Hawaii Holidays

Kliseistä ja limaista, eli parasta

25.06.2019
Teksti:
Kuvat:
Mikko Vihervaara & Joonas Kinnunen

Turkulainen Hawaii Holidays tykittää armotonta rokettirollia älyttömällä potentiaalilla. Siinäpä riittävä syy pyytää bändiä kertomaan, mistä tässä touhussa on oikein kysymys.

Bändin syntyhistoria on varsin hauskan mielenkiintoinen.

– Kesällä 2017 olin päässyt tai joutunut vapaaksi entisestä elämästäni – vanhoista bändeistä, parisuhteista ja sen sellaisista. Oli kesä ja aikaa. Törmäsin sitten turkulaisille kaljoittelijoille erittäin rakkaassa Aurajoen rannassa vanhan tuttuun, rumpali Vipeen ja päätettiin pistää bändi pystyyn. Samaisessa jokirannassa kaljoitteli tuolloin Turkuun muuttamassa ollut korkeaääninen rokkilaulaja Kiteeltä. Ollihan oli pakko ottaa kelkkaan mukaan, sillä omat musiikilliset ihanteeni liputtavat kovaa ja korkealta huutavien sankaritenorien puolesta. Lisäksi Olli oli tuolloin juuri menossa Voice Of Finlandiin, minne se pääsikin – ei se teeveejulkisuuskaan ikinä pahasta voi olla. Basistimme Kim löytyi suosikkipaikastani, saunasta. Hetken aikaa bändissä vaikuttanut toinen kitaristi Lassi vaihtui ensimmäisten EP-äänitysten jälkeen Vipen vanhaan bändikaveriin Mikkoon. Niinpä levyllä soittavatkin molemmat, ihan oikeutetusti, kertoilee yhtyeen kitaristi ja taustoja laulava Juhani.

Näin Hawaii Holidays oli saanut alkuräjähdyksensä ja kitaristi jatkaa kertomusta yhtyeen taustoista:

– Olin jollain tavalla päätynyt edellisten vuosien saatossa luovaan umpikujaan, jonka seurauksena tyhjä paperi oikeasti pelotti. Pari päivää sitten julkaistu sinkku Lucid Dreams oli ensimmäinen tekele, jonka sain rykäistyä paperille. Biisi kertoo eräästä tytöstä ja uskalluksesta rakastua uudelleen. Kliseistä ja limaista, eli parasta. Jälkiviisaasti kyseessä on ehkä myös uskalluksesta perustaa taas kerran uusi bändi, kiville karahtaneiden viritelmien jälkeen. Jotain yhteistä molemmissa tilanteissa tietty on, annettaan kaikkensa ja kaadutaan naamalle. Sitten mennään vielä korkeammalle korokkeelle ja pudotaan taas – tai toivottavasti ei.

Aina ei mene kuten strömssössä senkään suhteen, mitä aikoo tehdä ja mitä lopulta tulee tehdyksi.

– Huvittavaa muuten, että yritin tietoisesti tehdä kasarihenkistä syntikka-indietä War On Drugs -mielessä. Ja nyt tuo lopputulos kuulostaa lähinnä Hanoi Rocksilta, HIM:iltä ja eilisten kommenttien perusteella Chris Cornellin James Bond -biisiltä. Ei tainnut mennä ihan suunnitellusti sekään, mutta bändimusassa kaikkein parasta ovat näkemysten yhteentörmäykset ja yllätykset.

Hommahan ei käynnistynyt heti kuin voideltu liukuhihna, vaan perustamisesta biisien julkaisuun kesti pari vuotta.

– Viitaten edelliseen vastaukseen, bändihommissa pahinta ovat yhteentörmäykset ja yllätykset.

Kaikkea pitää kokeilla

Bändissä musisoi monissa muissakin yhtyeissä aiemmin soittaneita ukkoja. Millaisen tavoitteen meinasitte Hawaii Holidaysin toteuttavan ja oletteko onnistuneet siinä?

– Perustusvaiheessa ajatuksena oli lähinnä, että rokkia sen pitäisi olla ja mielellään englanniksi, jotta pääsee ulkomaille keikalle. Onhan meillä tosiaan kiitettävän historian omaavia kavereita mukana, Vipe on esimerkiksi soittanut Pyhien Teppojen kanssa Suomen kaikkien suurten festarien päälavat läpi ja metallitaustaa omaava Kim on lämpännyt Venomia Puolassa. Mutta noista tavoitteista… Muiden puolesta on vaikea puhua, mutta sanotaan, että oma hyvä rokkilevy vinyylillä. Ja tietenkin, keikka Havajilla!

Bändin musiikia on verrattu muun muassa The Hellacoptersiin ja Queeniin, jotka ovat kuitenkin todella kaukana toisistaan. Mitä sanoo Juhani?

– Ei kai nekään bändit nyt toisistaan niin kaukana ole? Ehkä ne nykyään sitten on. Huonoa tuotteistamista, kun ei voi sanoa olevansa suoraan jonkun aiemman kopio. Bändit ovat mun mielestä aina jäsentensä summia. Jos ollaan liian vahvasti jonkun musiikillisen diktatuurin alla, jää kokonaisuus aika yksiulotteiseksi. Niinpä tyylinkin pitää voida leijua vapaasti sinne, minne se luontaisesti menee. Omasta Queen-pakkomielteestäni seuraa ainakin se, että bändin on ainakin teoriassa voitava vetää millä tyylillä tahansa. Kouluruokalapohjalta, kaikkea pitää ainakin kokeilla. Jossain aiemmissa bändeissä on vedetty siltä pohjalta, että duuribiisit eivät ole bändin linjaa ja ovat kiellettyjä. Hawaii pyrkii pitämään kaikki ovet avoimena.

