Raivotar

Kuilun partaalla

Juha Vuorma on pitkän linjan underground-taiteilija, joka on tullut tunnetuksi taidemaalarina, kuvittajana sekä sarjakuvantekijänä. Vuorma on erityisen tunnettu underground-metallimusiikin piireissä upeista levykansimaalauksistaan, sekä sarjakuvastaan Kaapuveikko, joka on seikkaillut sanomalehtien ja sarjakuva-albumien sekä -lehtien sivuilla jo parikymmentä vuotta.

Hiljattain ilmestynyt Raivotar sarjakuva-albumi on Vuorman taidonnäyte, jossa yhdistyvät hänen tunnistettava ja vahva piirrostyyli monitasoiseen ja ajatuksia herättävään sekä teemoiltaan varsin ajankohtaiseen tarinaan.

Raivottaren naispuolisen päähenkilön elämässä on ongelmia, jotka kasaantuvat käsittämättömän raskaaksi kuormaksi. Vaikeudet ahdistavat niin henkilökohtaisessa elämässä kuin keikkajärjestäjän työssäkin, eikä valoa näy tunnelin päässä. Meistä useimmat ovat kokeneet elämässään tällaisen ajanjakson, jolloin vastoinkäymiset seuraavat toistaan, ja kaikki ponnistelut tuntuvat tuloksettomilta. Sankarittaremme asemaan on siten helppo asettua.

Arkkityyppisiä voimia

Pyysin Juha Vuormaa kertomaan hiukan lisää Raivottaren taustoista ja syntytarinasta. Päähenkilön  kohtaamat vaikeudet ovat hyvin tavallisia, yksilötasolla traagisia ja kuluttavia. Kuiluun katsominen liian pitkään voi vetää katsojansa kuilun syvyyksiin.

– Raivotar-albumin varsinainen idea on kuvata yhden ihmisen mielenmaisemaa silloin kun asiat kaatuvat päälle joka suunnasta. Yleensä ihminen silloin tietysti murtuu, ikävä kyllä, näemme moista usein. Mutta joskus harvoin tapahtuu jotain erikoista, joka vaikuttaa lähes arkkityyppiseltä, ihminen ikään kuin suoristautuu vaikeuksien edessä, vaikka jokainen odottaisi hänen luhistuvan. Tähän arkkityyppiseltä vaikuttavaan elementtiin viittaa albumin nimi Raivotar. Suurten surrealististen kuvien käyttäminen ajoittain kerronnassa kuvaamassa päähenkilön sisäisiä mielenliikkeitä – joita olisi ehkä vaikea kuvata sanoin – vihjaa tähän, kyseessä on yhden ihmisen mielenmaiseman yllättävien muutosten kuvaus.

Mustamaalausta

Raivottaren tarinassa keikkajärjestäjänä toimiva nimetön sankaritar joutuu henkilökohtaisten ongelmiensa lisäksi pulaan, kun hänen organisoimansa konsertti on vaarassa peruuntua epämääräisten – erääseen konsertissa esiintyvään yhtyeeseen kohdistettujen natsisyytösten vuoksi. Konserttiin on panostettu sekä aikaa että rahaa, ja syytökset ovat täysin tuulesta temmattuja. Tarinalle löytyy tosipohjaa elävästä elämästä. Juha Vuorman mukaan ilmiö on toistunut useasti ja kohdistuu useimmiten metalli- ja underground-skenen artisteihin ja toimijoihin. Esimerkkejä löytyy niin ulkomailta kuin katajaisesta kotomaastamme.

– Raivotar-teos ei kuvaa mitään yhtä tiettyä viimeaikaista tapahtumaa,  vaikka niitä on ollut useita. Syytökset ehkä joskus ovat perusteltuja ja joskus taas eivät – vaan on lähtenyt muhimaan alitajunnassa ja ideapankissa jo kauan sitten. Varmaan ensimmäiset huomiot ilmiöön liittyen tein alun perin jo 2000-luvun alussa, Sentenced yhtyeen joutuessa tv-uutisissa asti riepoteltavaksi natsikohussa Routasydän-kappaleen tiimoilta. Kaikki lähti liikkeelle yhdestä paikallisen sanomalehden esiin nostamasta anonyymista nettikirjoituksesta, ja järjetön koko kohu. Ilmiö oli jo silloin kiinnostava, jonkinlainen kollektiivinen hysteria. Ajattelin jo silloin, että joskus jotain ideaa voisi kehitellä moisen ilmiön tiimoilta. Mutta se jäi hautumaan silloin.

Viimein vuosina 2016–2017 Raivotar-teoksen työstämistä aloittanut Vuorma nosti idean käsittelyyn osana teoksen juonikuviota ja huomasi ilmiön taas ajankohtaiseksi.

