Mutant: Year Zero

Maailmanloppu, uhka vai mahdollisuus?

Tuhoutunut joutomaa on armoton, mutta Eedenin legenda houkuttelee nuoret mutantit silti uhmaamaan sen vaaroja. Arvostelussa erinomainen roolipeli Mutant: Year Zero.

Free League Publishing ja Modiphius Entertainment otti vuonna 2014 käsiinsä vanhan ruotsalaisen roolipelin Mutant ja päivitti sen nykypäivään. Päivityksen sai sen pelimaailma sekä sääntöjärjestelmä, joka julkaisun aikaan sai kriitikoilta varsin hyvän vastaanoton. Tarkennetaan vielä, että nyt roolipelistä puhuttaessa tarkoitetaan vanhan mallista pen & paper -roolipeliä, jossa pelaajien kohtalon päättävät nopanheitot satunnaisine lukuineen ja ilkeä pelinjohtaja juonineen.

Tämä peliarvostelu on ollut tuloillaan jo pidemmän aikaa, sillä vaikka lähdemateriaali saatiin jo jonkin aikaa sitten tutkittavaksi, sen sisäistäminen ja peliporukan kasaaminen ja aikataulujen yhteensovitus oli yllättävän hankalaa puuhaa. Yllättävää mitenkä paljon vaikeampaa peliporukan kasaaminen onkin näin aikuisella iällä, kun joskus nuorempana pystyi ropesessioita pitämään vaikka useamman kerran viikossa.

Pelimaailmaa voisi kuvailla post-apokalyptiseksi sellaisella hyvin kyynisellä asenteella, jossa elämä on melko pitkälle taistelua selvitymisestä. Ruoka ja puhdas vesi on koko ajan loppumassa, turvapaikan ulkopuolella vaanii nimettömiä ja outoja uhkia. Ja sinne vaan pitäisi nokkansa tunkea, jos haluaa selvitä päivästä toiseen. On toki pelinjohtajasta kiinni, kuinka tiukille hän haluaa pelaajansa vetää, mutta alussa on varmaan helpompi ettei sapuska ja vesi ole ihan heti loppumassa, mutta ehkä ajan kanssa ruuvia kannattaa alkaa kiristämään.

Pelaajat itse ovat kaikki nuoria mutantteja, jokainen omalla agendallaan. Pelimaailmasta nuoret mutanttimme eivät oikeastaan tiedä ympäröivästä maailmasta mitään, nuotiotulen ympärillä kerrottujen tarinoiden ja arkin Vanhimman kertomia horinoita lukuunottamatta. Mutantit eivät myöskään tiedä, mistä ovat tulleet ja tämän selvittäminen onkin iso osa pelin metajuonta, jos pelinsä sinne päin haluaa viedä. Metajuoni on kuitenkin mielenkiintoinen, joten jossain vaiheessa sekin kannattaa ottaa mukaan kuvioihin.

Autiomaan houkutus

Tuhoutunut autiomaa ympäröi pelaajia ja se on paikka, jonne on vain ennen pitkään mentävä. Autiomaa on meidän aikoja sitten tuhoutunut maailmamme, josta sieltä täältä löytyy jotain vähemmän tuhoutunutta, joka voi olla käyttökelpoista myös pelaajille ja heidän asuttamalle arkilleen. Pelin termistöä käyttäen puhutaan zonesta, joka on sitten kartalta katsottuna jaettu pienempiin sektoreihin.

Sektoreista voi löytyä käytännössä mitä vain, tuhoutuneita urheilustadioneita, sairaaloita, huoltoasemia, armeijatukikohtia ja niihin liittyviä esineitä, joidenka käyttötarkoitusta pelaajien hahmotkaan eivät aina ymmärrä. Positiivisten löydösten lisäksi sektorit ovat tietysti täynnä kaikenlaisia mahdollisia vaaroja, hirviöiksi mutatoituneita eläimiä, vanhan ajan teknologiaa. Vastaan voi tulla myös muita selvityneitä, mutta niidenkin tapaamisessa on aina omat riskinsä eikä kaikkien motiivit ole aina niin puhtoisia, kuin päällepäin näyttää.

Pelissä on niin kutsuttu metajuoni, tarina, joka kertoo mitä on tapahtunut ja syyt maailman nykyiseen alakulon tilaan. Pilaamatta sen tarkemmin pelin taustoja on pakko kuitenkin mainita kunnon ajanmäärityksen olevan mahdotonta, tai ainakaan en itse mitään tarkkoja vuosilukuja huomannut, mikä olisi ainakin vähän helpottanut tiettyjen asioiden kanssa.

