Qstock 2021 – lämminhenkinen lauantai

Suede, The Darkness ja villiä menoa

06.08.2021

Qsockin sateinen perjantai ei vienyt liikaa voimia, ja lauantai avautuu heti ilmaltaan ja ilmeeltään kirkkaampana. Tällä kertaa tiukka suunnitelmamme sisältää päämäärättömän haahuilun lisäksi ainakin Sueden ja The Darknessin keikat.

Lauantaina loppui sadetakkien kahina ja meno vain yltyi.

Behmin peruttuaan keikkansa aloitamme päivän suuntaamalla Rytmirannalle. Estradilla nähdään nuoren polven esiintyjiä, elektronista menoa ja räpäytystä läpi viikonlopun. Lavan edustalla väki on nuorta ja virkeää. Aurinko kurkkaa pilvien takaa.

Ketään ei häiritse, että rannassa menee hiekkaa kenkiin, ja minne kelläkin, kun Yeboyah järjestää bileet. Steppaa sun game, jos haluut krediittii, räppää Yeboyah ja se toimii. Ymmärrän heti finglishiä osaan nauttia flowsta. Hyvä meno välittyy, ja uskallan arvata, että yleisön lisäksi artistilla oli aika kivaa. Hieno alku toiselle päivälle!

Yeboyah näyttää miten vedetään tyylillä ja ilolla rennosti.

Ystävät houkuttelevat Kaija Koon keikalle. Heitä ei tietenkään näy, mutta huomaan miten tärkeä artisti on etenkin aikuisille naisoletetuille. Kaija Koo hempeilee usean silmät kyyneliin ja rokkaa seuraavana hetkenä yleisön jalat kipeiksi.

Elävän musiikin voima on valtava, ja ihmisten tunteet ovat pinnalla aistittavissa. Tämä ei ole ihan minun juttuni, mutta Kaija Koo on hämmentävän hieno ja karismaattinen esiintyjä.

Kaija Koolla on villiä energiaa ja karismaa.

Aloitimme päivän ennakkoluulottomasti, joten tästä on hyvä jatkaa tutustumaan alueen kummallisimpiin festarikeittiöihin. Eväät eivät nyt juuri hämmästytä, mutta ehkäpä Erika Vikman yllättäisi.

Apocalyptica kuitenkin sahaa selloja päälavalla niin villisti, että jäämme kuin noiduttuna ihmettelemään. Raivokas hyväntuulinen energia on kirjaimellisesti pysäyttävää. Tajuan, etten ole bändiä nähnyt ennen elävänä.

Eicca Toppila raivoaa sellon kanssa. Järisyttävää menoa.

The Darkness on lauantain kohokohta. Täysin vallaton bändi rokkaa hirvetkin kumoon ja on järjettömän viihdyttävä. Glam rockia on soitettava oikeassa hengessä ja rennolla asenteella. Tyyli on myös tärkeä ja tietenkin kohdallaan. Nämä herrat ovat komeaa katsottavaa.

Bändin keulakuva Justin Hawkins vitsailee häpeilemättä yleisön kanssa muun muassa falsettilaulusta, ja kaikilla on hauskaa. Bändin ja etenkin Hawkinsin keikkakunto on nyt ihan huippua. Hetkeksi hän hyppää suorille käsille ja näyttää miten jaloilla taputetaan tahtia. Mitä vittua! huudahtaa joku vieressäni nauraen silmät pyöreänä hämmästyksestä.

Justin Hawkins. The Darkness rokkaa!

Sanni on päälavalla pirteä ja eläväinen Sanni. Jotkut artistit ovat niin tajuttoman varmoja ja ihastuttavia, ettei niistä ole juuri muuta sanottavaa: Sanni on tajuttoman varma ja ihastuttava. Yleisö tanssii, laulaa ja ottaa kuvii, niin kuin kuuluukin.

Sannin keikalla on iloa ja liikettä.

Suedesta on vähän ristiriitaiset fiilikset. Bändi oli joskus brittipopin kärkinimiä, mutta onko se enää? Qsockissa usein nähdyt takavuosien supertähdet saattavat joskus olla vaivaannuttavaa seurattavaa. Suede palasi vuonna 2010 lavoille ja on tehnyt kuitenkin uutta musiikkia.

