Itä-Hollola Installaatio – Pelko paremmasta tulevaisuudesta

Riipaisevaa ja henkilökohtaista

Pitkästä aikaa kädessäni on harvinaisen rehellinen, suora ja tarkkanäköinen levy, jonka kuuntelua ei malta lopettaa kesken. Itä-Hollola Installaation Pelko paremmasta tulevaisuudesta on virkistävää vaihtelua kaiken turhanpäiväisen sosiaalisen median kuluttamisen jälkeen. Levy iskee pintaa syvemmälle ja päästää kuulijan lähelle sanoittaja-säveltäjä Robert Niemistön mustanpuhuvaa arkea. Tämä on tärkeä levy ja tämä ei ole pintaa. Jo Jyrki Nissisen maalaama levyn kansitaide vihjaa tästä, flirttaillen Kalervo Palsan suuntaan.

Väkivalta ja päihdeongelmat täyttävät levyn ensimmäisen kappaleen Brian Jonestownin verilöylyn. Jos Pelle Miljoona tilitti ulkopuolisen kertojan näkökulmasta tuntemuksiaan saman teeman ympärillä vuoden 1978 biisissä, niin nyt matkataan neljäkymmentä vuotta myöhemmin suoraan kertojan tummapaahtoiseen mieleen. Meno on vain mennyt pahemmaksi vuosikymmenten saatossa, ei ole edes voileipiä enää keittiönpöydällä. Tuhdit autotallisoundit ja itsetuhoisuuden sekä nihilismin polku jatkuvat Kotibileet-kappaleessa. Basisti Saara Kolehmaisen tulkitsema oiva ajankuva Kokonainen maailma on junnaavaa autiomaarockia. Rumpali Tommi Kolsi pitää kappaleen kasassa ja otteessaan loppuun asti ammattimaisin ottein.

Levyn b-puoli on mielestäni yksi vahvimmista tällä vuosikymmenellä suomalaisessa rockissa. Pidä huivista kiinni Tatjana aloittaa tämän siivun ja laulajana toimii taas Kolehmainen. Biisi on menevää ja tiukkaa garage-rockia alusta loppuun. Kolmekymmentä on yksi levyn avainkappaleista. Se kertoo samalla kaiken ja samalla vain vähän. Se on synkkä kuvaus niistä tunteista, jotka valtaavat mielen epätoivon hetkillä.  Niemistön rivit koskettavat: ”Ja kaikki tahtoo olla niin vapaita.Mut ei ne tiedä miltä tuntuu, kun ei ole mitään mihin tarttua.

Albumin nimikkobiisissä Pelko paremmasta tulevaisuudesta yhdistyy koko Idareiden olemus. Vähäeleiset sanat yhdistettynä tiukkaan yhteissoittoon ja Robertin persoonalliseen lauluun tekevät biisistä kokonaisuuden parhaan. Kaari ja jatkuma edellisestä biisistä on erinomainen. Tämä levy on kuunneltava kokonaisuutena, ei yksittäisten kappaleiden mosaiikkina. Maria antaa ensimmäisiä toivon rippeitä levyn aika lohduttomassakin maailmassa, jossa itse oleminen, rakastamisesta puhumattakaan, on välillä niin vaikeaa. Tämän pienen hengähdystauon jälkeen siirrytään taas noise- ja metallivaikutteiseen Ystävään. Tässä biisissä on mielestäni kaikki kohdillaan, tarina ja äänimaailma.  Molemmat tukevat toistaan. Alun hallittu kitarariffittely vaihtuu loppua kohden kaaokseen ja Niemistön laulun pirstaloitumiseen. Levyn päättävä Kyynisyys tarjoaa ja antaa sen odotetun katharsiksen. Biisin rauhallinen poljento ja pinnalla kulkeva laulu sopivat tähän päätökseen kaiken tunnekaahailun jälkeen. Hyvä niin, koska kaikella on tapana järjestyä.

Yhtye soittaa levyjulkaisukeikkansa Helsingin Korjaamolla pääsiäislauantaina 31. maaliskuuta.

Pelko paremmasta tulevaisuudesta
Itä-Hollola Installaatio

Svart Records I Supersounds


LISÄÄ JUTTUJA: