Ikirouta – Taival

Hevillä ei hävitä iskelmässäkään

Kajaanilaisen Ikirouta-orkesterin ensihenkäykset vedettiin parisen vuotta sitten (osan) musikanttien aiemman yhtyeen Soulhealerin alettua määrittelemättömälle tauolle. SoulHealer soitteli melodista heavy metallia, kun taas Ikirouta määritti tyylinsä rohkeasti iskelmämetalliksi.

Ikirouta lähti julkaisemaan singlejä sitä mukaa kun biisejä valmistuu. Perinteinen pitkäsoitto ei tänä päivänä ole enää lähtökohtaisesti itsestäänselvyys. Vanki oli ensimmäisen sinkun nimi ja se soi määrätietoisen itsevarmasti rokaten. Hyvin melodinen ja tarttuva biisi sai paljon huomiota osakseen. Peli oli avattu ja tästä oli hyvä jatkaa.

Mietinpä hetken ja vedän omia johtopäätöksiä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä tosiseikkojen kanssa. Vanki on syntynyt joskus Soulhealerin aikana kuin vahingossa. Se on hittibiisi. Ei sovi kuitenkaan bändin materiaaliksi oikeastaan mitenkään. Pakko tehdä jotain. Muutama olut alla. Päähänpisto uudesta bändistä ja vanhan laittamisesta hyllylle odottelemaan, jos ei iskelmämetallilla saakaan mitään isoa auki? Soulhealer oli myös jo metallipiireissä tunnettu ja monta levyäkin julkaissut bändi.

Uusia Ikirouta-biisejä alkoi saman teeman alle syntyä rivakkaa tahtia. Laatu pysyi hyvänä. Loppuvuodesta 2021 koossa oli jo 14 sinkkua. Kaikki löytyvät esimerkiksi Spotifystä. Välillä on hieman tasaisempaa kampetta – sitten taas paranee. Bändi sai lyhyessä ajassa paljon keikkoja, niin festivaaleille kuin klubeillekin – pandemiasta huolimatta. Fanit alkoivat pyytää ihka oikeaa levyä. Taival-albumi julkaistiin omakustanteena ja siitä löytyvät kaikki 14 singleä ilmestymisjärjestyksessä. Hieno kuunnella kaikki biisit putkeen kunnon äänentoistolla.

Tavallisesti iskelmäkuninkaat ja -kuningattaret eivät kuuntele metallia eikä metallifanit iskelmää – paitsi salaa. Ikiroudan voisi ihan hyvin genrettää myös raskaaksi rockiksi, mutta onhan se pirun tylsästi sanottu. Miten sitten saada lisää tanssilavojen kävijöistä kuulijoita? Noh, coveroimalla Kirkaa tietenkin! Kirkakin halusi oikeasti tehdä heviä, mutta aika oli väärä. Kirkan R.O.C.K. (1986) ja The Spell (1987) hard rock -levyt on kuitenkin tehty ja se on oiva osoitus, että Kirkasta olisi voinut kehkeytyä isokin hevistara. Toisin kävi ja nyt kajaanilaiset korjaavat menetyksen, ainakin osittain. Ikirouta soittaa Kirkan Leijat tekemällä sen omakseen. Kovin paljon ei biisin alkuperäiseen sovitukseen kuitenkaan kajota. Hieman raskaampaa kitaraa ja omat tunnusmerkistöt vain mukaan ja valmista on.

Taival on kattava näyttö siitä kuinka iskelmärokkia voi tehdä uudella tavalla. Jori Kärjen laulu on komeaa ja muu orkesteri soittaa loistavasti. Biisit ovat tarttuvia ja aiheet kaivetaan elämän nurjapuolelta. Musiikki soi paikoin kuin oikea iskelmä – väliin heitetään heavy metallista tuttuja tiluttavia kitarasooloja ja raskaampaa kitaraa hyvällä maulla. Ja niille jotka eivät voi sietää metallia, kerrottakoon ettei Ikiroudassa ole kyse pelottavasta örinästä. Tulevaisuus näyttää, kuinka nousukiito nousee.

Taival
Ikirouta



LISÄÄ JUTTUJA:

Guns N’ Roses Apocalyptica The House