Haastattelu: Cause of Deth

Megadethin jäljillä

04.09.2019
Teksti:
Kuvat:
Kuvat: Tanja Kyngäs, pääkuva: Petri Laukka

Cause of Deth on oululainen, vuonna 2018 toimintansa aloittanut viisimiehinen Megadeth-tribuuttibändi. Tässä kohtaa voi joku puritanisti älähtää ja kysyä miksi ylipäätään tehdä juttua mistään cover- tai tribuuttiyhtyeestä, eihän niillä ole edes omaa musiikkia ja koko jengi on pelkkiä palkkasotureita.

Juurisyy tämän artikkelin kirjoittamiselle onkin tässä, sillä turhan monta kertaa olen törmännyt kyseiseen ennakkokäsitykseen koskien cover- ja tribuuttiyhtyeitä. Tosielämässä tämän genren orkesterit ovat kuitenkin paljon enemmän kuin bilebändejä, ja useimmat kokoonpanot tekevät myös omaakin materiaalia. Cause of Deth on yksi näistä orkestereista.

Ja alussa oli… Megadeth

Jokaisella yhtyeellä – soittipa se sitten omaa tai muiden materiaalia – on oma taustansa ja tarinansa. Päätin kertoa niistä yhden, joka mielestäni ansaitsee tulla kerrotuksi. Cause of Deth on yhtye uransa alussa, mutta sen miehistö on kokenutta ja monipuolisen musiikillisen taustan omaavaa, ammattilaissakkia siis kaikin puolin. Eikä Suomessa ei tiettävästi ole toista Megadeth-tribuuttibändiä. Cause of Dethin soolokitaristi Joni lähtee valottamaan bändin syntytarinaa, jossa palaset loksahtelevat paikoilleen kuin huomaamatta mutta juuri oikealla tavalla lopputulosta ajatellen.

Joni soolokitaran varressa

– Jape (kitara) on tämän koko idean isä ja alullepanija. Hän on jo useamman vuoden ajan antaumuksella treenaillut Megadethia ja puhunut sen soittamisesta. Laulaja Matin löytyminen löi minun osaltani homman lukkoon. Sovitussa koe-esiintymisessä kun kuulin Matin laulavan, niin tiesin, että se on nyt menoa; niin mahtava laulaja ja hienoa Dave Mustainen tulkintaa, että pakko pistää bändi pystyyn! Vielä kun Matti tunsi entuudestaan rumpali Villen ja kysyi häntä mukaan soittamaan, alkoi homma rakentumaan jo erinomaiselle mallille. Basistin löytäminen ei ollut vaikeaa, kun tiedettiin, että jo entuudestaan tuttu Jomppe, joka oli kokenut konkari näissä piireissä, ei yksinkertaisesti voisi kieltäytyä näin mahtavasta orkesterista.

Alun perin tarkoituksena oli soitella muutakin, esimerkiksi Ozzya ja Dioa Megadethin lisäksi, mutta Ville heitti ilmoille hullun ja haastavan ajatuksen, että jos alettaisiin soittamaan pelkästään Megadethia, kun sellaista bändiä ei tietääksemme ennestään Suomesta löydy!

Ajatus vaati aika lailla sulattelua haastavuutensa takia, mutta idea suuren ja mahtavan Megadethin esittämisestä yleisölle vei voiton! Kovaa treeniä se kyllä vaatii, mutta ihmisiähän ne Megadethin tyypitkin on, ja aivan saman verran heillä on käsiä ja jalkoja kuin meilläkin on!

Kokemusta ja näkemystä

Orkesterin jäsenillä on soittokokemusta ja bändihistoriaa jo varsin pitkältä ajalta takanaan. Joni on tästä hyvänä esimerkkinä:

Minulla itselläni näin reiluna nelikymppisenä on yli 30 vuotta enempi ja vähempi aktiivista soittoa takana. Takana on useita treenikämpälle jääneitä heviorkestereita, mutta vakavampi viritelmä oli coverbändi Rainbow Drivers (2008–2009), sillä kokoonpanolla pari keikkaakin heitimme. Sieltä ollaan myös Japen ja Jompen kanssa tuttuja. Se bändi soitti parhaita heviklassikoita 80- ja 90-luvuilta. Sen jälkeen soitin vuoden verran oululaisessa Downstone-orkesterissa, ja mainittakoon sen parhaimmat keikat Himos-Areenalla Sami Hintsasen bändin lämppärinä ja Oulussa vanhalla Teatrialla Apocalyptican lämppärinä.

