Kauko Röyhkä – Marjatan poika

Miten minusta tuli minä?

27.01.2020
Teksti:

Jos Kauko Röyhkän omaelämäkertaa Marjatan poikaa tulisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi ulkopuolisuus. Röyhkä on sanonutkin, että se on myös hänen laulujensa yksi kantava teema. Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteet ovat seuranneet Röyhkää aina Oulun lapsuuden ajoista nykypäivään asti. Omassa porukassa tai bändissä on turvallista olla, mutta muiden kanssa joutuu olemaan enemmän varuillaan. Yksin olo samanaikaisesti kasvattaa nuorta, mutta myös eristää. Ja tämän nuori Välde koki ehkä liian monta kertaa lapsuudessaan.

Pienestä pohjoisen kaupungista oli päästävä pois ja mahdollisimman pian. Eli mieluummin eilen kuin huomenna. Oulun 1970-luvun mielenmaisema ja nurkkakuntaisuus isättömälle lapselle näyttäytyi hyvinkin ahdistavalta. Onneksi oli musiikki, kirjastot ja elokuvateatterit, joihin pystyi paeta hetkeksi ja löytää paljon kaivattua veljeyttä ja yhteenkuuluvuutta. Itse Oulun kulttuurielämän sykettä noina aikoina voisi kirjan perusteella parhaimmillaankin verrata ultrajuoksijan lepopulssiin. Onneksi edes Ruotsin puolen radiokanavat soittivat mielenkiintoista musiikkia ja Lapin luonto tarjosi mystiikkaa sekä ehtymättömän pakopaikan.

Röyhkän muistelut ovat soljuvaa ja miellyttävää lukea. Luvut ovat täynnä kirkkaan hienovaraisia yksityiskohtia ja sumean sameaa ajankuvaa. Kirja on todellinen hitaan viikonlopun pelastaja, jonka äärellä voi reflektoida omaa ja suomalaisen yhteiskunnan kasvua ja muutosta. Hyvässä tai pahassa. Miten minusta tuli minä? Mitä minusta tulee vielä? Pienen retrospektiivin jälkeen on helpompi suunnata omaa toimintaa tulevaan ja huomiseen.

Elämäkerran toista osaa odotellessa voi lähteä vaikka Pelloon kalaan ja lukemaan Timo K. Mukan tuotantoa, kuten nuori Kauko olisi tehnyt. Toivottavasti nämä tarinoinnit jatkuvat jo tänä vuonna.

Marjatan poika – muistelmat 1
Kauko Röyhkä

Docendo
Sivuja: 276


LISÄÄ JUTTUJA:

Sirkus Finlandia