Kuukauden nousut – Syyskuu

Musiikkia syyskuun sadepäiviin ja sieniretkille

Syksyn tullen taas musiikin julkaisutahti kiihtyy. Ennen julkaistiin hirmuinen kasa pitkäsoittolevyjä. Nykyään yhä useampi artisti keskittyy singleihin, koska täyspitkien levyjen suosio ostokäyttäytymisen osalta on muuttunut. Kokosimme toista kertaa itsellemme merkitykselliset biisit sekä pienen oton ajankohtaisia singlejä. Lista julkaistaan kahden viikon välein.

Mira Luoti – Harakiri

Kun PMMP hajosi vuonna 2013, syntyi kaksi loistavaa sooloartistia. Mira Luoti julkaisi oman albuminsa Tunnelivisio 2016,jonka jälkeen neiti nähtiin Vain elämää -kaudella. Uusi single Harakiri kuulostaa ensin kovin tutulta. Minuutin ylityttyä, lähtee käyntiin hillitön discovaihde. Siinä lauletaan parisuhteesta ja rakkaudenkaipuusta. Kovin on siis turvallisista lähtökohdista tämä ralli koottu. Silti pakko myöntää, että Harakirissa on koukkua ja imua. (PK)

Steve Perry – No Erasin’

Alkusyksy vaikuttaa olevan katoamistempun tehneiden rocklaulajien paluujuhla. Kukapa olisi odottanut vanhan Journey-kultakurkku Steve Perryn tekevän enää mitään? 24 vuoden levytystauon jälkeen tapahtuvan comebackin taustalta löytyy sydäntäsärkevä tarina: Perry näet lupasi kuolemaa tekevälle vaimolleen palaavansa musiikin pariin. Nyt lupaus on täytetty ja lopputulos kuulostaa yllättävän virkeältä AOR-popilta, joka rullaa rennon pakottomasti maaliinsa. Aivan Journeyn kirkkaimpiin fääreihin ei edes yritetä kiivetä ja tyylikkäästi ikääntynyt ääni muistuttaa enemmän Roy Orbisonia ja Sam Cookea kuin 1980-luvun stadionkiekujaa. (JM)

Hank Von Hell – Bum To Bum

Kun Norjan – okei, mailman – paras deathpunk-yhtye Turbonegro ilmoitti vuonna 2010 laulajansa Hank Von Helveten lähteneen yhtyeestä, ei kukaan uskaltanut toivoa kummallekaan osapuolelle muuta kuin nopeaa ja kivutonta vaipumista unohdukseen. Mutta kuinkas kävikään? Turbonegro jatkaa paasaustaan hitusen kutistuneille yleisöille ja nyt myös itse Hank on haistanut veren. Kuluneiden vuosien aikana Herra Von Hell on raitistunut, liittynyt skientologeihin – kyllä, luit oikein – ja päättänyt näyttää maailmalle ja ex-bändikavereilleen, mitä se kapitaaleilla kirjoitettu ROCK onkaan. Naamalle tarjotaankin sellaista ykkösnyrkkiä, joka ei lakkaa lyömästä edes rystysten vuotaessa verta. Mitään ei jätetä sattuman tai hyvän tuurin varaan, videolla heiluu Jackassin Steve-O ja stunttimoottoripyöräilijät lentävät kilpaa konfettien kera. Usein yliyrittäminen kostautuu, mutta tässä tapauksessa se on saanut aikaan syksyn virkeimmän perinnerockbiisin. Tervetuloa takaisin! (JM)

CAMU – Empire State Of Sound

Kuka muistaa Nakedin? 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana vaikuttanut helsinkiläinen glam rock -pumppu katosi vähin äänin 2010-luvun alussa ja laulaja The Muff katosi jahtaamaan amerikkalaista unelmaansa hawajilaisen mehufirman kautta. Into musiikkia kohtaan hiipui matkalla, mutta nyt se on palannut. Näköjään Naked-soittajiston esittämä, mutta CAMU-otsikon alla julkaistu lopputulos on Backyard Babiesin parhaisiin ruotsirokkeihin vertautuva, perinteisen nakediaaninen täsmähitti. Kun viimeistellyn tarttuva kertosäerallatus vielä tarttuu päähän kuin purkka rokkarin tukkaan, on ääni-imperiumissa kaikki hyvin! (JM)

