Koiteli Elää! 2019

Suomen kaunein festivaali keskellä virtaavaa koskea

23.08.2019
Teksti:
Kuvat:
Mari Kivioja

Huojuttaa! Tarraan kaiteesta kiinni ja katson vastaan tulevien iloisia ilmeitä. Hymy tarttuu väkisinkin. Veden solina peittyy puheen sorinaan ja kauempaa kaikuvaan musiikkiin. On lauantai 17. elokuuta ja etenen epävarmoin, mutta päättäväisin askelin keinuvalla riippusilla kohti Kiiminkijoen Sahasaarta. Suomen kaunein festivaali on alkanut, Koiteli elää!

Ihan vähän harmittaa, etten ehtinyt nähdä kokonaan ja kunnolla Von Hertzen Brothersin keikkaa. Lavan edusta on täynnä, ja alkuun on muutenkin aseteltava mieli oikeaan asentoon ja tunnelmaan.

Taakse jäänyt asfaltille rakennettu Lounge ei tälläkään kertaa jaksa innostaa, vaikka ruokaa olisi tarjolla ja lavalta soi musiikkia. Pieni Klubilava ja päälavana toimiva Koskilava ovat kuitenkin paikoillaan sahasaaressa – ja tietenkin ihana Festarimummola.

Ihmisiä on paljon, noin 2 000 lippua myytiin loppuun muutamassa minuutissa jo joulukuussa. Hulinaa on melkoisesti pienellä alueella. On seisahdettava hetkeksi, otettava pale ale, ja ihailtava kaukaa Herzenin veljeksiä sekä kaunista ympäristöä.

Musiikki ja tunnelma tanssittaa neitoja.

Sydän alkaa sykkiä jo samaan tahtiin muun yleisön kanssa ja on mentävä mukaan. Juhlat eivät ala ennen Festarimummolan pullakahveja. Tunnelma on jälleen herttainen ja lämmin niin kuin mummolassa kuuluu. Kotamaisen kahvilan fyysinenkin lämpötila ylittää helposti ruotsalaisen saunan lukemat, joten on pakko valua viereiselle Klubilavalle katsomaan Ida Paulia & Kalle Lindrothia.

Ida Paul ja Kalle Lindrotth laulavat niin kauniisti yhteen.

Kaksikko tunnetaan kitaralla säestetyistä hempeistä stemmalauluista. Ja onhan se niin sööttiä! Arvelin, että duo on jo niin suosittu, että lava saattaa jäädä heille pieneksi. Yleisömeri leviääkin pian kauas joka suuntaan. Ainoastaan Samae Koskinen valloitti Klubilavan ympäristön tätä tehokkaammin pari vuotta sitten.

Kaksikon laulut saavat ihmiset mukaan, ja etenkin hitin Parvekkeella monet laulavat mukana antaumuksella. Musiikki, ympäristö ja juhlayleisö vaikuttavat olevan täydellisessä harmoniassa.

Yleisö levittäytyy lavan joka puolelle, metsän reunalle asti nauttimaan Idan ja Kallen kauniista stemmalaulusta.

Leppoisan ja keveän tunnelman ansiosta yleisössä on helppo liikkua, ja siirryn vähän syrjemmälle katselemaan kauniita ihmisiä. Festariyleisö näyttää hyvältä yhdessä, mutta selkeästi toiselta kuin tämän vuoden aikaisemmilla festareilla.

Juhlijoiden keski-ikä lähentelee… no, keski-ikää ja sen parempaa puolta. Olavi Uusivirta ja Ruusut soittavat nuorisofestareillakinja etenkin Olavi Uusivirta on saanut usean jututtamani ihmisen mukaan Koiteliin. Ihan nuorimmat kertovat tulleensa paikalle äidin kanssa.

Ei ole yllätys, että Koitelin odotetuin esiintyjä on Samuli Edelmann. Lavan edustalla seisoo ja istuskelee paljon porukkaa jo hyvissä ajoin ennen keikkaa. Kellon lähestyessä esitystä, liikehtiminen lavan edustalla lisääntyy.

Koitelinkoskellla on hempeän kaunista.

Samuli Edelmann ja Suora Lähetys yllättää riehakkuudellaan

Ihmiset eturivissä, tai ihan siinä takana hakevat paikkaa ja näkymää lavalle. Monet vilkuilevat tuimasti olan yli, varmistelevat reviiriä ja ottavat tukevamman asennon. On hauska huomata, että lopulta ei ole suurtakaan eroa, onko suosikkiaan katsomassa 18- vai 60-vuotias artistin fani.

Kun maiharieni päälle on tarpeeksi monta kertaa lintattu, astun suosiolla sivuun. Tämä ei nyt ole kuitenkaan minulle niin tärkeä juttu. Luovuttamani tila täyttyy heti, ja koska en jaksa puristaa tasapainoa pitäviä lihaksia, ajaudun hellällä ohjauksella pian aika kauas lavasta.

