit Norjalainen villapaita, Viidestoista yö sekä viimeisenä Pienestä pitäen, jolloin Nieminen poistui hetkeksi lavalta ja itse illan päätähti Juhani Juice Leskinen lauloi biisin taustanauhan sekä screenin välityksellä mustavalkoisen kuvan kera. Hurmos oli käsinkosketeltava, kamerat alkoivat vilkkua ja usealla tuli kyynel silmäkulmaan.

Kuva: Nina Siven / Sellosali, Espoo

Kokonaisuutena keikka oli mitä parhain voi olla vuonna 2020. Kokoonpano toimii kitkattomasti ja sen työskentelyä on viihdyttävää seurata. Lavalla on ikääntyneempi, mutta hyvinvoiva bändi. Juicen musiikki elää ja voi yhtä hyvin kuin aikoinaankin. Suosittelen lämpimästi keikoille menoa mikäli yhtään kiinnostaa.

Kiertueen seuraavat esiintymiset siirtyneet syksyyn:

2.9. Kuopio, Musiikkikeskus
3.9. Kajaani, Kaukametsä
10.9. Tampere, Tampere-talo
16.9. Helsinki, Savoy




LISÄÄ JUTTUJA:

Chisu - Oulu areena Slow West Maj Karma – Peltisydän