– Ajan henki on selvästi manannut esiin jotain vastaavaa. Alun perin ulkomailta underground-metalliskenestä alkoi kuulua korviini uutisia yhtyeiden keikkojen ja kiertueiden perumisista anonyymien voimien painostuskampanjoista johtuen ja joskus (ei tosin aina) metalliporukoiden näkökulmasta täysin järjettömältä pohjalta. Ilmiö on aika laaja, eikä aihe siten hatusta vedetty.

– Kansitaiteilijana tunnen paljon underground-metalliskenen muusikko-, levy-yhtiö-, promoottori ynnä muuta porukkaa (joka on aika lailla epäpoliittista) ympäri maailman, ja vaikuttaa että monet heistä ovat pitäneet asiaa jo kauan aikamoisena riesana. Nappasin sen tyylisten uutisten tiimoilta teokseen juonta, ideana sijoittaa kuvio konserttiin promoottorin näkökulmasta silloin kun sattuu niin että kyseessä on virheelliseltä pohjalta lähtenyt syytös ja siten täysi huti.

– Tokihan poliittisia tai aatteellisiakin yhtyeitä löytyy, mutta tässä tarinassa syytökset kohdistuvat väärään yhtyeeseen ja siten väärään konserttiin ja sitä kautta myös konsertin järjestäjään – jolle koko juttu on täysi yllätys ja tulee täysin nurkan takaa. Tällaistakin tapahtuu, juonikuvio ei ole millään tapaa perusteeton. Teoksen ollessa jo työn alla kuvio rantautui sitten myös Suomeenkin – en arvannut, että aiheesta tulisi siten niinkin ajankohtainen.

Lujaa tekoa

Raivottaren päähenkilö on vahva hahmo, joka ei lannistu vastoinkäymisten edessä, ja ainakin allekirjoittaneen oli helppo samaistua häneen. Olisiko Raivottarelle tiedossa joskus jatko-osa, kenties jonkin toisen teeman puitteissa?

– En osaa sanoa, onko Raivotar-teokselle sinällään luvassa jatkoa, sarjakuvajulkaisuja toivonmukaan tulee vielä joskus, mutta en mene vannomaan esiintyykö sama päähenkilö enää myöhemmin. Miksipä ei sinänsä, Vuorma sanoo.

Raivotar-albumi tulee luetuksi yhdeltä istumalta, sillä tarina on mielenkiintoinen ja monella tasolla puhutteleva. Vuormalla onkin mielestäni taito herättää sarjakuviensa lukijat pohtimaan niissä käsiteltyjä teemoja, olipa kyseessä sitten kepeämpi Kaapuveikko tai Raivottaren synkemmät aihelmat. Vuorman piirrostyyli miellyttää allekirjoittaneen silmää, ja monilla ruuduilla on  tärkeitä yksityiskohtia, jotka huomioi kunnolla vasta sitten, kun keskittyy enemmän itse piirroksiin tekstin lukemisen sijaan; musta kissa, varikset, pääkallot. Vuorman käyttämä symboliikka on voimakasta ja universaalia, mystistä mutta kuitenkin ymmärrettävää ja siten kiehtovaa. Raivottaren sanoma on mielestäni voimaannuttava: vaikeudet voi voittaa. Ja että jokaisessa meissä piilee voimia joita emme tiedosta, mutta jotka jonain päivänä, sopivalla hetkellä, tulevat ilmi.

Tulevia

Toki on vielä lopuksi udeltava mitä projekteja Juha Vuormalla on juuri nyt työstettävänään.

– Nyt juuri on työn alla suuritöinen levynkansimaalaus ulkomaille eräälle metalliyhtyeelle, joka on minulle vanha tuttu ja läheinen yhteistyökumppani pitkältä ajalta ja maalaus on siten tärkeä työstettävä, se syö lähiviikkojen työajan Kaapuveikko-sarjakuvastripin rinnalla. Uudet sarjakuvakirjat tai muut pitempiaikaista työtä vievät projektit ovat vielä onneksi vasta alustavalla ideointiasteella. Moiset vievät valtavasti aikaa, voimia ja rahaakin omin voimin toteutettuina, mitään tukea kun on aina ollut turha odottaa mistään, mutta jotain lähtee varmaan taas kehittymään ideasta eteenpäin ennemmin tai myöhemmin. Ei ole vielä tarkempia suunnitelmia.

Raivotar on saatavilla hyvinvarustetuista sarjakuvakaupoista, suurimmista verkkokirjakaupoista sekä suoraan Juha Vuormalta.

Raivotar
Juha Vuorma

Kaapu Press
Sivuja: 72


LISÄÄ JUTTUJA:

Fred Olivier - planet earth