Hetken päästä jo vähän harmittaa. Samuli Edelmann tulee lavalle suuren romaniyhtyeen kanssa. Samuli on tajuttomassa vedossa ja soitto Orkestra Suoran Lähetyksen kanssa toimii. Edelmannin kevyt poppi on yhtäkkiä reippaan riehakasta ja tarttuvaa. Nyt harmonikka soi ja viulut eivät vaikene. Suurimmat hitit saavat uuden elämän. Viini ei maistu laimealta, vaikka viimeisenä esitetyssä hitissä Peggy niin lauletaan. Uusi ote ja yli viisikymppisen herran tajuton draivi ovat suuri ja hieno yllätys.

Samuli Edelmann ja Orkestrra Suora Lähetys liekeissä.

Huh! on pakko puhaltaa ja hakea taas kahvia ja uunituoretta pullaa mummolasta. Lanai soittaa Klubilavalla. Näen ja kuulen heidät mukavasti mummolan terassilta. Liian kuuman kahvin jäähtyessä käyn lähempää katsomassa. Lanaita on kehuttu joka paikassa, mutta en ole ehtinyt tähän aiemmin tutustua.

Musiikki on tyylikästä ja Tanja Torvikoski laulaa todella kauniisti ja puhtaasti. On pakko myöntää, etten pysty siirtymään tunnelmasta toiseen näin nopeasti. Kun ihailen laulua ja soittoa ja katson ihmisten keinumista, tulee väkisin mieleen, että Lanai pitää nähdä jollain tunnelmallisella klubilla.

Lanai tunnelmoi Klubilavalla.

Ruusut valloittaa ja Kiiminkijoki laulattaa

Ilta on jo pimentynyt. Tähän hetkeen tarvitsen valtavasti uutta energiaa. Ruusut on tämän kesän suuri nimi. Jostain syystä olen tarttunut ruusujen piikkeihin. Tämän kesän festareilla olen jo neljättä kertaa Ruusujen keikan eturivistä. Pian saan syytteen häirinnästä! Tiedän jo, että luvassa on reipasta elektronista poppia – ja pirun lujaa!

Arvelin, että Olavi Uusivirta soitta pian setissään biisin, Tanssit vaikka et osaa. Jytkeen alkaessa minulle käy juuri näin. Ei, en vaipunut siihen flow-tilaan, jossa jalat ja kädet toimivat, painovoimaa ei ole, ja kaikki katsovat sulavaa liikettäni ihaillen. Siis tilaan, josta kuulet aamulla kavereilta, ja et uskalla katsoa viikkoihin ketään kadulla silmiin.

Muuvini eivät kaikkien onneksi ole kuitenkaan kovin näyttäviä. Lavan edessä oleva lautalattia pompottaa vain kevyesti ilmaan basson voimalla. Tämä on jälleen Ruusuilta hyvä keikka. Paras, tai ainakin tarttuvin biisi on tietenkin Toyota Celica, ja ehkä liikautan jalkaani ainakin yhden kerran ihan omasta tahdosta.

Ruusujen laulajatartähti Ringa Manner nähtiin viime vuonnakin Koitelissa nimellä The Hearing.

Ruusujen jälkeen Klubilavan suunnalta kuuluu ääniä. Eihän lavalla pitänyt olla enää mitään? Siellä kuitenkin Lauri Tuohimaa johtaa järjestäjien kanssa yhteislaulua. Mikko Alatalon Kiiminkijokea lauletaan kovaa ja suurella tunteella. Oma tunnelma on eksynyt, mutta silti miltei herkistyn. Toistan vielä: suurella tunteella! Koiteli elää on erityisesti kiiminkiläisille suuri juhla!

Lauri Tuohimaa laulattaa kiiminkiläisiä.

On haikea lähteä. Olavi Uusivirta päättää Juhlat

Olavi Uusivirta on lavalla rokkimiehistä parhaita. En ole koskaan nähnyt herralta puolivaloilla soitettua keikkaa. Hittibiisejä riittäisi useampaankin settiin, joten tuttua hyvää rokkia on tulossa. Pilkkopimeässä keskellä Kiiminkijoen koskea Olavi antaa yleisölle, mitä yleisö on tullut hakemaan: hyviä biisejä, hikeä, menoa ja heittäytymistä. Mukana on myös herkkyyttä, sillä Viitasen Piia tuuraa hetken Anna Järvistä kauniisti laulussa Nuori ja kaunis.

Olavi Uusivirta on Rokkia.

Syksyn pimeyttä valaisevat vain sadat sytytetyt kynttilät ympäri Koitelinkoskea. Todellisuuden ei tarvitse olla aina ihan totta. Ehkä joku nuori romantikko voisi tiivistää kesän päätöksen Olavi Uusivirtaa mukaillen:

Vain Kultaa hiuksissa. Ollaanko koko kesä näin? Käsi kädessä näin. Olen onnellinen, mutta mitä sä luulet? onko syksyllä uudet kuviot? Ehkä sun on pakko mennä

On niin helppoo olla onnellinen. Mut miten rakkaus tai maailman synty selittyy…




LISÄÄ JUTTUJA:

OULUN ELOKUVAKESKUS RY Saariston Sirkusfestivaali, ArtTeatro, Pauliina Räsänen, Slava Volkov, akrobatia, Circus Named Desire