Menneen kesän timanttisimmat keikkamuistot

Kesäiltojen tähtiä, aurinkoa ja iskevää festarimeininkiä

10.09.2018
Teksti:
Kuvat:
Sami Heiskanen

Mahtavan intiaanikesän jälkeen, kun auringon lämpö iholla on enää etääntyvä mielikuva, on hyvä hetki fiilistellä musakesän keikkamuistoja. Festareita ja tapahtumia oli tarjolla yltäkylläisyyteen asti, eikä musiikkitarjonnasta ollut pulaa. Keräsin kokoon kuluneen kesän mieleenpainuvimmat keikat ja keikkafiilistä parhaiten nostattaneet paikat.

Litku Klemetti rokkasi Sidewaysissa

Sideways on saavuttanut viimeisen viiden vuoden aikana perinneaseman festarikesän käynnistäjänä. Kaupunkitapahtuma on täyttänyt festarikävijöiden toiveet intiimistä tunnelmasta, hyvistä bändivalinnoista, sopivan pienestä ihmismäärästä ja viihtyisästä ympäristöstä. Viime kesänä festarin uusi sijainti Helsingin jäähallin ympärillä epäilytti monia, mutta lopputulos oli yllättävän toimiva myös Nordiksen alueella.

Toimiva oli myös meininki Litku Klemetin keikalla, mikä sinällään ei ollut yllätys. Olen kuunnellut Litku Klemettiä välillä jopa pakkomielteisen paljon, silti kuitenkaan bändiin kyllästymättä ja tiesin mitä keikalta odottaa. Litkun sata lasissa -meininki, huikea lavakarisma ja kuivakan humoristiset välispiikit upposivat kesäillan hämärässä biisien mukana laulavaan yleisöön. Vaikka ilta alkoi jo viilentyä, ei keikalla tanssiessa ehtinyt kylmä tulla. Välillä tosin vilkuilin kelloa, mutta vain varmistaakseni ettei keikka vielä ole loppumassa. Kainuun junaa huutava yleisö ei tosin saanut haluamaansa edes encoressa, mutta se onkin yksi osa Litku Klemetin viehätysvoimaa, että bändi ei pyri miellyttämään, vaan vetää aidosti omalla tyylillään. Ja se toimii.

Litku Klemetti Sidewaysissa. Kuva: Miikka Varila

Jose Gonzalez ja kaunis kesäilta Altaalla

Allas Sea Poolilla on viime kesinä järjestetty upeita keikkoja, joille on saatu artisteja vierailemaan kauempaakin. Keikkapaikka on visuaalisesti kaunis, etenkin aurinkoisena kesäpäivänä. Keikan aikana voi istuskella katsomossa, nurtsilla tai loikoilla hiekalla maailmanpyörän pyöriessä taustalla.

Tänä kesänä yksi ulkomaan vierailijoista Allas Sea Poolilla oli ruotsalainen laulaja-kitaristi Jose Gonzalez. En ehkä tiedä heinäkuun kauniiseen kesäiltaan sopivampaa musiikkia kuin Gonzalezin kitaraballadit. Ilta-aurinko, loma ja kylmä valkoviini säestettynä kukkapaitaan pukeutuneen Gonzalezin rauhoittavalla äänellä ja akustisilla kitaramelodioilla oli täydellinen kombo.  Rakastuneet, toisiinsa nojailevat parit yleisössä näyttivät olevan samaa mieltä onnelliset ilmeet kasvoillaan. Vaikka Gonzalezin musiikille on tunnusomaista tietynlainen unenomaisuus, onnistui hän silti säilyttämään intensiivisen otteen yleisöstä keikan alusta loppuun.

Värikäs Broen Ilmiötä parhaimmillaan

Ilmiö on Turun kauniilla Uittamon alueella järjestettävä musiikkitaidetapahtuma, jonka esiintyjäkattauksesta suurin osa kuulostaa nimen perusteella mielikuvitusbändeiltä. Erikoisten nimien takana on kuitenkin monessa tapauksessa jokin tunnettujen muusikkojen sivuprojekti. Näiden lisäksi festareilla oli myös ulkomaisia yhtyeitä, jotkut ensimmäistä kertaa Suomessa. 

Yksi ulkomaan vieraista oli norjalainen Broen. Broen oli juuri niin cool, kuin norjalaiset ovat. Bändi herätti mielenkiinnon jo pukeutumisensa perusteella: kukkateemaa ja valkoista hippityyliä yhdistettynä Adidaksen ja Niken sporttikuteisiin. Ei ainakaan liian ilmiselvää. Pukeutumisen tyylivalikoima heijasteli hyvin myös yhtyeen musiikkia, jota oli vaikeaa kategorisoida mihinkään tiettyyn musiikkityyliin. Elektroon sekoittui välillä hip hopia ja välillä poppia raskaammalla ja toisessa välissä herkällä rock-meiningillä maustettuna. Punainen lanka muuttui biisien välillä mustasta vihreäksi ja myös sää mukautui biisien mukana. Selkeän sään aikana alkanut keikka sisälsi loppujen lopuksi monta muutaman minuutin kestävää sadekuuroa ja päättyi ukkosen jyrinään.

Broen Ilmiö-festivaaleilla. Kuva: Sami Heiskanen

Hulda Huima ihastutti Lahdessa

Nyt pitää hehkuttaa Lahtea, kaupunkia joka ei välttämättä ensimmäisenä vedä ihmisiä puoleensa. Suomen huumepääkaupunkia ei pelasteta lihamukilla tai hyppyrimäillä nyt kun Cheekikin on lopettanut. Kaupungin äänet -festivaali tai tutummin Äänet on kuitenkin täysin riittävä syy ottaa Z-juna Lahteen.

Neljättä kertaa Torvi-Tirra-ravintolakompleksissa järjestetty Kaupungin äänet -festari on pieni, sopivalla tavalla kotikutoinen festivaali, joka tarjoaa herkullisen musakattauksen kotimaisista ja muutamista ulkomaisistakin pinnalla olevista ja vielä hieman pinnan allakin kuplivista artisteista. Monelle festarivieraalle Kaupungin äänet on ”uusi Flow”, sympaattinen, kohtuuhintainen, täynnä mielenkiintoisia artisteja pienillä lavoilla ilman jonoja.

Festarista jäi mieleen useita keikkoja, mutta yksi mieleenpainuvimmista oli Hulda Huiman keikka. Hulda Huima Hitaat Sekunnit – kokoonpanonsa kanssa veti alusta loppuun setin, jonka aikana kuultiin aitoa, kaihoisaa ja sykähdyttävää tulkintaa iskevällä poljennolla. Hulda Huiman ihastuttava ääni yhdistettynä syvälle iskeviin sanoituksiin ja lavakarismaan oli 5/5. Hikiseen Tirraan ahtautunut festariyleisö jaksoi jammailla keikan alusta loppuun asti ja jäi kaipaamaan lisää. Niin jäin minäkin.

Hulda Huima ja Hitaat Sekunnit Kaupungin Äänissä 2018. Kuva: Iina Lallo




LISÄÄ JUTTUJA:

veitola