Hedonihil – I

Nihilismin epäpyhä ylistys

17.06.2019
Teksti:

Kaikki on paskaa paitsi kusi. Ja ihmiset on hävitettävä maan päältä. Siinäpä tunnelmakuvia kotimaisen death metal -bändi Hedonihilin esikoispitkäsoiton I kuuntelun jäljiltä. Tämä Swallow The Sun -kolmikon eli Juuso Raatikaisen (rummut), Mikko Kotamäen (laulu) ja Juho Räihän (kitarat) nihilistisyyden ylistys pilaa taatusti päiväsi. Se on tarkoituskin.

Hedonihil ilmentää musiikissaan äärimmäistä ihmisvihaa ja negatiivisuutta; viimeisetkin toivonkipinät ovat sammuneet ja jäljellä on vain totaalisen tuhon puhdistava tie. Huhtikuussa julkaistu Hedonihilin esikoislevy I on tyylillisesti lähimpänä Mardukin ja Morbid Angelin kuolometallia, ja jopa black metal vähintään pilkahtelee levyn sävellyksissä. Kappaleiden sanoituksista kertonee paljon se, että Spotify-suoratoistopalvelussa jokaisen biisin kohdalla on merkintä ”Explicit”.

Halki, poikki ja pinoon

Levyn aloittaa ukkosen jytinä ja kuolinkellojen soitto, kun sen avaava Otherworldly Embrace lähtee viemään kohti toivottomuuden ja ihmisvihan kurimusta. Rivakka kappale päättyy yllättäen kuin seinään, ja saman tien polkaistaan käyntiin armoton Run You Scum. Mieleen jää erityisesti katkelma biisin sanoituksesta: ”There is no meaning, there is no goddam truth”. Entä jos todella näin onkin, ja kaikki on turhaa?

Albumin kolmas kappale ja ensimmäiseksi singleksi lohkaistu The Hedonist Anthem on hieman melodisempi, silti vihainen viisu, Temple Of Venus on vihassaan äärimmäisen kylmä ja valoton. Anti-Human Agenda (Misantrophy, Pt. 1) -kappaleella ollaan itsetuhon partaalla ase suussa, ja The Whole Human Species Systematically Murdered (Misantrophy Pt. 2) peräänkuuluttaa lopullisen tuhon ratkaisua koko ihmiskunnalle. Better Tomorrow on katkeran lopun ja valheellisten ikonien sortumisen epäpyhä ylistys, ja albumin päättävä Pessimism Is The New Realism on kertomus itseinhon ja -vihan sekä oman merkitsemättömyyden alhosta, josta ei ole enää ulospääsyä.

Kahdeksan kappaletta sisältävä Hedonihilin erikoisalbumi I on aikamoinen paketti nieltäväksi lähinnä genreen tottumattomalle. Allekirjoittanut sen sijaan koki levyn negatiivisuuden ja puhtaan vihan ilmaisun päinvastoin puhdistavana – aivan kuten metallimusiikin vaikutuksista tehdyissä tieteellisissä tutkimuksissakin on todettu tapahtuvan. Ja toki kaikkea kuulemaansa ei pidä ottaa niin vakavasti, vai mitä? Veikkaisin että Hedonihil on terapeuttinen itse muusikoillekin. I-levyn kappaleet on rakennettu hyvin ja huolella, jopa melodisuuttakin löytyy vaikka äkäisen ja nopean döödiksen tahdissa pääasiassa mennäänkin. Kun asialla ovat näin kokeneet ja osaavat muusikot, se kuuluu pakostakin lopputuloksesta, ja I-pitkäsoitto todistaa tämän todeksi erittäin ansiokkaalla tavalla.

I
Hedonihil

Inverse Records


LISÄÄ JUTTUJA:

Conan The Barbarian HP Omen 15 Notebook Rajaportin sauna, Rajaporttii