Näköala sillalta

Intohimodraamaa suurella näyttämöllä

24.09.2018
Teksti:
Kuvat:
Jussi Tuokkola

Oulun teatterissa suurella näyttämöllä sai ensi-iltansa 22. syyskuuta Arthur Millerin tekstiin perustuva näytelmä Näköala sillalta.

Näytelmä alkaa New Yorkin Brooklynin satamasta, jossa italialaistaustainen satamatyöläinen Eddie asuu vaimonsa Beatricen ja kasvattityttärensä Catherinen kanssa. Maahanmuuttajat saapuvat satamaan etsimään parempaa elämää suuresta Amerikasta. Satamaan on vuosien saatossa syntynyt vahva yhteisö, jossa kaveria autetaan ja pidetään huolta maamiehistä, vaikka he olisivat laittomasti maassa.

Eddie rakastaa kasvattitytärtään Catherinea, vaikka ei tätä myönnäkkään – tai oikeastaan hän ei edes itse tunnu ymmärtävän tilannetta. Eddie käyttäytyy Catherinea kohtaan vainoharhaisen suojelevasti. Kun Catherine rakastuu juuri maahan laittomasti tulleeseen Rodolphoon, ei Eddia katso hyvällä näiden nuorten suhdetta ja tekee kaikkensa estääkseen liiton.

Kun Eddie ilmiantaa laittomat maahanmuuttajat viranomaisille, tiivis yhteisö kääntyy häntä vastaan ja Eddia saa tuntea pettämänsä yhteisön tuomion. Yhteisö ymmärtää Eddien olevan ilmiannon takana, vaikka hän kieltää kaiken. Hän kääntyykin kaikkia periaatteitaan vastaan kun hylkää aikaisemmin tärkeinä pitämänsä arvot kun hän itse on aikaisemmin tuominnut ilmiantajat.

Sympaattinen asianajaja Alfieri (Mikko Leskelä) toimii läpi näytelmässä kertojana. Alussa hän johdattaa nopeasti näytelmän teemaan. Kertoja toteaa mielenkiintoisesti ensimmäisen näytöksen lopussa, että jokainen varmasti arvaa näytelmän lopun. Katsojalle jää vain arvailtavaksi, onko loppu todella niin ennalta arvattava vai tarjoaako se jotain yllätystä.

Näytelmän teemoina ovat kielletty rakkaus ja intohimo. Rakkaus, joka on saavuttamatonta. Toiseksi suureksi teemaksi nousee ilmianto ja omat periaatteet ja niistä luopuminen. Läpi näytelmän Eddie käy kamppailua näiden teemojen ympärillä.

Oulun teatteri – Näköala sillalta. Kuvassa Kari-Pekka Toivoinen ja Atte Antikainen. Kuva © Jussi Tuokkola

Näytelmä on varsin perinteinen ja mitään todella yllättäviä ratkaisuja se ei tarjoa katsojille. Parasta näytelmässä on sen roolisuoritukset, etenkin toisella puoliajalla Eddie (Kari-Pekka Toivonen) loistaa roolissaan. Samoin Catherine (Aksa Korttila) joka hakee Eddien hyväksyntää suhteelleen, roolista huokuu halu miellyttää ja kasvatus joka kunnioittaa vanhempia. Rodolphon roolissa (Atte Antikainen) on sekä hauska, että traaginen. Myös Beatrice (Merja Larivaara) on vaikuttava ja todentuntuinen kasvattiäidin roolissa. Hän ymmärtää Eddien ongelmat ja yrittää saada tämän päästämään irti Catherinesta samalla kun yrittää rohkaista Catherinea elämään omaa elämäänsä.

Ensi-illassa yleisö nautti esityksestä ja nauroi sen mukana. Esitys kannattaa käydä katsomassa, kun haluaa nähdä mukavan tarinan hyvien näyttelijöiden tulkitsemana.

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Arms