Tämä ei periaatteessa ole kovin kummoinen ongelma, sillä jokainen pelinjohtaja voi itse kuitenkin tehdä oman päätöksensä kuluneesta ajasta ja maailman sen perusteella. Kuluneet vuodet ovat kuitenkin siinä mielessä oleellista tietoa, että jossakin vaiheessa ihmisten tekemät rakennelmat alkavat väkisinkin tuhoutua luonnonvoimien ja iän vaikutuksesta, riippuen tietysti myös minkälaiset sääolosuhteet alueella vallitsevat. Myös ihmisten tekemiin tavaroihin aika alkaa vaikuttamaan luonnollisesti, ruoka pilaantuu, asiat hajoavat, lääkkeet menettävät tehonsa ja niin edelleen. Näitä kaikkia on kuitenkin löydettävissä ns. “Vanhalta ajalta”.

Täyttä realismia on tietysti turha hakea, kun onhan koko skenaario fantasiaa, mutta tällaisia asioita joutui useamman kerran pohtimaan, eikä ohjekirja ja maailman määritys auttanut hirveästi sen suhteen, tai sitten se vaan jäi huomaamatta. Mutta asian voi toki kuitata ihan vain lajityyppiin kuuluvana epäloogisuutena ja olla puuttumatta pikkuasioihin.

Nopat pyörimään ja kortit pöytään

Asioita tehdessä ja konfliktien ilmaantuessa tietysti heitetään noppaa. Heittoon vaikuttaa tietysti hahmon kyvyt, mutta Mutant: Year Zeron erikoispiirteenä heittoja voi niin sanotusti “työntää” onnistumiseen. Epäonnistuneet nopat voi heittää uudestaan sillä riskillä, että hahmon geeneissä olevat mutaatiot aktivoituvat ja lähtevät kasvamaan arvaamattomaan suuntaan. Mutanttivoimista on hyötyä, mutta lopulta ne voivat riistäytyä käsistä.

Taistelun alussa siihen osallistuvien aloitteet arvotaan. Hahmoille on hankittavissa kykyjä, joilla aloitetta voi manipuloida ja sitä voi myös taistelun aikana kohentaa, mutta alkuun täysin satunnaisuuteen perustuva aloite tuntuu vähän typerältä. Kun paljon voi sattua jo parin ensimmäisen vuoron aikana.

Pelissä kaikki heitot tehdään käyttämällä kuusitahoista noppaa, eli sitä perinteisintä noppaa joka on kaikille varmasti tuttu. Nopat ja niiden heitot jakautuvat pääsääntöisesti kolmeen kategoriaan; perus-, taito- ja varusteheitot. Yhteen heittoon lisätään usein noppia jokaisesta kategoriasta, mutta ne tietysti vaihtelevat aina tilanne- ja hahmokohtaisesti.

Periaatteessa Mutant: Year Zeroa voisi pelata vaikka normaalilla nopalla, mutta tehdäkseen elämästään hieman helpompaa kannattaa tietysti käyttää useampia. Pelille on tarjolla viralliset erikoisnopat, jotka ovat värikoodattu heittokategorian mukaan. Heitoissa kuusi tuloksena merkitsee onnistumista ja näissä nopissa se on korostettuna omalla symbolilla. Myös epäonnistuminen on korostettuna omalla symbolillaan varuste- ja perusheittojen nopissa, sillä niillä on joissakin tapauksissa pelimekaaninen merkitys.

Tällaisen 15 erikoisnopan sisältämän setin hankinta on mielestäni perusteltu, sillä symbolit ja niiden värikoodaus helpottaa noppien erottamista toisistaan ja nopeuttaa heittojen tulkintaa. Suurin osa heitoista onnistuu täten yhden setin nopilla, eikä heittojen tuloksia tarvitse niin paljon pistellä muistiin. Peliryhmän koosta riippuen tietysti voi olla tarvetta useammalle noppasetille, ettei noppia tarvitse siirrellä kädestä toiseen ja useat tykkäävät heitellä omilla nopillaan.

Toinen erillisenä myytävä varustus pelille on oma korttipakka, joka sisältää kortit pelin mutaatioille, uhkille ja artifakteille. Niin kuin noppienkin kanssa, korttien hankinta ei ole pakollista, sillä kaikille löytyy kirjasta vastaava taulukko, mutta ne kuitenkin nopeuttavat hieman pelaamista, kun ei tarvitse hakea taulukoita kirjan sivuilta ja ehkä lisäävät vähän myös immersiota. Ja onhan kaikki custom-varustukset ihan mukava lisä pelille kuin pelille.