Joni on työstänyt myös omaa materiaalia Johnny Michael -nimellä vuodesta 2005 lähtien. Kitaristi luonnehtii musiikkinsa olevan ”kitaravetoista hevimeteliä, jossa paikoin kyllä Megadeth-vaikutteitakin esille tulee.”

Ville ja Jape

Cause of Dethin rumpali Villekin on jo ehtynyt urallaan tehdä monen moista.

– Ura rumpalina taisi lähteä liikkeelle Matin kanssa 90-luvun autotallibändistä. Sittemmin vuonna 1996 starttasi ensimmäinen vakavampi bändikokeilu (joka edelleenkin hengissä mutta telakalla) nimeltään Among the Mortals. Mortalsin levytyksen jälkeen tuli hiljaista soittohommissa, välillä käväisin Mira & Brainless -yhtyeessä hetken, ja siitä parin vuoden soittotauon jälkeen suomirock/pop-yhtye Marellaan pesti puoleksi vuodeksi.

– Vuonna 2010 minut otti Zenith Reunion riveihinsä, ja sillä tiellä olen vieläkin. Samoihin aikoihin perustimme bile-/coverbändi Standbyn, jonka kanssa keikkaillaan edelleen. Pesti Zenith Reunionin taustalla on poikinut myös muita sivuhommia, kuten tuurauskeikat Stargazeryn kanssa, sekä bändit Sarcofagus, Prayer, Bedlam Horrors ja National Napalm Syndicate, joissa myös edelleen toimin. Tällä hetkellä studiosessiot ovat käynnissä minun osaltani toiselle levylle Prayerin ja NNS:n kanssa, Zenith Reunion puolestaan tekee kolmatta pitkäsoittoaan. Soitto Cause of Dethissa alkoi syksyllä 2018 Matin kysyttyä minua mukaan, ja koesoiton jälkeen olin aivan myyty Megadethille. Olin juuri päättänyt jättää yhden sivuprojektin, joten kalenterissa oli vielä jokunen tunti tilaa per viikko.

Mustainen saappaissa

Vokalisti Matti on myös nuorena vitsansa vääntänyt, ja matkan varrella Cause of Dethin riveihin on mahtunut yhtä sun toistakin kokoonpanoa.

– Itsellä soittohommat lähtivät liikkeelle joskus kahdeksan vuotiaana isoveljen sähköuruilla muun muassa Bon Jovin ja Helloweenin sekä vastaavien biisejä tapailemalla korvakuulolta ja nuoteista soittelin jotain, mistä vain sattui nuotit kotoa löytymään. Myöhemmin kolahti isosti Queen ja tuohon aikaan varmaan heräsi ensimmäinen kerran kiinnostus laulamiseenkin. Joskus 13-vuotiaana Metallica innosti kitaransoiton opetteluun ja samalla toimi linkkinä rankemman musiikin maailmaan. Villen kanssa tuli aikoinaan soiteltua paljon Metallican ja kumppaneiden biisejä.

Matti

– Kitaraa on nyt tullut taas pienen tauon jälkeen hiplattua aika paljon, ja pianoa tulee soiteltua silloin tällöin. Olipa tuossa rummutkin muutaman vuoden nurkassa ja tuli noitakin jonkin verran malliksi soitettua. Lauluharrastus lähti isommin liikkeelle vuonna 2008, kun hommasin kaikki hevikaraoke-levyt. Sen jälkeen on tullut laulettua hyvinkin monenlaista musiikkia. Ei kuitenkaan iskelmää tai muuta roskaa. Tällä hetkellä laulan Cause of Dethin lisäksi National Napalm Syndicatessa.

– Omalta osaltani Cause of Deth lähti käyntiin, kun etsin kevättalvella ilmoituksella 2018 bändiä Muusikoiden.netistä. Kerkesin parin coverbändin riveihin pestautua, joista toisen oli tarkoitus soitella sekalaista hevimeininkiä ja toinen oli Iron Maiden-tribuutti. Tuolle Maidenille piti lähettää ääninäytteitä, kun heillä oli useampi hakija laulajan tontille. Lopulta kummankaan bändin kanssa ei saatu edes treenejä aikaiseksi.