– Se kaikissa keikkamainoksissamme oleva termi bilerock on ihan hyvä termi, vaikka tuleekin vähän coverbändivibat. Menneisyydestä ponnistetaan, kohti tulevaisuutta matkataan ja jossain välissä yritetään nousta liian ilmeisen retroilun yläpuolelle.

Vinyyliä, kiitos

Nykyään bändit eivät ehkä tavoittele enää samalla lailla albumijulkaisuja, tekin olette pari singleä vasta tehneet. Ehkäpä rockpuolella kuiitenkin se oman levyn tekeminen on unelmien täyttymys?

– Olen ainakin itse sen verran albumidiggari, että pakko se albumi on tehdä, jos bändi vain kestää. Mielellään vinyylillä! Materiaalia löytyisi ainakin yhteen täyspitkään. Taustajoukoistakaan ei hommassa ole kiinni, Laaksosen Samu teki sen verran pätevää jälkeä äänittäjänä ja miksaajana, ettei ketään muuta varmaan ole edes harkinnassa tällä hetkellä.

Singlenäkin julkaistusta kipaleesta Liquid Love tuli talven aikana hilpeä musiikkivideo, jossa juodaan paljon ja soitetaan asenteella rockia.

– Joo sellainen tuli kyhättyä. Koska biisi kertoo alkoholin nauttimisen jälkiseuraamuksista, oli luontevaa tehdä musiikkivideostakin nestepainotteinen kaupunkikierros kotikaupungissamme Turussa.

Oliko videon tekeminen rankkaa hommaa?

– Olihan se. Omasta syystä tosin, biisi vaikutti olevan itseään toteuttava profetia. Toivottavasti opimme seuraavan kaljoitteluvideoon mennessä niin hyviksi näyttelijöiksi, että voimme käyttää alkoholitonta olutta. Itse videon tekeminen oli erittäin mutkatonta. Kiitoksia vain kuvausympäristönä toimineille Turun baareille. Videostahan tuli lopulta erittäin mainio. Sekä tietysti ohjaaja Joonas Kinnuselle, joka toteutti lähinnä kuvaushetkellä heitetyt ideamme erittäin ammattimaisesti. Kaljan myyntiajan loppumisesta järkyttyneen Vipen ilmeen vangitseminen virtuaaliselle valkokankaalle vertautuu Hitchcockin ja Wellesin parhaisiin töihin.

Kitaristeja tulee ja menee

Kitaristi kertoo, että Hawaii Holidays tarjoaa hyväntuulisen, ehkä vähän hyökkäävän ja kohtuullisen vaarallisen rokkishow’n, lisää:

– Vaaraksi itsellemme, pelkään. Paljon hyviä biisejä, joista ei ole varma missä ne on aiemmin kuullut. Tekijänoikeusjuristit ovatkin ykkösfanejamme. Bändi paitsi kuulostaa, myös näyttää hyvältä. Koska pyrimme Havaijille, on salaisena aseenamme tietenkin UKULELE! Sitä pitäisi vielä oppia soittamaan. Yleisöhän ei tietenkään voi vastustaa tätä ihastuttavaa sekamelskaa ja poistuu keikoiltamme jokainen aisti tyydytettynä. Paitsi ehkä makuaisti, se on vielä työn alla.

Ilman draamaa ei rokkibändikään olisi rokkibändi ja eipä draamalta ole välttynyt myöskään Hawaii Holidays. Tässäpä pommeja kansalle!

– Juuri tällä hetkellä ei mene ihan putkeen. Pari viikkoa sitten kuulimme laulajamme Ollin muuttavan turkulaisesta näkökulmasta maailman ääriin eli Joensuuhun. Huono homma jokaviikkoisen treenaamisen suhteen, mutta ehkä tuosta etäisyydestä selvitään. Järkytyksestä selvittyämme kitaristimme Mikko havaitsi itsessään ammottavan motivaatiopulan ja päätti lähteä bändistä. Eli, juuri tällä hetkellä olemme vailla kitaristia. Uusi sinkku on juuri julkaistuna ja seuraava keikka kuukauden kuluttua. Näistä elementeistä on tehty monta rock-elämäkertaa, eli tässä kohdassa spiritual journeyta voi pieni mietiskelytauko olla paikallaan. Kohta kaikki on taas erittäin gucci. Tulevat keikat tietenkin hoidetaan, mikäli suinkin mahdollista. Eli soittajahaku käyntiin: Etsitään kitaristia, jota kiinnostaa rockin soitto. Omat kamat ja soittotaito eduksi, ei välttämätön.

– Ja koska soittajista on kysymys, ei kukaan malta hanskojaan täysin naulaan heittää. Vipen ja minut kohtaa viikon sisällä ensisinglensä julkaisevan Nallekarkkien riveissä, Kimin puolestaan ainakin oman Introvertigo-bändinsä keikoilla, ja eiköhän Ollikin äänijänteitään Hawaiin ohella venyttele ainakin While Death Smilesin ja Antinoten parissa.




LISÄÄ JUTTUJA:

Hexvessel When we are death Fire Emblem Warriors Kalevanpoikien kronikka