Oulu All Star Big Band: Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo

Turmion suurherttua

22.03.2018
Teksti:
Kuvat:
Mari Kivioja

Mitäs jos yhdistettään tuuttaava big band, kunnon rock-Ukko ja jazzaava vibrafonisti? Ainakaan tylsää se ei voi olla. Tätä oli mentävä kokemaan lauantaina 17. maaliskuuta. Kauko Röyhkä ja Oulu All Star Big Bänd täyttivät Severi Pyysälon johdolla Oulun Valvesalin viimeistä penkkiä myöten. Ainutlaatuinen konsertti oli osa Oulun musiikkijuhlien laadukasta ohjelmistoa.

Kauko Röyhkä on ihastusta ja vihastusta nostattava pitkän linjan rock-Ukko. Karismaattinen herrasmies herättää tunteita. Kaikilla tuntuu olevan muusikko-kirjailijasta voimakas mielipide.

Severi Pyysalo on vibrafonin tunnustettu taitaja, jazz-muusikko ja säveltäjä. Röyhkä ja Pyysalo tapasivat vajaat kymmenen vuotta sitten Turussa. Alkuun maestrot tekivät jazzahtavia versioita Röyhkän vanhoista hiteistä. Viime vuonna heiltä ilmestyi Turmion suurherttua, levyllinen uusia biisejä.

Alun hämmennyksen jälkeen uusi levy on yllättävän helppo ottaa haltuun. Kauko Röyhkä on tehnyt monipuolisesti musiikkia eri tekijöiden kanssa onnistuen aina kuulostamaan Kauko Röyhkältä. Vanhat fanit tuskin jättävät artistia Pyysalon jazz-bändin takia. Usein nerokkaan kierot sanoitukset ja tunnistettava tyyli ovat tallella.

Severi Pyysalo saapui Ouluun uusien big band -sovitusten kanssa ja yleisöllä oli kovat odotukset. Ennen keikkaa luulin olevani väärässä paikassa. Viittäkymppiä lähestyvä tyylikkäästi pukeutunut yleisö vaihtoi aulassa poskisuukkoja ja halauksia – ”ihana nähdä!”. Olin jo kirota, kun korviini leijaili toista kertaa kalliin hajuveden tuoksun saattelemana toiveita ”eksklusiivisesta kokemuksesta.”

Nyt kun muistelen, Kauko Röyhkä iski tajuntaani Oulun Kuusrockissa vuonna 1991 hypnoottisella huippubiisillä Paha maa. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa sen jälkeen ja jokunen fani on kasvanut aikuiseksi.

Rockkia, svengiä ja tuuttausta lauantai-iltaan

Keikka käynnistyy levyn ensimmäisellä biisillä Gulliver, Oulu All Star Big Band tuuttaa komeasti, Severin kapulat liikkuvat villisti ja homma svengaa. Uusi sovitus on pitkä ja monipuolinen johdanto keikkaan.

Kauko laulaa sivuttain kasvot Severiä kohti lähes koko konsertin, joten oikeassa reunassa istuneet saavat tyytyä katsomaan pääosin sivuprofiilia. Onneksi kuvaaja saa ikuistettua tutun virneen pari kertaa ensimmäisten biisien aikana.

Uuden albumin nimibiisi, Turmion suurherttua on niitä levyn parempia biisejä ja meno tuntuu heti irtonaisemmalta. En tiedä onko kyse kuulijasta vai soitosta, mutta homma svengaa biisi biisiltä vapaammin. Keikan draaman kaari on mietitty huolella.

Vähemmän soitettu vanha Hammerfest sekä uudet biisit, Tämä ja se toinen homma ja Nero luo johdattavat konsertin puoliväliin. Tämä ja se toinen homma ei mahtunut levylle, joten se kuullaan Oulussa ensimmäistä kertaa.

Kauko poistuu hetkeksi lavalta, mutta suvantokohdasta tai väliajasta ei ole kyse. Seuraavaksi vain instrumentein soitettu kipale on hengästyttävä ja yleisö taputtaa sooloille. Severin meno vibrafonilla on villiä ja tarkkaa. Hämmentävän hieno soitin ja soittaja!

Severi Pyysalo ja vibrafoni

Severi Pyysalo ja vibrafoni

Kauko palaa lavalle laulamaan Matkaradiosta ja vetää heti perään pari isoa hittiä. Lauralle ihastuttaa ainakin eturivin naiset keinumaan.

Pakkaspäivien kunniaksi soitettu Majavalakki irrottaa yleisöltä rakastuneita huudahduksia. Odotin jo Kevät, mutta myönnettävä on, että talvi jäätää edelleen ja Majavalakki lämmittää.

Kesävieras oli setin viimeinen biisi ennen pientä encorea. Kipale saattaa olla kovin veto uudelta levyltä. Sanoitus on hienoa kaukoröyhkää ja svengi menevää. Oulu All Star Big Bänd pääsi tuuttaan oikein kunnolla. Röyhkän laulu hukkui välillä kaiken alle, mutta ei se menoa haitannut.

Turmion suurherttua

Turmion suurherttua

Yleisön taputtaessa Severi, Kauko ja big band lupaavat soittaa vielä yhden biisin. Kauko kertoo, että hänen ensimmäinen hitti, tai hituri, oli jazzia: Steppaillen. Kauko laulaa: ”ei ole hauskaa aina tanssia yksinään.” Vilkaisen yleisöön ja vakuutan, ettei yksin olisi ollut pakko tanssia. Istuinkeikoilla ei vaan voi kovin näyttävästi steppailla.

Kaukoa, Severiä ja big bändiä ei haluttaisi millään päästää pois ja suosionosoitukset jatkuvat minuuttitolkulla. Maestrot tulevat vielä kerran kumartamaan ja kertovat, että biisit loppuivat. Puolitoista tuntia menee joskus hetkessä.

Valvesali on tilana intiimi ja tunnelma oli sen mukainen. Ihan eksklusiivinen konsertti ei ollut, sillä ystävät kertoivat, että seuraavana iltana oli ollut myös mahtava keikka. Naulakoilla oli keikan jälkeen miltei harras tunnelma. Ainutlaatuinen kokoonpano mykisti Oulun.




LISÄÄ JUTTUJA:

Svart Piranha Trigger Itämeren Auri