– Kuinkas ollakaan, Rokki-Jape sattui huomaamaan ilmoitukseni Muusikoiden.netissä, kun ilmoitus oli vielä voimassa ja otti yhteyttä. Vielä kun sattui asumaan samalla kylällä ja treenikämpät ja soittovermeetkin löytyi, niin helppo se päätöshän lopulta oli lähteä kokeilemaan. Varsinkin kun Jape mainitsi, että Megadethiä olisi ollut soittolistalla. Tuossa koe-esiintymisessä tuli kyllä heti semmoinen fiilis, että näiden heebojen kanssa ei homma ainakaan soittotaidosta jää kiinni. Sitten saatiin Jomppe ja Ville mukaan, niin aika nopeasti päästiin täydellä höyryllä kasvattamaan biisilistaa.

Megadethin jäljillä

Dave Mustainen laulutyyli on vähintäänkin persoonallinen, eli Mustainen saappaisiin hyppääminen ei ole ihan helppo rasti kenellekään vokalistille.

– Mustainen käyttämä laulutyyli ei itselleni ollut kovinkaan tuttu ja ajattelinkin ensin laulaa puhtaammalla soundilla, jolla olen tottunut laulamaan. Mutta kyllähän tuollainen tietty ilkeys äänessä vaan sopii Megadethin soundiin paremmin, joten mennään näillä. Oli tietenkin aluksi oma haasteensa saada tuollainen rouhea ääni kestämään pidempiä vetoja.

Jape näkee Megadethin keskeisen roolin kaikkien musiikillisella uralla ja bändin synnyssä:

– Cause Of Dethin jäsenet, kukin tahollaan, ovat arvostaneet Megadethin tuotantoa ja itselleni tämä kolahti rankasti muutamia vuosia sitten, jolloin intohimoksi tuli myös Megadethin tuotannon soittaminen. Lisää vettä myllyyn toivat yhteiset sessiot Jonin kanssa. Käännekohta kitaratreeneistä bänditreeneiksi oli Matin mykistävän laulun kuuleminen hänen käydessä esittäytymässä reilu vuosi sitten. Villen ja Jompen liittyessä kaikki oli valmista ja työnteko saattoi alkaa ja sitä on riittänyt! Omassa historiassa kitara on aina ollut elämässä mukana, kouluajoista alkaen eri cover-kokoonpanoja suomirokista alkaen ja myöhemmin legendaarisiin 80-90 -lukujen heavybändeihin siirtyneenä vain harrastusmielessä soitasteltu, mainittavin niistä Rainbow Drivers.

Jomppe

Basisti Jompen lakkarissa on myös orkesteri jos toinenkin, ja Megadeth on ollut osa elämää.

– Bassolla aloitin 70-luvulla soittohommat vaatimattomasti höyryradion kautta kavereiden kanssa, joita alkoi löytymään musiikin kautta. Ouluun muuttaessa toiminta alkoi liikkua eri nopeasti, ja liityin paikalliseen Stonehenge-kokoonpanoon, jolla kävimme Hagawaga-studiolla äänittämässä vallan laadukkaan demon. Sitkeän soitteluni johdosta pääsimme Helsinkiin äänittään sinkun Atte Blomin luotsaaman Megamanian levymerkillä.

– Monia kokoonpanoja on ollut vuosien saatossa. Gang Bang, Liverbox, Thinhead, Dynamite Band, Rainbow Drivers ja monia muita. Keikkoja teen aina töitten antaessa aikaa. Rakkaus raskaaseen musiikkin on syntynyt jo Radio Luxebourgin musiikkiohjelmia kuunnellessa, ja monia metallikeikkoja on tullut nähtyä. Myös Kuusrockin lavatöissä ollessa pääsi näkemään läheltä tapahtumat. Megadeth-keikan olin katsomassa jo 80-luvulla, ja paras oli Megadeth/Pantera -keikka Helsingissä -92. Helpolla ei pääse Dave Ellefson -tyylin omaksumisessa, mutta pitäähän haasteita olla.

