Qstock 2019, perjantai

Rockia ja Ruusuja festarihelteessä

31.07.2019
Teksti:
Kuvat:
Mari Kivioja

Pohjoisen Suomen suurin musiikkifestivaali Oulun Qstock myytiin jo seitsemättä kertaa loppuun. Tänä vuonna tehtiin uusi yleisöennätys, sillä jopa 40 000 juhlijaa saapui Kuusisaareen helteisenä viikonloppuna 26.–27.heinäkuuta. Suurimmiksi vetonauloiksi oli kiinnitetty maailmantähdet The Offspring ja Thirty Seconds to Mars.

Seksihelle, hellevetti tai joku muu lähes kädenlämmin sanahirviö on totta. Suihku viilentää kuumimpia juhlijoita.

Kiertelemme perjantaina iltapäivällä aluetta 30 asteen helteessä. Vesipisteillä on jo kymmenien metrien jonot. Kuusisaari on muutaman vuoden aikana avartunut ja tasoittunut, puiden suojaa ja varjopaikkoja ei juuri ole.

Paikka näyttää tutulta ja yleisö on jo löytänyt lavan edustat ja teltat. Suurin muutos on Sirkusteltan ja Koomalavan paikkojen vaihto. Jossakin on kuulemma uusi hieno silta.

Pohjoisen festareilla on oltava metallia, rokkia ja menoa.

Matkalla kohti päälavaa, mietin Qstockin suosiota. Kuusisaari on hieno paikka ja esiintyjät on monipuolisesti valittu. Qstockia kehtaa myös sanoa rockfestariksi, sillä ihan oikeata rokkia ja räimettä löytyy aina joltakin lavalta läpi viikonlopun. Konsonanttijonoja, Isoja kirjaimia ja erikoismerkkejä sisältäviä konemusiikin nimiä ei listalla juuri ole.

Pääesiintyjät eivät ole aina tämän päivän, -vuoden tai -vuosikymmenenkään ykkösnimiä, mutta sieltä toisesta tai kolmannesta rivistä valittu kuitenkin. Kotimainen kattaus on tuttu ja turvallinen – on JVG, Elastinen, ChisuSanni ja Vesala. Niin juu Vesala, alamme olla päälavan tuntumassa.

Rock-juhlissakin on kiva tunnelmoida ja keinua välillä.

Vesala ihastuttaa ja fiilikset droppaa vain hetkeksi

Vesalan Paula nostattaa fiilistä, nyt on juhlat! Hetken aikaa kaikki tuntuu hienolta. Aurinko loistaa, Vesala laulaa kauniisti ja hurmaa keimailevalla esityksellään. Laulajatar ottaa sujuvasti haltuun  päälavalle rakennetun catwalkin. Vesalan biisit ovat hyviä ja tuttuja. Se pakollinen Vain elämää -hittikin on tyylikkäästi coveroitu riemastuttava Sori. Tästä on hyvä jatkaa festejä!

Vesalaa ei pidättele mikään, vain johto catwalkilla rajoittaa vähän.

Kaleva-lavalle tulee vähän kiire, koska Vesalalta piti katsoa aina vielä yksi biisi, ja sitten vielä yksi. Kuvaajalle pitäisi löytää joku reikä, josta hän pääsee lavan eteen kaukaloon kameran kanssa. Ensimmäinen järkkäri neuvoo minne sattuu ja seuraava vittuilee, koska nyt ollaan missä sattuu.

Kuvaajalle löytyy reitti ja kyselen ostosten yhteydessä myyjiltä lavan vippitilaa, jonne olen sopinut tapaamisen. ”Me ei kuule sun vippitiloista tiietä” huikkaavat, nauravat ja puistelevat päätään toisilleen. Ei teidän tehtävä ole tietää, mutta olisihan sen voinut toisinkin sanoa, mietin kun vieressä kassahenkilö kuittailee uhrilleen palautetuista tölkeistä.

Nuristaanpa nyt ulos kaikki kerralla: Myönnän, että meitä on pienillä festareilla lellitty ja hellitty hyvällä ja ystävällisellä asiakaspalvelulla. Nyt isosta juhlasta jäi mieleen liian monta tylyä kohtaamista, ja ylimielinen kohtelu mainittiin useissa juttutuokioissa tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Qstockilla oli muinoin tympeä maine tiukkana ja tylynä festarina. Viime vuosina pipoa ja ranteita on löysätty ja fiilis on muuttunut huomattavasti rennommaksi. Toivottavasti suunta ei ole takaisin menneeseen – festivaalikokemus ei rakennu ainoastaan hyvistä esiintyjistä.

