Kauko Röyhkä & The Boots – Maantie

Rauhattoman rukous

26.09.2018
Teksti:

Nimensä mukaisesti tällä levyllä Kauko Röyhkä & the Boots -yhtyeineen kuvailee reissumiehen yksinäistä sielunelämää, jossa yhdistyvät kaipuu kotiin ja ikävä jo uuteen kaupunkiin. Ei missään ja samaan aikaan kaikkialla on hyvä olla.

Yksinäisyys viehättää ja kiehtoo lauluntekijää, mutta samaan aikaan haikaillaan kodin ja rakastajan perään. Tässä tiivistyy koko levyn tunnelma, joka on tämän teoksen parasta antia. Musiikillisesti levy on perusvarmaa suorittamista, ilman suurempia oivalluksia. Pienet flirttaukset countryn suuntaan tuovat kivaa piristystä. Levyn kaikista sävellyksistä vastaa Röyhkän lisäksi yhtyeen kitaristi Jarmo Heikkinen. Kaukon taidot tehdä tarkkoja ja vähemmän tarkkoja havaintoja itsestään, muista ja ympäröivästä todellisuudesta ovat onneksi edelleen tallella. Tämä pelastaa paljon ja tekee etenkin levyn alkuosasta onnistuneen. Vuoden 2014 Etelän peto -albumin jälkeen on astuttava maantielle.

Levyltä nousee muutamia helmiä, joista ensimmäinen on levyn avaus Tänä mätäkuun iltana. Ilmava, svengaava ja ahdistava kuvaavat tämän ristiriitaisen kappaleen tunnelmia. Ulkopuolisen tarkkailijan roolissa valot ja varjot näkyvät selvästi, joskus jopa liiankin tarkasti. Murheellista tarinaa vie eteenpäin minimalistinen ja hentovireinen kitarointi. Kontrasti tuo kappaleeseen lisäsyvyyttä.

Hevoset sumussa on raikas rokkiveto kaipuusta sekä tien kirouksesta ja siunauksesta. Levoton mieli ja kaipuu toiseen on vaikea ja kohtalokas yhdistelmä, johon tämä kappale tuo jotain lohtua. Kauniit jousisovitukset ja trumpetin haikea kuulaus kasvattavat tästä biisistä rukouksen rauhattomalle kulkijalle.

Laulujen ja kiertämisen lunnaat on aina maksettava ennemmin tai myöhemmin. On aika uupua on armollinen kuvaus tästä. Kaikki matkat päättyvät joskus ja kotiinkin on palattava. Toivon mukaan vain siellä olisi joku joka odottaisi ja auttaisi pysähtymään kaiken maailman pyöritysten jälkeen. Tämä biisi on levyn vahvimpia sekä sanoituksellisesti että soitannollisesti. Tasapainoinen ja taidokas biisi päättää tavallaan levyn A-puolen.

Kokonaisuudessaan Maantie ei kanna kuulijaansa koko matkan ajan. Hyviä hetkiä tässä on monia, mutta joihinkin kappaleisiin en tule enää palaamaan uudelleen. Kuten ohikiitävä mielenkiintoinen maisema junan ikkunasta muuttuu puuduttavaksi reissun edetessä, niin samoin käy valitettavasti tämän levyn kohdalla. Levyn alkuosan vahvat biisit pelastavat paljon. Röyhkä ei ole menettänyt otettaan.

Maantie
Kauko Röyhkä & The Boots

Svart Records/Super Sounds


LISÄÄ JUTTUJA:

Operaatio Mekong Guns N’ Roses Taskuvaras – Robert Bresson