Tribuuttibändin arkea

Palaten alussa mainittuun, valitettavan yleiseen ennakkoasenteeseen cover- ja tribuuttibändejä kohtaan, onko tällaisen bändin esimerkiksi vaikeampaa saada keikkoja tai pidetäänkö tämän genren orkestereita musateollisuudessa mielestänne yhtä relevantteina kuin muita bändejä tai artisteja? Jos näin, mikä tähän voisi olla syynä? Ovatko coverit uhka vai mahdollisuus? Joni kuvailee cover- ja tributtibändien nykytilannetta:

– Coverbändillä on varmaankin helpompi saada pieniä keikkoja tunnetun materiaalin avulla, mutta isommille keikkalavoille tuskin coverbändeillä yltää. Helpompi saavuttaa jotain pientä, mutta pidemmälle tai suurta menestystä tai uraa tuskin pystyy luomaan. Suuret artistit nykyisillä ohjelmaformaateilla ovat eri asia. Coverbändin huonoja puolia tietenkin on se, että biisit ei ole omia, eikä studioon ole paljoa asiaa, ja tietenkin olemassa on se aito ja oikea Megadeth, jonka varjossa aina ollaan. Mutta soittamisen ja esittämisen iloa tämä ei todellakaan vähennä.

– Itse näen Cause of Dethin kuitenkin hieman poikkeuksellisena, koska tämä on Suomessa ainutlaatuinen bändi. Ja on huomattu, että Megadeth kuitenkin herättää ihmisissä hieman eri tavalla kunnioitusta, kuin se toinen suuri metalliorkesteri. Ehkä johtuen siitä, että meininki on tiukempaa, ja soitto teknisesti kovempaa.

– Uhka sekä mahdollisuus? Kilpailu on kovaa, varsinkin perinteisillä bilebändeillä. Hinnalla ei kannata kilpailla, vaan on vain oltava jotenkin parempi, omaleimaisempi, viihdyttävämpi kuin joku muu saadakseen keikkaa. Toisaalta, jos konsepti on omaperäinen ja sen toteuttaa vielä hyvin, ei rajoja ole. Coverbändejä mahtuu yleensä vähintään 13 tusinaan, joten arvostus ei keikkajärjestäjien puolelta ole kovin suurta. Toki paljon on paikkoja, jotka pestaavat lähinnä hyviä coverbändejä koska se saa yleensä yleisön liikkumaan, Ville toteaa.

Matti puolestaan pitää tärkeänä yhtyeen omaleimaisuutta, erottautumista muista. Cover-yhtyeellä on myös tiettyjä etujakin.

– Varmasti omaleimaisuus on asia, jolla massasta voi erottua. Niin kuin meillä nyt on tämä Megadethin musiikkiin keskittyvä juttu, jota ei juuri muilla ole. Tämä yhteen bändiin ja musiikkityyliin keskittyminen myös rajoittaa mahdollisia keikkapaikkoja. Toisaalta ihmiset, jotka tulevat Megadeth-tribuuttia kuuntelemaan, tuntevat biisit hyvin ja osaavat arvostaa ammattitaidolla vedettyjä biisejä.

– Kun itselläni joskus harvoin tulee käytyä jotain tuntematonta bändiä kuuntelemassa, tutut coverit ovat niitä, missä oma mielenkiinto herää. Harvoin on erityisemmin iskenyt niiden bändien keikat, joiden musiikkia en tunne, vaikka muuten soittaisivatkin hyvin. Tämäkin on tietenkin ihan kuulijasta kiinni.

Jape puolestaan näkee cover- ja tribuuttiyhtyeiden työn keikkailupainotteisena.

– Coverbändit ei juurikaan levy-yhtiöitä vaivaa, eikä radiosoittoja ole odotettavissa vaan bändit ovat live-esiintyjiä. Tribuuttibändi voi tarjota poikkeuksellisia elämyksiä varsinkin täsmäyleisölle. Tähän me uskotaan ja tällä tiellä ollaan! Palaute on ollut kannustavaa ja Oulussa metalli menee täysillä. Monet suomalaiset ovatkin soittaneet paljon myyneitten ulkomaalaisten yhtyeiden takana ja ovat olleet tosi tyytyväisiä. Paljon tullut kavereilta kyselyitä keikasta, joten olemme oikealla tiellä, Jomppe kertoo.