No nyt on avauduttu – johan helpotti! Kiitokset kaikille teille hienoille ja ihanille työntekijöille, jotka jaksoitte olla kiireestä, helteestä ja ärsyttävistä toimittajista huolimatta hymyileviä, avuliaita ja ystävällisiä!

Ystävyksillä on aurinkoinen tunnelma juhlien perjantaina.

Beast in Black, the Beast is back!

Kauan ei voi murjottaa, sillä lavalla on kotimaisen metallin varmasti iloisin suuruus Beast in Black. Tyylikäs power metal -disco valloitti kyynisenkin mielen jo vuosi sitten, suunnilleen samaan aikaan ja samalla lavalla. Tämä kirkasääninen ja väliin muriseva peto toimii kirkkaassa auringonpaisteessakin. Biisit ovat meneviä hittejä, ja tarttuvat jalan alle jo ensikuulemalla. Riemu tarttuu yleisöön.

Beast in Black jatkoi Qstockista saman tien kohti Kanadaa ja Montrealia. Välitän vielä bändin rumpali, Atte Palokankaan terveiset Qstock yleisölle:

– Lavalla oli kyllä kuuma, mutta niin oli varmasti yleisössäkin. Tunnelma oli kuumuudesta huolimatta uskomattoman hieno ja yleisö oli mahtavasti keikalla mukana. Erittäin hieno fiilis jäi rumpujen taakse. Kiitos kaikille paikalla olleille! 

Ehkäpä maailman aurinkoisin rumpali, Atte Palokangas.

Children of Bodom vakuuttaa päälavalla

Päätin jo ajoissa, että tällä kertaa katson Children of Bodomin keikan alusta loppuun. Nyt en vilkuile kelloa tai kaiva lähtökuoppia seuraavalle keikalle. Niin kuin asiaan kuuluu, tunnin annos ankaran menevää metallia tärähtää käyntiin  Are You Dead Yetillä?. Bändi on elossa ja kertosäkeen aikana nyrkit heiluvat yleisössä

Festarisetissä on kolme biisiä uudelta Hexed-levyltä, ja ne toimivat suurimpien hittien tuimassa joukossa. Keikan loppupuolella pitti pyörii jo villisti ja kitaristilaulaja Alexi Laiho manaa vielä lisää kierroksia. Bodom ei petä ja tykitys on tylyä!

Children of Bodomin keulamies, kitarasankari Alexi Laiho.

Joskus käy niin, että toimittajan ja kuvaajan ajatukset ja tiet eivät kohtaa. Koska kuvaaja on aina oikeassa ja toinen hortoilee taas jossain, tarjoamme tähän väliin vain Valo-kuvan.

Ville Valo ihastutti Agentsien kanssa.

The Offspringin ukot vaihtuu Ruusuihin

Jonkun sekaannuksen takia Nousu ei pääse kuvaamaan illan pääesiintyjää The Offspringiä. Katselen syrjempää menoa hetken. Pitäkää tunkkinne papat, mietin, ja lähden johdattamaan pettynyttä kuvaajaa kohti Sirkustelttaa ja Ruusujen keikkaa.

Yhteisymmärrys on Nousun tiimillä tässä vaiheessa koetuksella, ja kuvia ei ole tulossa. Maanittelen kameran hetkeksi lainaan ja talsin ylpeänä kuvauspittiin. Yritän näyttää pro:lta, ja mietin, että  olisipa coolia olla kuvaaja!

Näen nyt Ruusut kolmatta kertaa festareilla peräkkäisinä viikonloppuina. Viimeksi elektropop-poppoo taisi pimentää Rockfestari Naamoilla koko Muuramen, joten vähän mietityttää korvatulppien puute.

Ja kovaahan se soittaa – voi olla, että desibelit ovat todella sallitun rajalla. Nyt laitteet kestivät ensimmäistä kertaa tälle kesää tykit biitit säröilemättä. Meno on tutun energistä ja yleisö herää taempanakin liikkeeseen. Kuulen parilta juhlijalta keikan jälkeen, että olivat jo lähdössä kotiin, kun Ruusut pysäytti kesken matkan vajaaksi tunniksi Sirkustelttaan. Valtavan hypen siivittämä porukka näytti saavan muitakin uusia ystäviä. Kotimatkan soundtrackkinä soi päässä ripiitillä, Toyota Celica, Toyota Celica

Ringa Manner säteilee miltei ruusunpunaisena valoissa. Kuvaajana toimittaja.

Tsekkaa lauantain juttu täältä




LISÄÄ JUTTUJA:

Rutto Mikko Joensuu Koiteli Elää!