Ikinuori Suede ja Brett Anderson.

Pääsen keikan eturivin likelle helposti ilman röyhkeyttä. Entiset nuoret ovat alusta lähtien täysillä mukana ja näen ilmeissä ja liikkeissä onnen hetkiä. Vähän taempana on vaisuhko tunnelma. Suede soittaa viileään tyyliinsä ammattitaidolla ja ei juuri kosiskele yleisöä everybody-meiningillä.

Löydän henkisen paikkani jostain keskivaiheilta ja keskityn nauttimaan musiikista. Keikka on hyvällä tavalla nostalgiatrippi. Bändi soittaa pari uudempaa biisiä, mutta pääosassa ovat suurimmat hitit, joita olemme tulleet kuulemaan. Trash ja So Young nostavat tunnelmaa ja yleisö laulaa antaumuksella tuttuja sanoja.

Keikan varsinaisen setin päättää huikea The Beautiful Ones. Suede palaa vielä vielä hetkeksi lavalle soittamaan Next Generationin. Minun sukupolveni brittipopparit kyllä vakuuttivat ja saivat varmasti uusia ystäviä nuoremmistakin.

Nuorta sukupolvea Sueden keikalla. Suede ei välttämättä ollut heille päivän tärkein artisti.

Suurin osa nuorista taitaa kuitenkin olla jo matkalla Kaleva-lavalle. Vahvaäänisen Alman biisit erottuvat radioiden soittolistoilta, mutta miltä meno näyttää ja kuulostaa elävänä?

Alma valloittaa lavan maailman meiningillä. Sympaattinen kotikutoisuus on usein koskettavaa, mutta reipasta tanssi-poppia on vedettävä näin. Maailman meininki on vaikea määritellä, sen vain aistii. Kyse ei ole ainoastaan menestymisestä ulkomailla, vaikka se usein tuo mukanaan varmuutta ja itsetuntoa.

Alma on kotonaan lavalla.

Alman biisit ovat kaikki tarttuvia hittejä ja ääni soi upeasti. Suuri osa yleisöstä on nuoria tyttöjä, mutta faneja keltaisissa Alma-paidoissaan on miltei pilteistä vaareihin. Yksi syy suosioon saattaa olla hänen hauska ilkikurinen persoonansa. Innostunut yleisö on ensi hetkistä lähtien Alman hyppysissä.

Erika Vikman fiilisteli Alman keikkaa paineaidan sisäpuolella ja aiheutti eturivissä liikehdintää Alman bongattua hänet. Kuva Pete Huttunen.

Kaleva-lavalla bileet ovat päättyneet, ja enää jäljellä on JVG tai Chisu. Vaihdan kuvaajan kanssa katseita ja lähdemme valumaan kohti Sirkustelttaa. Enää ei jaksa puhua, ainakaan turhia.

Lauantain pusukuva. Sari ja Kaisla nauttivat Qstockin tunnelmasta.

Huomaan, että olen eturivissä, ja Chisun keikan alkuun on enää pari minuuttia. Juhlayleisö liikkuu jo tässä vaiheessa hitaasti. Pian kuitenkin painetta takaa kertyy niin, että nostan käden pystyyn ja raivaan tieni taemmas. Teltta on tupaten täynnä ja valuu kaikilta reunoiltaan yli.

Valloittava Chisu välittää yleisöön energiaa ja hitit seuraavat toisiaan. Yhteislaulu on välillä vaikuttavaa, ainakin voimaltaan. Tähän on hyvä päättää  hienot juhlat.

Chisun valovoima häikäisee.

Lähtiessä vilkaisen vielä päälavalle, jossa JVG:llä ja yleisöllä on valtavat bileet. Ihmiset ovat jo kovasti kaivanneet juhlia, mikä välittyy koko viikonlopun ajan artisteista ja yleisöstä. Silloin ei kaatosade tai mikään muukaan ketään haittaa.

Juhlat päättyvät komeaan ilotulitukseen.




LISÄÄ JUTTUJA:

Paperi T Annikin runofestivaaliit Mount Ninji