Jape

Esikuvat ja innoittajat

Vaikka Megadeth ja metallimusiikki ovat luonnollisesti Cause Of Dethin äijille se tärkein esikuva ja innoituksen lähde, löytyy musikanttien musiikillisina vaikuttajina iso läjä muitakin bändejä ja artisteja.

Suurimpia innoittajia itselleni Megadethin lisäksi ovat varmasti perushevin kuninkaat ja juuret Black Sabbathista lähtien. Ozzy, Dio, Rainbow, Deep Purple, Led Zeppelin, Whitesnake, Annihilator ja Dream Theater. Kotimaisista ehdottomasti kovin vaikuttaja on ollut Stone, Joni listaa.

– Yhtyeistä eniten vaikutteita ovat tuoneet omaan soittoon Dream Theater, Zenith Reunion ja ehkä Symphony X. Myös Cradle of Filth, Death ja Jason Becker sekä Marty Friedman (yhdessä Cacophonyn kanssa ja erikseen soolourillaan) ovat olleet aina lähellä sydäntä. Kotimaisista ehdottomasti Kingston Wall sekä Amorphis. Artisteista Gene Hoglan, Deen Castronovo, Gavin Harrison, Miket Portnoy ja Mangini, Kuoppis ja tietenkin Nick Menza. Lista on ihan loputon, Ville nauraa.

– Ulkomaisista bändeistä varmasti Queen, Metallica, Cacophony, Symphony X, Ozzy ja Black Sabbath, Iron Maiden, Helloween… Kitaristeista Jason Becker, Marty Friedman, Randy Rhoads, Tony MacAlpine, Vinnie Moore, Michael Romeo… Laulajista Bruce Dickinson, Ronnie James Dio, Freddie Mercury, Marco Hietala… Kotimaisista bändeistä Amorphis, Stratovarius, Stam1na ja nyt viime vuosina ehdottomasti nykyinen Nightwish Floor Jansen solistin paikalla, Matti summailee.

Japen ja Jompen suosikkilistalta tulevat jälleen tutut nimet vastaan.

– Edellisen vuosituhannen heavybändeistä mainittavimmat : Dio, Black Sabbath, JudasPriest, Whitesnake, MSG, Deep Purple, Ozzy, Rainbow, ynnä monia muita, Jape summaa.

Uriah Heep, Slade, Whitesnake, Rainbow, Judas Priest, Death Angels, Testament, MSG, Black Sabbath, Thin Lizzy, Motörhead, Van Halen, Helloween. Lista on loputon, Jomppe toteaa.

Se on paras!

Megadeth on siis syy Cause Of Dethin olemassaololle. Miksi juuri Megadeth on paras?

– Megadethissa yhdistyy mielettömän kova ja hyvä meininki yhdistettynä äärettömän kovaan soittotaitoon. Onhan Rust In Peace kaikkien aikojen paras thrash-levy. Megadeth on sanoituksiltaan myös aika kantaaottava bändi. Biisit pureutuvat usein ironisesti sen hetkisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin. Ja onhan se Mustaine helkkarin kova äijä ja mieletön keulahahmo ja kapteeni! Joni perustelee.

– Dave osaa säveltää biisejä. Niissä on tarvittavat koukut muttei juuri mitään ylimääräistä. Toisaalta jotkut biisit ovat sellaista ilotulitusta alusta loppuun ettei mitään rajaa. Biiseissä on haastetta, niitä ei ihan noin vain lähdetä soittelemaan. Eikä niiden soittoon tunnu kyllästyvän, joka kerta on yhtä hyvä mieli treenien jälkeen, Ville kertoo.

– Daven säveltämät biisit ovat kyllä rautaa. Varsinkin levyt Rust in Peace, Countdown to Extinction ja Youthanasia ovat täynnä loistobiisejä. Pidän myös paljon Cryptic Writingsin groovaavasta otteesta. Biiseistä löytyy se punainen lanka ja ne ovat sopivan teknisiä, mutta eivät ole kuitenkaan mitään tarpeetonta soittotaidon esittelyä. Biisit kestävät myös hyvin kuuntelua ja soittamista vuosienkin jälkeen. Biisejä on paljon ja myöskin tyylit ovat vaihdelleet ajan saatossa sopivasti, mutta kuitenkin niissä kaikissa on se Megadethin omaleimainen soundi ja meininki. Itse tykkään tästä kovasti, että jokaiseen mielentilaan löytyy sopiva biisi tai levy, Matti pohtii.

