Jarkko Martikainen – Lihavia luurankoja

Viisikymppisen välitilinpäätös

30.09.2020
Teksti:

Jarkko Martikainen on viimeiset 30 vuotta tutkinut ja havainnoinut ihmisiä ja ihmisyyttä sen kaikissa puolissa ja muodoissa aina alhaisista kurjimuksista jaloihin ystäviin. Omassa syntymäpäiväkirjassaan Lihavia luurankoja hän avaa laulujensa taustoja ja raottaa myös elämänsä kipupisteitä ja valon pilkahduksia.

Tässä muistelutyössään hänellä ovat olleet tukenaan kymmenet jos ei sadat päiväkirjat, joista sivut eivät selvästikään lopu kesken. Vaikka puolisataa on jo täynnä, niin onneksi edessä on vielä kulkemattomia ja tuttujakin polkuja ja siten kirjoittamattomia lauluja.

Tutustuin Jarkko Martikaiseen YUP:n kautta 1990-luvun loppupuolella. Pehmeästä Tuuliajolla-levystä siirryin suoraan raaempaan 1990-1992-kokoelmaan ja olin myyty vuosiksi. Seuraavaksi Martikaisen soolotrilogian toinen osa Rakkaus teki suuren vaikutuksen. Jarkon erilaiset puolet ovat tulleet siis tutuiksi vuosikymmenten mittaan. Tiivistäen voisi todeta, että äkkivääristä melu- ja satumaailmoista on hiljalleen siirrytty kohti entistä avoimempaan ja suorempaan lyriikkaan.

Tarinoita tekstien takaa

Jarkko Martikainen tekee lauluja itselleen, läheisilleen ja muille kuulijoille. Tämä kolminaisuus kiteytyy kauniisti ja toiveikkaasti erityisesti Myrsky-teoksessa. Kirjassa saamme nautiskella vielä ylimääräisestä säkeistöstä, joka leikattiin pois lopullisesta versiosta. Tämä riipaiseva ja lohduttava laulu syntyi yhden yön aikana ja johdattamana hänen masennuksesta kärsineelle vaimolleen.

Joskus taas biisin ajatus voi syntyä vain yhdestä kuulusta lauseesta, josta muotoutuukin jotain suurempaan. Tästä esimerkkinä on taas hieno Jos helvetti on täynnä. Lauluntekijällä ei ole koskaan lomaa, mutta ei myöskään työaikoja. Tämä piirre on taiteilijuudessa viehättäytkin. Aina pitää olla valppaana tai ainakin alitajunnan on oltava jatkuvassa vastaanottotilassa.

Tekstejä muille artisteille

Teoksen mielenkiintoisimpia kohtia oli lukea Martikaisen yhteistyöstä muiden taiteilijoiden ja muusikoiden kanssa. Muille kirjoitetuissa sanoituksissa Martikainen on myös onnistunut kirkkain paperein. Toisen vieraat sanat muuntuvat esittäjän ääneen sopiviksi vaivattoman kuuloisesti. Näistä esimerkkeinä ovat Timo Rautiainen & Trio Niskalauksen vuoden 2002 Surupuku, joka taitaa olla yhtyeen radiosoitetuin biisi edelleenkin ja Vesa-Matti Loirille rehellisesti sanailtu ja oivaltava Taivun mutten murru. Loirin antamaa palautetta biisistä Martikainen pitää yhtenä palkitsevimmista kokemuksista lauluntekijänä. Hymynkare nousee lukijallekin, kun tuota anekdoottia muistelee.

Meidän on annettu pudota, kuten Jarkko veisteli nuorempana. Tuo alastulo on vääjäämätöntä, joten on muistettava nauttia myös muuttuvista maisemistakin. Tämä opus on rauhoittavaa luettavaa ja katseltavaakin elämän suvannoissa kuin ilmakuopissa.

Lihavia luurankoja – Laulujen sanat ja tarinat
Jarkko Martikainen

Like
Sivuja: 280


LISÄÄ JUTTUJA:

Ikinä – Samoista soluista Aku Louhimies adhd-sheikki