Kynnet – Vähät välittää

Tarttuvaa ja rehellistä

Rouheaa mutkattomuutta, hyvää energiaa ja tiukkaa garagerock-meininkiä. Sitä on Kynnet-yhtyeen toinen albumi Vähät välittää. Albumin teemana on aiemman linjan mukaisesti mikäs muukaan, kun maailmankaikkeuden tärkein asia – rakkaus, sen etsiminen ja siitä luopuminen. Tarttuviin kitaramelodioihin ja rämisevään pop-rockiin on puettu ohikiitävien hetkien tunnetiloja sekä arkisia ajatuksia, joihin on helppo samaistua. Albumi pitää kuulijan rennossa, mutta tiukassa otteessaan ja päästää irti vasta viimeisen biisin jälkeen. Jos silloinkaan, nimittäin biisit jäävät hyvällä tavalla soimaan päähän. 

Aloitusraita Lindorff, Svea, Qliro ja Mä nappaa kuulijan mukaan hälläväliä-tunnelmiin perintäfirmojen pommituksen keskelle. Hyväntuulinen rallatus tuo mieleen kaksi asiaa: lisääntyneet maksuhäiriömerkinnät ja ikuisuuskysymyksen siitä, miksi naiset rakastuvat renttuihin.

Mitä muuta? on kaikessa lyhykäisyydessään ja yksinkertaisuudessaan mielestäni levyn paras kappale. Kertosäe tarttuvine melodioineen kertoo kaiken olennaisen lyhyen kohtaamisen fiiliksistä. Seuraava kappale Syötävät sanat tunnelmoi samoissa haparoivissa hetkissä: edellisen illan onni ja läheisyys kääntyvät itseään vasten. Onneksi taian tuntuiset hetket saavutetaan vielä myöhemmin levyn aikana. 

Kantava teema levyllä on onnen etsiminen. Purkkaviivotin kuvailee sitä, kuinka aika kiitää ja elämästä pitäisi nauttia: säilyttää vapaus, mutta välttää päämäärättömyden aiheuttama epätoivo.  Asuntovaunu palaa on menetetystä rakkaudesta huolimatta iloisella kertosäkeellä höystetty erolaulu. ”Moi moi, sanoit vilkuttaen, sulle enää soittele en.” Lempeää ja rehellistä.

Yksi levyn menevimmistä ralleista on jo aiemmin sinkkuna julkaistu Raaputa kaljatuoppiin. Sen tahdissa haluaa jorailla täynnä oleva, läikkyvä kaljatuoppi kädessään. Tiukkaa menoa hengästymiseen saakka tarjoaa myös Juorukellot. Kappale on takaumia menneestä parisuhteesta ja tunteita, jotka nousevat pintaan pyytämättä. Lohduttavaa on, että muistijäljillä on lopulta tapana haihtua tuhkaksi laulaja Teemu Tannerin sanoin. 

Hikisen meiningin jälkeen on hyvä rauhoittua kuuntelemaan kaunista ja hempeää balladia. Sellainenkin tältä levyltä löytyy. Kipinöi on biisi, joka olisi paras kuunnella jonkun ihanan kainalossa. Silloin kun ”en osaa sydäntäni paimentaa eikä pulssista hullukaan selvä saa.”

Untahan sen oltava on herättää haaveilijan unelmoivasta tunnelmasta todellisuuteen pahaaenteilevillä soinnuilla. Kaikki hyvä siis loppuu aikanaan. Vai loppuuko? Kun tämän albumin loppu lähenee, kaiho ja epämääräinen haahuilu jäävät taakse ja Kuva kirkastuu. Tämän jälkeen on hyvä hengittää. 

Vähät välittää -albumin myötä Kynnet ei enää kaipaa esittelyjä. Yhtyeen nimi on kuulemma syntynyt siitä, että Teemu Tannerilla on tapana pureskella kynsiään. Sitä tapaa on syytä jatkaa, jos lopputuloksena on tällaista musiikkia. Kynnet-yhtyeen uusi albumi Vähät välittää julkaistaan 12. lokakuuta. Levynjulkaisukiertue starttaa Turusta 2. marraskuuta ja päättyy 24. päivä Kouvolaan. 

Vähät Välittää
Kynnet

Svart Records


LISÄÄ JUTTUJA:

Kiviä taskuss Roky Hill & The Garden Of Daggers