– Megadethin nousu haastajan asemassa saa sympatiani. Vastoinkäymisten keskellä periksiantamattomuus on kunnioitettavaa, ja tuotanto nautittavaa jota ei tosi hevimies kyynelehtimättä pysty ammentamaan, Jape toteaa.

Jomppe näkee myös bändin historian ja sisäisen dynamiikan osana sen viehätystä.

– Soittajien taito ja vimma, sekä uudenlainen tyyli viehättivät heti. Myös henkilövaihdokset toivat mukanaan oman silauksensa, vaikka Mustaine on määrittänyt tyylin melkein kaikilla levyillä.

Entä jos…

Jos ette tributoisi Megadethia, mikä toinen yhtye tai artisti voisi tulla kyseeseen ja miksi?

– Dream Theater, Type O Negative tai My Dying Bride. Myös King Diamond olisi hieno kokeilla, ei ainakaan biisimateriaali loppuisi kesken, Ville nauraa.

– Jos ei Megadethia soitettaisi, niin varmaankin soitettaisiin juurikin noita aiemmin mainittua orkestereita, Joni kiteyttää.

Matti komppaa tässä asiassa täysin Jonia:

– Varmaan noita aiemmin mainittuja bändejä. Nyt on jostain syystä aika vaikea kuvitella, että keskityttäisiin vain yhteen bändiin.

– Varmaankin kääntyisi yleis-coverointiin, Jape tuumaa.

Jomppe näkee asian samalta kantilta:

– Olen soittanut monissa cover-kokoonpanoissa huippumuusikoiden kanssa, ja aina löytyy uutta.

Omaa matskua

Cause Of Dethilla on myös omaa materiaalia työn alla. Miten kuvailisitte omaa tuotantoanne; millaista musiikkia saamme kuulla Cause Of Dethilta jatkossa?

– Omaa materiaalia on vuosien aikana kertynyt tietokoneelle aika paljon työstettäväksi. Kyllähän siellä Megadeth-vaikutteitakin erottuu. Jos tuonne Megadethin väliin omia putkahtelee, niin ei ne kovin paljoa tyylistä tai meiningistä poikkea, Joni kertoo, ja Ville komppaa:

– Joni osannee tähän vastata parhaiten. Demojen perusteella tyylilaji on 80-90-lukujen kitarahevimeteliä, johon tulee pientä proge-twistiä, jos se minusta vain on kiinni.

– Varmaan tuollaista melodista kitarahevisettiä. Laulussa varmaan puhtaita ja rouheampia tyylejä tulee käytettyä, Matti toteaa.

– Olettaisin, että liikkeelle lähdetään Jonin tuotoksilla, jotka eivät häpeä suuremmillekaan nimille vertailussa, Jape tähdentää.

– Mahdollisesti tässä porukassa voisi olla tulevaisuus, Jomppe pohtii.

Luomistyöstä

Megadethissa Dave Mustaine on monella tasolla orkesterin selkeä johtohahmo, myös yhtyeen musiikin osalta. Kysytäänpä miten roolitus menee Cause Of Dethin sisällä, eli onko musan tekeminen 100 % yhteispeliä alusta loppuun, vai onko vaikkapa säveltäminen ja sanoittaminen jakautunut tietyille tekijöille.

– Puolivalmista materiaalia on paljon ja biisin pätkiä varmasti yli parisataa, ja etenkin Villen kanssa on ollut puhetta biisien työstämisestä. Ja varmasti laulupuolella sanoitusten pääpaino kääntyy Matin puoleen. Bändin biisintekoon ja sovituspuoleen on Villellä ja Matilla hyvinkin rahkeita, he kun hallitsevat oman tontin hoitamisen lisäksi muitakin soittimia, Joni kertoo.

