Koiteli Elää! 2018

Suomen kaunein festivaali

23.08.2018
Teksti:
Kuvat:
Mari Kivioja

Suomen kaunein festivaali vietettiin pimenevässä syysillassa Kiiminkijoen Koitelinkoskella lauantaina 18. elokuuta. Koiteli Elää! on ainutlaatuinen tapahtuma. Sahasaareen, virtaavien koskien keskelle saapuu vuosi toisensa jälkeen loistavia esiintyjiä ja onnellisia ihmisiä.

Upea paikka, monipuolinen ohjelmisto ja ennen kaikkea herkin käsin taidolla kudottu tunnelma on valloittanut juhlakansan mielet. Liput myytiin loppuun jo joulukuussa muutamassa minuutissa.

Alueella on kaksi lavaa: Koskilava toimii päälavana suurille tähdille ja pienellä Klubilavalla soittavat vähän pienemmät mielenkiintoiset kokoonpanot.

Koskilavalla esiintyi kaksi elävää legendaa, Vesa-Matti Loiri ja Ismo Alanko. Vesterisen iskelmäpopin jälkeen kotimaisen poptaivaan kirkas tähti Ellinoora vaihtoi tunnelman iloiseksi yhteislauluksi. Illan päätti karismaattisen Lauri Tuohimaan luotsaama yhtye Tuohimaa.

Klubilavan esiintyjät olivat nyt todellakin mielenkiintoisia, sillä yhdenkään artistin musiikkityyliä on mahdotonta parilla sanalla kuvailla. Jutta Rahmel, Skandinistas, Hellä Hermanni ja Kylmät Väreet sekä The Hearing hämmensivät ja ihastuttivat. Näihin on palattava tarkemmin myöhemmin.

Riippusilta huojutti iloista juhlaväkeä heti alkuillasta.

Vesa-Matti Loirin karisma vakuutti heti ensimmäisillä sävelillä. Vaikka legendan musiikki ei omissa luureissa ole juuri soinut, elävänä herran intensiivinen tulkinta pitää otteessaan. Vanhat klassikot ja Eino Leino -tulkinnat soivat väliin herkän hiljaa, väliin koskettavalla voimalla – ei hetkeäkään kovaa.

Loiri keskittyi laulujen tulkintaan ja säestyksenä oli vain Peter Lechen kitara – muuta ei tarvittu. Vaikka ei kuninkaita kumartaisi, 73-vuotiaalle legendalle ja hänen vangitsevalle karismalle on ainakin hattua tai lasia nostettava.

Vesa-Matti Loiri tulkitsee eläytyen Eino Leinon sanoja.

Pienen festivaalin keikat ovat intiimejä ja artisteja pääsee lähelle. Kokemus on jotakin artistin oman keikan, konsertin ja festarikeikan väliltä. Ajoissa etuosan paikan varanneet pääsevät nauttimaan vähäeleisestäkin esityksestä.

Muun yleisön takaa kuulin nurinoita, että kaikkien pitäisi hiljentyä kuuntelemaan. Festivaali on kokonaisvaltainen ihmisten juhla. Aina on valittava mihin keskittyy ja missä haluaa olla. Tärkeintä on kuitenkin rento fiilis, tunnelma ja musiikki – vanhojen ja uusien ystävien seurassa.

Eturivin yleisö keskittyi musiikkiin. Klassiset konserttisalit taitavat olla nykyisin ainoita paikkoja, joissa artisteja ei katsota osin kännykän ruudun läpi.

Iskelmäpoppi ei nyt sopinut Loirin ja Jutta Rahmelin kauniin tunnelmoinnin jälkeiseen mielentilaan, mutta oli hienoa hetki katsoa iloista menoa. Vesterisen keikassa oli vauhtia ja yleisö oli ihan täysillä mukana.

Jutta Rahmel esiintyi kauniisti pienellä Klubilavalla.

