Milja Kaunisto – Oman elämänsä dramaturgi

Pikkukylän keskiaikainen miljöö inspiraation lähteenä

01.06.2018
Teksti:
Kuvat:
Kuvat: Petteri Parviainen

Aveyronin läänissä Lounais-Ranskassa asuvasta Milja Kaunistosta ei pitänyt alun perin tulla kirjailijaa lainkaan. Kirjailija hän kuitenkin on, sillä hän on julkaissut jo kaksi historiallisten romaanien trilogiaa. Esikoisromaani Synnintekijä julkaistiin vuonna 2013, ja sen jälkeen Miljalta on tullut joka vuosi uusi teos.

‒ En ensin ajatellut lähettää Maununpoika-sarjan käsikirjoitusta minnekään, olinhan kirjoittanut sen vain itselleni. Ystäväni Emmi Itäranta luki kuitenkin käsikirjoituksen ja ehdotti, että lähettäisin sen kokeeksi kustantajalle. Gummerus tarttui siihen heti ja tilasi minulta koko sarjan.

Muusikoksi aikanaan valmistunut Milja konsertoi ja tekee soololevyäkin, mutta myöntää musiikin jääneen taka-alalle. Kirjoittaminen on nimittäin vienyt hänet mennessään. Mitä kirjailijuus vaatii – voiko kenestä tahansa tulla kirjailija?

‒ Hyvä kirjailija on ihminen, joka rakastaa tarinoita. Kirjailijaksi aikovan on luettava paljon, koko ajan, pienestä pitäen. Sillä tavoin tarinat ja niiden eri muodot tulevat tutuiksi. Minun kaltaiseni arkielämässäkin dramatisointiin ja liioitteluun taipuvainen henkilö etsii joka hetkestä tarinaa.

Milja uskoo itsekin elävänsä jollakin tasolla kirjan sivuilla:

‒ Olen oman elämäni dramaturgi ja protagonisti.


Asuinpaikka inspiraation ehtymättömänä lähteenä

Keskiaikaisessa Villecomtalin pikkukylässä asuva Milja ammentaa inspiraationsa etenkin paikallisista rakennuksista. Kirjailija kertoo ahmineensa historiaa pienestä lähtien, ja historiallinen romaani onkin hänelle lajityypeistä rakkain.

‒ En olisi ryhtynyt kirjailijaksi, jos en olisi muuttanut Pariisista tähän pieneen kylään. Naapurini on historioitsija, joka on opettanut minulle kädestä pitäen miten tutkimustyötä tehdään. Kylän historiaa kerrotaan myös esikoisromaanissani sekä koko Olavi Maununpoika -sarjassa.

Villecomtalin jokainen rakennus inspiroi jo 9-vuotiaasta saakka kirjoittanutta Miljaa:

‒ Sen jokainen muurattu punakivi kertoo omaa tarinaansa.

Milja on tietoinen siitä, että nykyään kirjailijan pitää olla kiinnostava hahmo siinä missä muidenkin julkkisten. Kirjailijalta odotetaan myös pitkän linjan sitoutumista alalle, joten yksi ainoa tarina ei riitä. Hän on onnellinen siitä, että saa asua tarinoita pursuavassa paikassa.

‒ Se, että asun pienessä ranskalaisessa keskiaikaisessa kylässä, jossa on kolme linnaa, on odottamaton mutta hyvä lisä niin kutsutulle kirjailijahahmolleni.

Kirjailija ei pidä itseään kovin kiinnostavana, mutta hänen kirjailijahahmonsa identifioituu historialliseen ympäristöönsä ja ammentaa siitä inspiraationsa.

‒ Samalla tavalla minä lompsutan kotonani verkkareissa, syön suolakurkkua ja vien roskat kuten kaikki muutkin.


Historiallisen romaanin vaativa taustatyö

Milja kertoo aloittavansa kirjan kirjoittamisen nimestä, sillä se vaikuttaa häneen talismaanin tavoin. Hänen mielestä kirjan nimessä tiivistyy koko tarina, sillä se on kuin ”yhden tai kahden sanan synopsis, punainen lanka ja kantava voima”. Kuinka paljon Milja tekee taustatyötä yhden romaanin eteen?

‒ Kun alan kirjoittaa romaania tai sarjaa jostakin aiheesta, siitä täytyy ensiksi lukea noin kymmenisen kirjaa. Jos haluaa kirjoittaa kirjan talosta, on tunnettava ulkoa koko kaupunki.

Kirjailijan on tunnettava historiallinen miljöö kuin matkailija, joka on vieraassa kaupungissa: tuntea sen kulttuuri, vaatetus, kieli, ruoka ja vaarat. Tämä kaikki merkitsee ymmärrettävästi suurta määrää lähdeteosten kahlaamista. Milja myöntää, että joskus erityisen haastavan luvun vuoksi on luettava yksi historiallinen tutkimusartikkeli tai jopa sivullinen jokaista lausetta kohti.