Villen mukaan Joni vastaakin tätä mykyä pääosin säveltämisestä:

– Tällä hetkellä Joni taitaa olla tuotteliain säveltäjä. Minä käyn jaakobinpainia pääni sisällä siitä, mille bändille harvat sävellykseni ehdottaisin. Jonilla on onneksi niin paljon ideoita laatikossa, ettei tarvita vähään aikaan muuta. Nyt kun on noin vuosi soiteltu yhdessä, eli vajaat 20 kertaa, alkaa muistini mukaan 23 Megadethin biisiä olla hallussa. Sitten voidaan keskittyä omien biisien sovituksiin.

– Jonillahan taitaa olla biisejä ja aihioita hurjasti tällä hetkellä. Itsellänikin joitakin ideoita pulpahtaa esiin, kun kitaran kanssa kikkailen. On minulla noita joitain vanhojakin sävellyksiä pöytälaatikossa, joita voi alkaa hiomaan. Eiköhän me saada porukalla sovussa päätettyä biisit. Sanoituksia en aiemmin juuri ole tehnyt, mutta mukava on sitäkin kokeilla. En tosin pistä pahakseni, jos muutkin sanoituksiin osallistuu, Matti tuumailee.

Japen ja Jorman mukaan hommat ovat hyvällä mallilla kaiken kaikkiaan:

– Kitaraosuudet on Joni jo kirjoittanut, ongelmaksi jää enää suorittaminen, Jape toteaa.

– Sen näkee yhteissoitossa lopputuloksen, Jomppe summaa.

Tulevaisuuden näkymiä

Lopuksi pitää udella millaisia tulevaisuuden suunnitelmia, tavoitteita sekä unelmia Cause Of Dethin rykmentillä bändin suhteen on.

– Tulevaisuuden suunnitelmissa on päästä keikalle, ja varsinkin mahdollisimman isolle keikalle, koska tässä on jotain paljon suurempaa kyseessä, verrattuna mitä ”perinteisiä” coverbändejä on tullut nähtyä ja koettua. Myös oman materiaalin lisääminen mukaan ja sen esittäminen on suunnitelmissa, ja myöhemmin ehkä enemmän myös siihen suuntaan kallistuen. Mutta niin kauan, kun Megadethia on ilo soittaa ja se porukoille maistuu, niin pääpaino on siinä! Joni summaa.

– Minä näen meidät isommilla klubi- ja festarilavoilla. Välillä kun korvamonitorin balanssi on kunnossa, melkein unohtaa sen faktan, ettei ole kuuntelemassa Megadethin keikkaa vaan pitää ihan itse soittaa, Ville kuvailee.

– Varmasti keikoille pääsy on ensimmäinen tavoite. Kyllä tämän tasoinen porukka muistetaan varmasti, kun sen on kerran nähnyt. Ja tullaan varmasti toistenkin katsomaan, jos kohdalle sattuu. Kyllä tällä poppoolla on rahkeita isommillekin lavoille. Tulevaisuudessa tuo oman materiaalin lisääminen keikoille on suunnitelmissa. Varmaan jossain vaiheessa orkesterin nimi pitää muuttaa Cause Of DeAthiksi, jos Megadeth jää vähemmälle soitolle, Matti lohkaisee.

Keikkoja yhtyeelle odottavat ja toivovat myös Jape ja Jomppe:

– Keikkojahan tässä vartotaan, niitä odotellessa treeniä ja jatketta biisilistaan, Jape summaa.

– Keikkoja etelään päin mahdollisuuksien mukaan, Jomppe esittää toiveen.

Cause Of Dethista tulemme varmasti vielä kuulemaan, ja bändin keikan näkemistä odottaa innolla myös allekirjoittanut. Cause Of Dethin keikkoja odotellessa orkesterin ulosantia kannattaa käydä tsekkailemassa YouTubesta:

Skin O’ My Teeth

Foreclosure of a Dream (treenit ilman Mattia)

Kemin Rock Bar & Grill 82 -keikka

Addicted To Chaos (drumcam)

 

Cause Of Deth Facebookissa




LISÄÄ JUTTUJA:

ellinoora 40 vuotta Judas Priestiä Saariston Sirkusfestivaali, ArtTeatro, Pauliina Räsänen, Slava Volkov, akrobatia, Circus Named Desire