Kotiteollisuus – Järjen ääni

Kotiteollisuus on yleensä luokiteltu raskaan rockin lokeroon, nyt kuitenkaan viimeistään uuden Järjen ääni -singlen myötä bändissä ei ole raskautta enää paljon ollenkaan, vaan tilalla kuullaan miltei perusrockiksi luokiteltavia säveliä – suomalainen rockhan on kuitenkin ”raskasta”, joten sekaan vaan! Biisi on todella tylsä musiikillisesti; tasaisen harmaata junnaamista ilman minkäänlaista koukkua. Jonkunlaista yritystä on, mutta se kuuluisa lentoonlähtö odotuttaa itseään kipaleen loppuun asti. Jospa sitä kiinnityspintaa sekä bändille tuttua säveltaidetta olisi 21. syyskuuta julkaistavalla uudella Valtatie 666 -albumilla? (PK)

J. Karjalainen – Tummansininen seuralainen

Yö on tummansininen, tummansininen seuralainen”. laulaa J. Karjalainen uudella sinkullaan. Samaa voi sanoa Karjalaisen musiikista. Se on seuralainen, joka kulkee mukana elämän iloissa ja suruissa. Kaipausta henkivä Tummansininen seuralainen on taattua J. Karjalaista, kuin lämpöinen viltti, jonka piiloon haluaa käpertyä pimenevissä syysilloissa. (KM)

Etta – Ballerina

Jo ennen kuin Ettan ensimmäinen Ballerina-sinkku julkaistiin, sai räppäri-laulaja aikaan odotuksia, hehkutusta ja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Se ei voi olla huono asia, koska silloin musiikki ei ainakaan ole kädenlämmintä. Etta astuu miesvaltaiseen räppiskeneen uholla ja diivailulla: Ballerina, asenne diiva – ei happee, ei ilmaa, kun se astelee – tilaa! Vaikka lyriikat ovatkin hieman kliseisiä, asennetta, omaperäisyyttä ja omaa stailia tältä naiselta löytyy. (KM)

Kurt Vile – Bassackwards

Tässä on mukavan junnaava musiikkielämys kiirettömiin syysaamuihin. Philadelphiassa vaikuttava miniminalisti Vile julkaisee lokakuun 12. päivä seitsemännen soololevynsä Bottle It in ja Bassackwards on toinen sinkkulohkaisu levyltä. Kappaleen lähes kymmenen minuutin kesto jo kysyy hieman omistautuneisuutta, mutta unenomainen lopputulema palkitsee. Lohduttavan kuuloinen koko kappaleen toistuva yksinkertainen ja hieno kierto muistuttavaa omalla tavallaan myös elämän syklisyydestä. Eteenpäinkin kulkiessamme joudumme aina välillä palaamaan taaksepän. Näissä hetkissä Vilen lofi-tunnelmointi auttaa jaksamaan, kuin lämmin Philly cheesesteak pienessä tihkusateessa iltapäivän taittuessa jo illaksi. (MC)

Kuukauden klassikko: Musta Paraati – Romanssi

Mustan Paraatin vuoden 1983 esikoisalbumin päätösraita Romanssi saanee toimia syyskuun ensimmäisen puoliskon klassikkona. Jo edesmenneen Jore Vastelinin maaniset lauluosuudet yhdistettynä tummaan ja viiltävään äänimaailmaan tuottavat äärimmäisen kuuntelukokemuksen, joka toimii edelleenkin pysäyttävästi.

Suomalaisen postpunkin uranuurtajat ovat myös julkaisseet tässä kuussa uuden version vanhasta Johtaja-kappaleesta englanniksi laulettuna. Uusi levykin on tulossa myöhemmin syksyllä ja laulutonttia tällä kertaa tuulisella paikalla hoitaa The 69 Eyesin Jyrki 69. Katsotaan riittävätkö kiinnostus, rahkeet ja aika kansainväliseen uraan näin yli 35 vuotta myöhemmin. (MC)

Kaikki biisit löytyvät myös Kuukauden nousut-soittolistalta. Nautinnollisia musiikkihetkiä.

Tekstit: Katariina Männikkö, Juhani Mistola, Marcus Caselius & Petri Klemetti




LISÄÄ JUTTUJA:

David Bowie - Blackstar Dagur Kári Virgin Mountain (2015) Fúsi Oulun teatteri – My Fair Lady. Kuvassa Yasmine Yamajako sekä laulavaa ja tanssivaa ensembleä. Kuva © Jussi Tuokkola