Etenkin osa korteista on sellaisia, erityisesti uhkatilaneet joita pelaajat tulevat kohtaamaan, että pelinjohtajan on mukava vedellä niitä itselleen myhäillen porukan nenän edessä paljastamatta mitä sieltä on luvassa.

Zone haltuun

Viimeinen ylimääräinen lisävaruste on kartta- ja merkkipaketti, joka sisältää neljä valmista Zone-karttaa, sellaisia ihmisiä varten, jotka eivät halua suunnitella omaansa. Myönnettävä onkin, että valmiit kartat ovat melko nättejä.

Yksi valitettava piirre valmiissa kartoissa tosin on – mikä tuntui ainakin omasta mielestä melko typerältä – nimittäin valmiit kartat ovat laitettu valmiiksi täyteen erilaisia merkintöjä. Siinä missä jonkinlainen kiinnostavien kohteiden valmiiksi asettelu on ihan loogista, spoilaa nyt valmiin kartan käyttö pelaajille kaiken.

Ehkä merkinnöistä ei pitäisi välittää, ne voisi noteerata vain “on kai siellä jotain” -tason raapustuksina, mutta kun ne ovat sinne karttaan jo tehtynä, niin siellähän ne ovat sitten lopullisesti ja kyllä ne vähän häiritsevät. Pelinjohtaja voisi tietysti koittaa piilottaa tutkimattomat alueet, mutta sekin menisi jo aikamoiseksi näpertelyksi, kun kartat ovat kuitenkin ison julisteen kokoisia.

Tätä tarkoitusta varten olisi ollut mielestäni paljon kätevämpi jos kartat olisivat vaikka olleet kaksipuoleisia, niin että toisella puolella ollut sama kartta tyhjänä ilman merkintöjä pelaajille ja toisella puolella sama merkinnöillä pelinjohtajalle. Tai pelinjohtajalle olisi voitu toimittaa jonkinlainen lista sektoreiden koordinaateista, että mitä löytyy mistäkin.

Mutta jos kartat valmiiden merkintöjen kanssa ei haittaa, eikä omaa aluettaan halua suunnitella, voi valmis karttapaketti olla ihan käytännöllinen. Mukana tulevia pahvimerkkejä voi totta kai käyttää myös oman kartan kanssa, kunhan vaan oma kartta on tarpeeksi iso, että merkit siihen sopivat.

Kohti Edeniä

Mutant: Year Zero on varsin hauska peli, niin pelinjohtajan roolissa kuin pelaajilta saadun palautteen perusteella. Sen maailma on tarpeeksi mielenkiintoinen ja postapokalyptiseen teemaan sillä on omat mausteensa, eikä se sorru pahanlaatuiseksi kliseekokoelmaksi.

Sääntöjärjestelmä on melko rivakka ja hyvällä tapaa yksinkertainen, että sillä on nopea pelata. Säännöt on myös nopea oppia. Peli rohkaisee olemaan paneutumatta liikaa yksityiskohtiin ja pilkun viilaamiseen, joten pelaaminen tapahtuu enemmän tarinan ehdoilla ja on mukavan jouhevaa. Tietysti tähänkin vaikuttaa peliporukan preferenssit.

Maailma on iso ja siinä on paljon tekemistä; arkin kehittäminen, sektoreiden tutkiminen ja joka puolelta löytyvät uhat pitävät pelaajat kiireisinä. Pelijärjestelmä on luotu myös sellaiseksi, että se pyrkii luomaan jännitteitä sekä pelaajien että näille tärkeiden NPC-hahmojen kesken.

Tämän lisäksi pelille on julkaistu paljon virallista lisäsisältöä. Pääopus julkaistiin jo vuonna 2014, joten aktiivisessa kehityksessä olleelle pelille on jo neljän vuoden aikana keretty julkaistu uusia lisäosia ja valmiiksi suunniteltuja seikkailuja. Esimerkkeinä lisäosista voisi vaikkapa mainita säännöstöt pelaajien omille robottihahmoille tai älyllisen eläinmutantin tekemiselle. Ihan heti käytettävissä oleva materiaali siis tuskin tulee loppumaan.

Jos Mutant: Year Zero kiinnostaa, voi olla ihan perusteltua hankkia Starter Bundle -nimellä kulkeva paketti, joka sisältää myös nopat, kortit ja kartat. Nopat etenkin suositeltava hankkia, vaikka pelkällä core-säännöilläkin pääsee jo hyvin pitkälle.

Mutant: Year Zero

Genre: Pen & paper RPG
Free League Publishing
Testattu: Kirja
Saatavilla: Kirja, PDF
Pelattu:
s. 272


LISÄÄ JUTTUJA:

Musiikkiterapia muodonmuutos