Monster Hunter: World

Omituisten otusten metsästyskerho

Monster Hunter julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2004 Playstation 2:lle Capcomin toimesta ja se poiki sen jälkeen neljä jatko-osaa ja suuren määrän spin-off-pelejä eri alustoille. Sanomattakin on selvää että suuren suosion saanut sarja oli saava jälleen uuden osan saagaansa. Arvostelussa onkin tällä kertaa pelisarjan johtotähti Monster Hunter: World. Allekirjoittaneelle uutukainen oli ensikosketus hirviön metsästykseen, joten opittavaa oli paljon.

Peli alkaa kun pelaajan luoma hahmo on matkalla Uuteen Maailmaan, johon Research Commision on pyytänyt lisätukea tutkimaan muinaisia lohikäärmeitä. Kaikki ei mene aivan putkeen ja laivamatka katkeaa, kun vuoren kokoinen lohikäärme Zorah Magdaros upottaa laivan. Tästä sitten rämmitään tutoriaalin siivittämänä Asteraan, joka on tutkijoiden pääleiri. Juoni kantaa pelissä eteenpäin ihan kiitettävästi ja pitää mielenkiintoa yllä huolimatta osittain hieman väkinäisistä tarinan edistämishetkistä.

Avara luonto

Hahmonluonti on hyvin monipuolinen ja omannäköisensä protagonistin pystyy vääntelemään juuri sellaiseksi kuin haluaa. Lisäksi kaikilla metsästäjillä on apurina kissa tai pelin maailmassa paremmin tunnettuna Palico. Myös apuristaan saa muokata mieleisensä näköisen ja voi turkanen niin suloisen.

Taistelu on pelissä suuressa osassa, joten myös taistelutyylejä on runsaasti. Jokainen näistä menee yhdessä tietyn tyyppisen aseen kanssa. Esimerkiksi isolla tykillä varustettuna taistelu keskittyy hitaampaan kauempaa tapahtuvaan vahingon tuottamiseen, kun taas pienillä veitsillä rähinä siirtyy hirviöiden jaloissa pyörimiseen. Asetyypit konkretisoituvat parhaiten moninpelissä, jossa hyvin koordinoitu ja koostettu joukko pystyy toimimaan omilla alueellaan tehokkaasti yhteen tiimin kanssa.

Hahmonkehitys pelissä toimii lähinnä varusteiden kautta. Metsästämällä kovempia hirviöitä saa parempia materiaaleja, joilla vastaavasti voi rakentaa tehokkaampia varusteita. Ja luonnollisesti paremmilla varusteilla pääsee taas entistä kovempia hirviöitä vastaan. Pelin niin sanottu gameplay loop perustuukin pääasiassa tähän grindaukseen ja samalla juonen edistämiseen etenemällä alueelta toiselle.

Alueet itsessään ovat valtavia ja huomasin yksityiskohtaisesta kartasta huolimatta, eksyväni maastoon jatkuvasti. Maasto on upean näköistä ja vaihtelevaa, jättimäisissä puissa kiipeilystä synkissä luolissa rämpimiseen ja kaikkien pientenkin nurkkien tutkiminen tuntuu palkitsevalta. Puoli avoimessa pelimaailmassa voi kaiken edellä jo mainitun lisäksi keräillä kaikenlaisia yrttejä, mineraaleja, kalastaa, tehdä sivutehtäviä ja myös vapaasti tutkia ja kerätä materiaaleja erillisessä vapaassa moodissa. Pelattavaa siis löytyy valtava määrä, mikäli hieman itseään toistava pelityyli ei haittaa.

Kaunista mutta kankeaa

Kuten jo mainittua, pelimaailma näyttää todella upealle. Graafisesti peli on varsin hyvän näköinen Xboxilla ja ruudunpäivitys ei tunnu tökkivän liikaa joskin pc-pelaajan on totuttava hieman pienempään fps:ään. Ääninäyttely ja animaatio on miellyttävää kaikin puolin, eikä jätä pääsääntöisesti toivomisen varaa. Peli tukee lisäksi Xbox One X Enhanced -moodia ja HDR:ää, mikäli laitteisto näihin löytyy.

Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä, kuten yleensä. Suurin häiritsevä tekijä oli itse taistelu, joka tuntui monesti hyvin kömpelöltä. Hahmolla voi tehdä jos jonkinlaisia erikoisliikkeitä ja liikesarjoja, mutta kun liikkeen on aloittanut ei suuntaa pysty muuttamaan tai liikettä keskeyttämään ennen kuin animaatio on pyörinyt loppuun. Tämä aiheuttaa taistelussa hyvin usein sen, että hahmo tekee pitkää liikesarjaa ohi vihollisista samaan aikaan kun nämä ovat jo aivan muualla. Osittain tämän vuoksi taistelu tuntui hyvin pitkälti nappien hakkaamiselta, vaikka taktikointia yrittikin käyttää. Parhaaksi taktiikaksi muodostuikin nopeilla aseilla hirviön jaloissa juokseminen ja perushyökkästen spämmääminen. Kavereiden kanssa pelatessa taktikointia voi toki käyttää paremmin, jos osa pelaajista käyttää kaukoaseita, mutta lähitaistelu tuntuu silti hieman tökeröltä verrattuna muihin moderneihin peleihin.

Monter Hunter: World sisältää valtavasti pelattavaa, mutta monien muidenkin avointen pelimaailmojen tyyliin suuri osa tekemisestä on loputonta grindaamista. Juokse tuonne, tapa tuo, juokse takaisin, kerää yrtit, mainaa malmit, juokse takaisin, rakenna uudet varusteet, tapa lisää, kerää lisää yrttejä ja niin edelleen. Ei sillä että grindaamisessa mitään vikaa sinänsä olisi, mutta jostain syystä Monster Hunter ei tee siitä niin nautinnollista kuin monet muut pelit. Ehkä olisin kaivannut enemmän jotain randomisointia ja palkkioita kaikesta tekemisestä, mutta makunsa kullakin.

Lopulta Monster Hunter: World on varsin mukavaa pelattavaa ja varmasti uppoaa pelisarjan vanhoille faneille ja konkareille. Uudelle pelaajalle kaikki pelin mekaniikat ja tavat tehdä asioita eivät tuntuneet kovin tuoreilta ja olisivat kaivanneet hieman säätöä, mutta lopulta ne eivät kuitenkaan liikaa haitanneet pelinautintoa. Upea ja valtava maailma, eksoottisen ja kekseliäät hirviöt, sekä lähes loputon määrä tekemistä tarjoavat useita satoja miellyttäviä pelitunteja pienistä puutteistaan huolimatta. Yksin pelattuna aika voi käydä hieman pitkäksi, mutta jos moninpelissä Monster Hunter loistaa ja hyvällä kaveriporukalla hauskuus taattu. Lopuksi on vielä huomioitava, että PC:n omistajien kannattaa odotella vielä hetki, sillä Windows-versio pelistä pitäisi olla tulossa syksyllä.

Monster Hunter: World
Capcom

Genre: Toiminta, Roolipeli
Ikäraja: 16
Capcom
Testattu: Xbox One
Saatavilla: 26.1.2018
Pelattu: Noin 25h


LISÄÄ JUTTUJA:

Steam talviale Ajattara Turmion suurherttua