Hällas Conundrum tour

Psykerockbändin keikka on alkuvuoden musiikkitapahtuma

10.03.2020

Ruotsalainen progemusiikin airut Hallas kiertää Eurooppaa promoten uutusalbumiaan. Suomessa kiertue kattoi neljä paikkakuntaa, joista Oulun legendaarinen 45 Special sai toimia yhtenä keikkapaikkana. Perjantain keikalle lämppäriksi saapui paikallinen psykerockkollektiivi Onségen Ensemble.

Illan lämppärinä aloittava Onségen Ensemble on melkoinen sanahirviö. Nimen taakse sulkeutuu kasa muusikoita, joiden tarkoitus tuntuu olevan katsojan tajunnan räjäytys audiovisuaalisuudella. Tänään lava on verhottu valkoisen harson taakse, johon heijastetaan projektorilla videokuvaa lavan edestä. Valokuvaajan näkökulmasta asetelma voi vaikuttaa painajaismaiselta, mutta tällä kertaa voin keskittyä kuvakulmien ja valon etsimisen sijaan itse asiaan. Verho toimii loppuen lopuksi keikalla erittäin hyvin, ja pystyn itse jäsentämään keikan paljon paremmin sen avulla.

Onségen Ensemble ja kuu

Onségen Ensemble ja kuu

Alussa soitettu luubiisi (verholle heijastettava harmaa maisema muistuttaa jonkinlaista luuytimessä seikkailua) on setin hypnoottisin ja visuaalisesti toimivin. Tämän jälkeen ohitse lipuu aurinko, joka hiljalleen peittyy auringonpimennykseen, odotan tähän kohti myös soitettavassa biisissä tapahtuvaa kliimaksia, mutta valitettavasti sellaista ei tule. Olisi hienoa jos videot olisivat vielä paremmin synkronoitu musiikin kanssa.

Viisikon soitto rullaa mainiosti. Perinteisen soitinsetin lisäksi lavalla kuullaan poikkihuilua ja trumpettia, josta jälkimmäinen tuo musiikkiin hauskan eteläamerikkalaisen tunnelman.

Onségen Ensemble ja aurinko

Ennen keikkaa odotuksia Onségen Ensemblesta ei ole, mutta jos niitä olisi, ne täyttyisivät varmasti. Bändi on audiovisuaalisesti nappiosuma, johon ehdottomasti kannattaa tutustua paremmin.

Hällas

Onségen Ensemblen jälkeen kerkeän haahuilla alakerran baaritiskille tilaamaan yhden oluen. Päätän, että imperial stout saa toimia kumppaninani Hällaksen ajan. Onnittelen itseäni valinnasta ja änkeän lavan reunaan. Pääesiintyjä aloittaa keikkansa suoraan uuden Conandrumlevynsä introraidalla, ja jatkaa siitä suoraan levyn seuraavaan biisiin. Mietin jo, että soitetaanko keikalla kokonaisuudessaan läpi uusin levy. Näin ei kuitenkaan käy, vaan setti kattaa materiaalia kaikilta levyiltä. Tässä vaiheessa kerkän vilkuilla taakseni, ja huomaan että nelivitiosen yläkerta on pakkautunut aivan täyteen musiikinpalvojia. Hienoa.

Glitterpaidat ja samettiviitat kuuluvat Hällaksen meininkiin

Glitterpaidat ja samettiviitat kuuluvat Hällaksen meininkiin

Tunnin keikka kuluu kuin siivillä, sinkkulohkaisut The Astral Seer ja Star Rider keräävät odotetusti suurimmat mylvinnät yleisöstä. Edessä olut läikkyy ja tunnelma on joviaalisen juhlallinen, eikä suotta. Omalla laskukaavallani illan keikka menee kevyesti vuoden parhaimmaksi, itse asiassa se on yksi parhaimmista keikoista pitkään aikaan. Kerkeän jo vetää mielessäni yhtymäkohtia Genesiksen livevetoihin 70-luvulta, sillä erotuksella, että teatraalisiin lavailoitteluihin ei kuitenkaan lähdetä. Asusteet, meikit ja soundin orgaanisuus kuitenkin tekevät vastaavan vaikutuksen. Tuntuu että nyt ollaan aidon livemusiikin äärellä.

Alexander Moraitis ja kiertuetta varten rakennetty saksalaisvalmisteinen Faustus Starcaster

Alexander Moraitis ja kiertuetta varten rakennettu saksalaisvalmisteinen Faustus Starcaster

Jälkikäteen kuulen mölinää siitä, että solisti ei osaa laulaa nuotilleen. Itse lasken tämän, kuten alun pienen sähköhäiriön koskettimissa ja pienet virheet soitossa pelkästään eduksi. Loppuun asti ja sen yli tuotetulle musiikille, jossa jokainen virhe ja korjattu autotunella, löytyy kyllä aivan riittämiin malliesimerkkejä. Pienet säröt ja virheet antavat asioille sielun ja tunnelman, jota studiossa ei voida toistaa. Se, jos mikä, on elävässä musiikissa tärkeintä.




LISÄÄ JUTTUJA:

anime Syyskuun nousut