Remu & Hurriganes

Jäähyväisshow koko rahan edestä

Vuonna 1971 perustetun Hurriganesin perintöä vaalivan Remu & Hurriganesin keikkataival tuli päätökseensä viime lauantaina Helsingin jäähalliin. Jäähyväiskonsertti sisälsi useita muusikkovieraita, jotka ovat vuosien varrella soittaneet Hurriganesissa tai halusivat tulla kunnioittamaan keikkailun jättävää suomalaisen rockmusiikin jättiläistä, Remu Aaltosta.

Remu & Hurriganes käynnisti lokakuussa Last Call -nimeä kantavan kiertueen, joka olisi todellakin yhtyeen viimeinen. Kolmetoista klubiesiintymistä ja remumaisen konstailemattomasti nimetty jäähallihuipennus Viimeinen Keikka, jonka jälkeen maamme yksi suurimmista rocklegendoista olisi esiintymislavansa läpi käynyt. Bändin kokoonpano kiertueella päätähti Remu Aaltosen ympärillä oli muodossa Nipa Niilola (kitara), Antti Rautajoki (kitara), Jaska Ylä-Rautio (basso) ja Arska Rautajoki (rummut) ja Mikko Rintanen (urut).

Dimitri Keiskin tulkitessa Janne Louhivuori ja Nipa Niilola hoitivat kitaroinnin. Remu takana tarkassa vahdissa.

Dimitri Keiskin tulkitessa Janne Louhivuori ja Nipa Niilola hoitivat kitaroinnin. Remu takana tarkassa vahdissa.

Vuonna 1988 Hurriganes teki paluun neljän vuoden hiljaiselon jälkeen, ainoastaan hajotakseen samana vuonna uudestaan – tällä kertaa lopullisesti. Alkuperäisjäsenet Cisse Häkkinen ja Albert Järvinen kuolivat molemmat 1990-luvun alussa alle puolen vuoden sisällä toisistaan. Kymmenen vuotta alkuperäisen Hurriganesin viimeisten henkäysten jälkeen nimestä tuli ajankohtainen 1998, kun Remu & Hurriganes -niminen kokoonpano astui esiin. Ensimmäisessä kokoonpanossa soitti Remun lisäksi isä-poika kaksikko Harri ja Rocka Merilahti.

Hot Wheels- kappaleen aikana tunnelma todella lämpeni.

Hot Wheels- kappaleen aikana tunnelma todella lämpeni.

Marraskuussa 2016 Remu & Hurriganes julkaisi tuoreimman studioalbuminsa Electric Play. Musiikin tekemistä ei Remu ole lopettamassa, mutta keikkalavat mies aikoo puolen vuosisadan kiertokokemuksella jättää nuoremmille rock’n rollin sanansaattajille. Kaksi vakavaa onnettomuutta kokeneena on melkoinen ihme itsessään, että Remun keikkavire kesti aina 70-vuotiaaksi asti. Usean kollegansa vauhdikkaalle elämälle menettäneenä ja siitä itse selvinneenä, voidaan Remua pitää jo eräänlaisena Suomen Ozzy Osbournena, jolla myös on nyt menossa oma jäähyväiskiertueensa. Rokkivaarit ovat syntyneetkin samana vuonna, Remu yksitoista kuukautta aikaisemmin.

Lämminhenkiset hyvästit keikkalavoille muistojen paraatissa

Ilta Helsingin jäähallilla alkaa Batmanin viholliseksi Jokeriksi asustautuneen seremoniamestari Mato Valtosen hengennostatuksella. Pian esirippu putoaa ja desibelit räjähtävät uusiin lukemiin, kun vanha veturi käynnistää vielä kerran koneensa loppukiihdytyksessä päätepysäkille. Roadrunner saa kunnian aloittaa illan, joka sisälsi kaksi tuntia muistoja, vanhoja tuttuja ja ennen kaikkea tiukkaa musiikkia.

Kolmenkymmenen kappaleen settilistan aikana lavalla vierailee värikäs lista muusikkoja. Pave Maijanen, Dave Lindholm, Richard Stanley (entinen Hurriganes-tuottaja), Michael Monroe, Dimitri Keiski (Ruotsin Talent-voittaja 2011) sekä entiset Hurriganes-kitaristit Ile Kallio ja Janne Louhivuori saavat yleisöltä raikuvat kunnianosoitukset.

Michael Monroe rokkasi usean kappaleen ajan lavalla energiseen tapaansa.

Michael Monroe rokkasi usean kappaleen ajan lavalla energiseen tapaansa.

Lavalla nähdään lisäksi Cisse Häkkisen entiset soittovälineet, Hifk:n Mika Kortelaisen ja Kimmo Kuhdan 70-vuotislahjan luovutus sekä runsaasti konfettia ja pyroräjähdyksiä. Jenkkiautot ovat aina kuuluneet olennaisena osana Hurriganes-mytologiaan. Lavan molemmilla puolin seisovatkin vanhanaikaiset bensamittarit. Las Vegasmaisen show`n kruunaa taustascreen, joka toi Helsingin jäähalliin kauniisti läsnä myös keskuudestamme jo poistuneet Albert Järvisen ja Cisse Häkkisen. Jenkkirautojen, tiikerisymbolien, videoklippien, lehtileikkeiden ja vanhojen livekuvien lisäksi mukana kuvissa on myös Remu lapsena, jopa äiti Eevakin saa oman aikansa valokeilassa.

Bourbon Street oli yksi illan odotetuimmista klassikoista.

Bourbon Street oli yksi illan odotetuimmista klassikoista.

Remun rumpusetti on lavarakennelman korkein elementti, jolloin konkari saa vielä kerran katsoa täyttä konserttisalia, kuin majakanvartija merta kyntäviä laivoja. Viimeinen ilta konkarin nousta lavalle soittamaan niitä kuolemattomia kappaleita, jotka ovat vanhempia, kuin suuri osa yleisöstä. Kuluneet vuodet rock’n rollin maailmassa jättävät kuitenkin väistämättä jälkensä. Settilistasta vain muutamassa lauluvastuu on kokonaan illan päätähdellä. Kädet eivät myöskään käy yhtä rivakasti kuin ennen, joten toinen rumpali hoitaa kompin pysymisen muun bändin tahdissa.

Edelleen yhtä sanavalmis Remu ymmärtää tämän ja hyväksyy konkarin saaman tuen hymyllä, joka paistaa koko illan setin takaa. Hurriganes oli se yhtye, joka Suomessa toi ensimmäisten joukossa lavalla paikallaan seisovien soittajien vastapainoksi rockmeininkiä. Kunnon show on aina Remun keikoilla kuulunut yleisölle ja shown se myös jälleen sai.

Viimeinen kappale Shorai Shorai loppuu, muusikot kiittävät yleisöä ja lava tyhjenee kirkkaiden valojen sammuessa. Himmeät spottivalot kohdistetaan rumpusettiin, jonka takana ei ole enää muuta, kuin valokeilassa leijailevaa savua.

It`s all rocked!




LISÄÄ JUTTUJA:

Voro Yyteet Rotko