Hämärä -S/T

Elektropuukotusta härmästä

24.10.2019
Teksti:

Hämärässä ei erota enää selvästi mustan, valkoisen tai harmaan sävyjä. Kokonaispaletti muuttuu tummanpuhuvammaksi ja samalla pehmeämmäksi. Hämäryydessä on jotain kotoisaa ja samalla se mahdollistaa uhan. Pimeässä ja varjoissa voi olla jotain mitä ei haluaisi kohdata ja samalla sen samettinen kosketus kiehtoo ja viehättää.

Hämärä-yhtyeessä hyggeily kohtaa helvetin. Nina Niskalan ja Ville Erikssonin muodostaman duon biiseissä tunnelma vaihtelee painostavasta äänimassasta herkkiin sointuihin. Etenkin Niskalan lauluosuudet tuovat väriä ja lämpöä välillä monotonisen rankkoihin ja kirveenteräviin taustoihin. Jos joitain yhtymäkohtia muista yhtyeistä hakisi niin Crystal Castles ja Ladytron tulisivat ainakin mieleen ensimmäisinä.

Koko levyn taustat ovat kautta rannan laadulla tehtyjä ja sovitettuja. Kaksikko selkeästi ymmärtää laadun päälle. Etenkin Kuvion todella rouheat alkubassot ja kierrot jäivät soimaan pidemmäksi aikaa mieleeni. Biisiin jää kiinni ja sitä on saatava lisää. Aluksi lopun äkäisemmät drum’n bass -poljennot hieman töksähtivät korviini, mutta huomasin lopulta luukuttavani biisiä alusta loppuun todella antaumuksella. Joskus kappaleille on annettava aikaa ja ilmaa, jotta ne aukeavat.

Villi länsi on mielestäni levyn yksi mielenkiintoisimmista vedoista. Niskalan synkkä ja toteava monologi yhdistettynä monotoniseen ja rankkaan äänivalliin ovat täydellisiä yhdessä. Sanoitus on lyhyt ja tosi. Nyky-yhteiskuntamme on syöksymässä hämärään ja lopulta pimeyteen.

Hämärän lofi-soundit ja muhkeat bassolinjat ovat oiva lisä Suomen elektroskenessä. Lisää omaperäisyyttä vielä joihinkin kappaleisiin, niin kiinnostuneita on taatusti enemmän kuin kaksi nyrkillistä. Levy on vahvaa paahtamista joka tapauksessa alusta loppuun kymmenen kappaleen verran.

S/T
Hämärä

Svart Records


LISÄÄ JUTTUJA:

Anti Gang