‒ Esimerkkinä voin mainita Status-romaanissani kohtauksen, jossa Robespierren kannattajat kääntyivät häntä vastaan ja tuomitsivat hänet kuolemaan. Halusin olla täysin uskollinen oikealle tapahtumalle, sillä kirjan uskottavuus vaati sitä.

Yhden romaanin kirjoittamiseen kuluu useimmiten vuosi, mutta joskus Milja saa käsikirjoituksen valmiiksi puolessa vuodessa. Hän aloittaa aamunsa pitkällä juoksulenkillä ja omistaa iltapäivät kirjoittamiselle.

‒ Päivävauhtini on sellaiset 1000–2000 sanaa; tosin esikoisromaanissani se oli jopa 3000 sanaa päivässä. Nykyisin kirjoitan puhtaampaa tekstiä kuin alussa, joten siksi kirjoittaminen vie pidempään nyt. Viikonloppuisin annan aivoille totaalilepoa.

Päähenkilöitä oikeasta historiasta

Milja on kirjoittanut kaksi historiallisten romaanien sarjaa: Olavi Maununpojasta kertovan trilogian ja Ranskan vallankumoukseen liittyvän Purppuragiljotiini-sarjan. Milja on kiinnostunut nimenomaan historiallisista henkilöhahmoista.

‒ Kirjan idea nivoutuu useimmiten yhden henkilöhahmon ympärille. Joskus hän on kertoja, useimmiten ei. Minun kohdallani tämä avainhahmo on aina todellinen historiallinen henkilö.

Milja kertoo aloittavansa henkilöön tutustumisen lukemalla hahmosta kaiken mahdollisen: elämäkertoja, tutkimuksia, aikalaiskertomuksia ja kirjeenvaihtoa. Sillä tavalla hän löytää päähenkilönsä elämästä tyhjät kohdat, joihin hänellä on tilaa rakentaa tarina. Mistä Milja saa ideoita teoksiinsa – inspiroivan asuinmiljöönsä lisäksi?

‒ Uskomatonta mutta totta: kirjani aiheet ovat usein tulleet minulle unissa. Maununpoika-sarjan maailmasta näin useita unia ennen kuin tajusin, että alitajuntani syytää minulle kirjaideaa, ei musikaalia, kuten alussa luulin.

Kirjailija kertoo saaneensa ensimmäisen kimmokkeen aiheeseensa kuultuaan eräältä amerikkalaiselta historioitsijalta Pariisissa, että Sorbonnen yliopistossa oli ollut suomalainen rehtori.

‒ Kun sain selville, että rehtori oli samaan aikaan pallillaan kuin Jeanne d’Arcin oikeudenkäynti ja rovio, alkoi mielikuvitukseni laukata hurjasti!

Tällä hetkellä Milja työstää äänikirjaa, jonka aiheena ovat Pariisin vankilat vuonna 1900.

‒ Uusi pino tietokirjoja makaa pöydälläni. Kirjoitan samanaikaisesti myös historiallista romaania yhdestä kirjallisuuden pitkäaikaisesta tabusta eli masturbaatiosta, tarkemmin sen historian vaikuttajista.


Elämä Ranskassa, juuret Hämeessä

Milja on asunut Ranskassa jo pitkään, vuodesta 2004. Kirjailija on viettänyt nuorena tyttönä aikaa Sancerren viinialueella sekä sisäoppilaitoksessa, jolloin hän rakastui Ranskaan totaalisesti. Maahan pysyvästi muuttanut Milja on päättänyt elää Ranskassa, koska se ympäristö soveltuu hänelle parhaiten. Silti Suomi ja etenkin suomen kieli ovat hänelle tärkeitä.

‒ Palaan Suomeen noin neljästi vuodessa. Minulla on erityinen rakkaussuhde Ranskaan, mutta samanaikaisesti salarakkaani on suomen kieli. Siihen minulla on intohimoisen kuuma suhde.

Kirjailija kertoo kahmivansa Suomen reissuiltaan suomenkielistä kirjallisuutta kokonaisia matkalaukullisia ja lukevansa lapsilleen suomeksi iltasatuja, jotta heidän suomen kielensä pysyisi elossa. Milja myöntää ikävöivänsä jatkuvasti suomen kieltä ja sen historiaa.

‒ Juureni ovat syvällä Hämeessä ja juhlistan niitä kirjoittamalla mahdollisimman rikasta, aistivoimaista suomen kieltä.




LISÄÄ JUTTUJA:

Henna Helmi Heinonen Mohilkaani - Sotapolulla Resident Evil Revelations