Karita Mattila

Oopperadiivan lumoissa

Oulun Madetojan salissa on valtava tungos. Hieman keski-iän ylittäneet naiset osaavat ottaa hämmästyttävästi tilansa ja jään joka askeleella välitilaan, josta ei pääse liikkumaan minnekään. On alkamassa suuren oopperadiivan ja maailmantähden konsertti. Karita Mattila esiintyi 22. ja 23. maaliskuuta Oulun Musiikkijuhlien päätapahtumassa kaksi kertaa loppuunmyydylle salille.

Konsertin suosio ei ole yllätys. Karita Mattilan tasoisia kansainvälisiä oopperatähtiä ei usein nähdä pohjoisen kylmässä valkeassa kaupungissa. Tapahtuman taiteellinen johtaja Jaakko Kuusisto kertoo festivaaliesitteessä Oulun Musiikkijuhlien tuovan kaupunkiin valovoimaisia ja persoonallisia taiteilijoita.

Kirkkaasti loistava oopperatähti Karita Mattila on täydellinen esiintyjä tuomaan lämpöä ja värejä pakkasiltaan. Maailman suurimmat ja kauneimmat oopperatalot valloittanut sopraano nähdään Oulussa nyt yli 30 vuoden jälkeen.

Vierailen vain satunnaisesti klassisen musiikin maailmassa. Ennen konsertin alkua luen käsiohjelmasta suomennoksia laulujen sanoista. On kiva tietää, mistä lauletaan.

Ensimmäisellä puoliajalla on tuskaa ja intohimoa

Oulun sinfoniaorkesteri saapuu lavalle. Orkesteri soittaa Jaakko Kuusiston johdolla Verdin Kohtalon voiman alkusoiton.

Unohtuiko illan tähti takahuoneeseen? Ei sentään, Kuusisto käy hakemassa Mattilan lavalle ensimmäisten aplodien jälkeen.

Dvořákin ooppera Rusalkan, Laulu kuulle, avaa konsertin lauluosuudet. Karita Mattila on häikäisevän karismaattinen olemukseltaan ja laulussa on voimaa ja sävyjä. Satujen Pieni merenneito on tsekkiläisessä oopperassa nimeltään Rusalka.

Sivuovi aukenee ja Jaakko Kuusisto vie sopraanon pois. Seuraavan orkesterinumeron jälkeen kapellimestari käy maanittelemassa laulajatähden takaisin lavalle. Konsertin koreografia alkaa selkeytyä: Orkesteri- ja laulunumerot vuorottelevat.

Tunnelmat ovat dramaattisia. Karita Mattila elää syvästi laulujen tunnelmissa. Kehonkieli ja ilmeet kertovat traagisia tarinoita.

Tuska on voimakkaasti aistittavissa Verdin Naamiohuvien Amelian aariassa. Aviomies aikoo surmata Amelian uskottomuusepäilyn takia. Amelia anoo näkevänsä lapsensa vielä kerran ennen kuolemaansa:

Isänsä käsi hänen äitinsä surmaa, hänen kätensä ojentuu, sulkee silmät äidiltään, jota ei näe enää koskaan! (Suom. K. Pihlajamaa).

Upeaa tulkintaa!

Toisella puoliajalla on elämän iloa

Toinen puoliaika alkaa dramaattista ensimmäistä kepeämmin kolmella pienellä Sibeliuksen säveltämällä laululla: Illalle, Lastu lainehilla ja Flickan kom ifrån sin älsklings möte. Mattila laulaa kotimaisilla kielillä, ja kertoo, että suomikin on hieno kieli laulaa.

Karita Mattila juttelee vapautuneesti yleisölle ja orkesterille ensimmäisen kerran konsertin aikana. Yleisössä hymyllään.

Oulu sinfonia soittaa ilmavia operettisäveliä. Lopun Leonard Bernsteinin Candiden alkusoitto on jokaiselle tuttu ja säveltäjänsä soitetuin orkesterikappale.

Varsinaisen konsertin päättää Franz Leharin operetti Giudittan laulu: Meine Lippen, sie küssen so heiss. Karita Mattila tanssii ja kujeilee Giudittana, maurilaisen tanssijan tyttärenä. Giuditta on kaupungin kaunein nainen ja tanssija itsekin.

Huuleni suutelevat kuumasti, raajani ovat notkeita ja vaaleita. Tähtiin on kirjoitettu: On aika suudella, aika rakastaa! Jalkani irtoavat maasta, silmäni kutsuvat loistaen, ja tanssin kuin lumottuna, koska tiedän: huuleni suutelevat kuumasti! (Suom. K. Pihlajamaa)

Maailmantähden esiintymistaito ja häikäisevä persoona valloittavat katsojat. Puuhkan kanssa diivailu ja keimailu on riemastuttavaa. Ilmassa on flirttiä ja elämän iloa.

Yllätykseksi Karita Mattila palaa vielä lavalle laulamaan ja esittämään tangon kuumia voimakkaita tunteita.

Yleisö lyö käsiä yhteen seisoen ja osoittaa suosiota vilpittömästi. Mistään hienostelusta ei ole jälkeäkään, tunnelma on aidon ihastunut.

Karita Mattila toi valoa ja värejä iltaan

Konsertin ohjelma oli hieno ja vauhdikas. Ensimmäisellä puoliajalla koettiin oopperan suuria tunteita, tuskaa ja intohimoa. Toinen puoliaika koostui pääosin kepeistä ja iloisista operettikappaleista.

Orkesterikappaleissa oli tunnelmaan sopivaa dramatiikkaa ja vauhdikasta soittoa. Ohjelmaa suunniteltaessa on mietitty kohdeyleisöä. Karita Mattila keräsi paikalle varmasti muitakin, kuin lapsesta asti klassisen musiikin maailmaan uppoutuneita kuulijoita.

Tuttuja ja tuntemattomia säveliä oli sopivasti. Vaikka sävellykset eivät ole ehkä soineet kahvimainoksissa, ohjelma ei ollut liian vaikea.

Madetojan salilla koettiin upea ilta! Musiikin ystävät kokivat jotakin ainutlaatuista. Lähtiessä naulakoilla annetaan toisille tilaa. Taiteella on joskus suuri voima!

 

Karita Mattila sopraano
Oulu Sinfonia
Jaakko Kuusisto kapellimestari
Oulun Musiikkijuhlat

Artikkelissa on käytetty lähteenä konsertin ohjelmalehteä.




LISÄÄ JUTTUJA:

Palm Beach Finland Katso pohjoista taivasta Giuseppe Verdi, Kohtalon Voima, Tampere-talo, Tampereen ooppera, Kari Heiskanen, Mika Pohjonen, Johanna Rusanen