Lämminhenkinen Festarimummola on Koitelissa hieno paikka vetää henkeä. Mummolasta saa kahvia ja uunituoretta pullaa hymyn saattelemana. Jo viime vuonna mummolasta tuli toimituksen tukikohta ja  kahvi uudella terassilla terästi sopivin välein aisteja.

Mummolan terassilla festarimummo Minna ja ahkerat kaulaliinan kutojat. Kaulaliina pitenee mummolassa joka vuosi.

Festarimummolan tunnelmasta kertoo jotain se, että söin festarievääksi jo toisena vuotena peräkkäin ainoastaan pullaa – ja pullaa en muuten syö. Uusi Koitteli Elää Lounge olisi tarjonnut musiikkia ja ruokaa, mutta parin vilkaisun jälkeen paikka unohtui sinne jonnekin vessoista eteenpäin.

Hurmaava pariskunta nautti Koitelin ilmapiiristä.

Ismo Alangon keikkaa odotin innolla, sillä herran taivaisiin kehuttu Yksin-kiertueen esitys Oulun Teatterissa meni talvella ohi. Maestron veto oli odotetun hieno. Alanko oli lavalla yksin, pääosan keikasta koskettimien takana. Pitkän linjan muusikolla on eri tyylisiä hittejä ja setti oli huolella mietitty. Intensiteetti ei laskenut hetkeksikään reilun tunnin aikana.

Keikan lataukseltaan voimakkain hetki koettiin setin loppupuolella. Ismon ilman säestystä laulama Hetki hautausmaalla sai kylmät väreet kulkemaan lävitse. Jokunen yleisössä herkistyi hetkellä kyyneliin asti.

Hyväntuulinen Ismo Alanko vakuutti loistavalla esiintymisellä. Herran jutustelun oli joku ymmärtänyt tympääntymisenä yleisöön, mutta spiikit taisivat olla maestron huumoria.

Ellinoorasta on muutamassa vuodessa tullut isojen päälavojen tähti. Tähän ei tarvittu muuta, kuin upea laulusoundi, hyvät biisit sekä sanoitukset, joihin voi tarttua.

Vaikka Koitelin yleisö oli pääosin keski-ikäistä, sanat osattiin ulkoa Carriesta Elefantin painoon. Pimeässä illassa ja lähellä, neito kosketti voimakkaammin kuin aiemmin tänä vuonna. Vaikutti, että Ellinooralla oli kiva olla juuri siinä sillä hetkellä.

Ellinoora viihtyi Koitelin alkavassa yössä ja kaikki saivat laulaa.

Ellinooran keikan jälkeen keskityimme paikan ja juhlan tunnelmaan. Ihmiset olivat onnellisia ja paikka kaunis pimeyden laskeuduttuakin. Koko alue ja ympäristö oli valaistu sadoilla tulilla.

Alueen tunnelma ja valaistus sytytetään tuleen juuri ennen pimeää.

 

The Hearing vangitsi hetkeksi Klubilavan eteen elektronisella ambientilla ja hämmentävällä laulutaidolla – aika jännä meininki!

Illan päätti rokkaava Tuohimaa. Yhteislaulusta en jaksanut enää innostua, mutta useille, varmaankin paikallisisille, yhdessä laulettu Kiiminkijoki oli tärkeä. Antaumuksella lauluun heittäytyvää yleisöä oli ilo jo vähän väsyneenä seurata sivusta.

Tuohimaa rokkasi ja oli päivittänyt Mikko Alatalon Kiiminkijoki-hitin tähän päivään. Yleisöllä riitti vielä virtaa olla mukana.

Monien festarikesän päättää Suomen kaunein juhla, ja Koiteli Elää! oli vaikuttava tunnelmaltaan. Harvoin toimittajalle tullaan erikseen sanomaan, että täällä on aivan mahtavaa. Idyllisen kauniin luonnon ja hienojen artistien lisäksi oman säväyksensä loi alkava syksy ja pimeys. Kun pimeyttä valaistaan iloisin tai herkin valopilkuin ja palavalla tulella, se voi olla todella kaunista.




LISÄÄ JUTTUJA:

Tesla vs Lovecraft Magian mestarit Miseria ultima