Forth – Captivity

Rockia Seattlen soundilla

21.05.2019
Teksti:

Suomalais-kanadalainen hard rock/AOR-orkesteri Forth julkaisi tänä keväänä maaliskuussa toisen kokopitkän albuminsa Captivity. Kvartetin debyyttialbumi Road Stories viiden vuoden takaa sai mukavasti näkyvyyttä ja kuuluvuutta kotimaassamme singlelohkaisuilla Up Up Away ja Fairytale Princess. Nyt yhtye antaa uudella levyllään vahvan näytön siitä, millaiseksi bändi on tähänastisen toimintansa aikana eli yhdeksässä auringonkierrossa jalostunut.

Grungea ja ceeceeärrää

Levyn avausraita Master and Slave groovaa oikein mukavasti. Kappaletta kuunnellessa tosin toivoisi, että vokalisti Brian Forthin lauluäänestä olisi studiossa raavittu etenkin tälle biisille kunnon revittelyä. Onneksi basisti Mikael Söderbäckin bassottelu ja Tim Norrgrannin kitara Eric Von Herzenin rumpujen tukemana muodostavat Master and Slavesta vahvan ja vakuuttavan, ja olenpa kuulevinani jopa kaukaisia kaikuja Alice in Chainsista. Viime vuoden lopulla sinkkunakin julkaistu Black Angel taas tuo jotenkin kautta rantain mieleeni varhaisen Pearl Jamin. Eipä siis ihme, että Forthin pojat itsekin ovat todenneet musiikissaan olevan runsaasti vaikutteita grungesta. Tämän voin levyn kuultuani allekirjoittaa täysin.

Captivity-levylle on sisällytetty kaksi coveria; Elviksen Can’t Help Falling in Love -klassikosta Forth on tehnyt menevämmän rokkiversion kuin alkuperäinen sävellys oli. Vastaavasti Creedence Clearwater Revival -cover Bad Moon Rising on sovitettu hitaammaksi ja country-tyyliseksi varsin mollisointuiseksi kappaleeksi. Hyvin mielenkiintoisia versioita siis molemmat, mutta jälkimmäinen on kuitenkin näistä kahdesta toimivampi.

Helmet ja hitaat

Can You Feel My Love on todellinen ”illan viimeinen hidas” eli erittäin romanttinen ja herkkä kappale, mutta on samalla kuitenkin miehekäs rakkaudentunnustus ilman liiallista hunajaisuutta. Samalla lemmekkäällä linjalla jatkaa levyn päättävä, hienolla piano-introlla aloittava Never Alone.

Captivity-albumin anti on varsin tasalaatuista, voisiko sanoa hivenen turvallisuushakuistakin, mutta silti monipuolista grungella sekä rehevällä bluesilla höystettyä rockia aikuiseen makuun. Helminä levyltä nousevat ainakin singlenä julkaistu On Top of the World, jonka kertosäe jää välittömästi madoksi korvaan sekä Higher Ground, josta on löydettävissä selkeitä radiohitin aineksia. Edellisten lisäksi Can’t Bring Me Down vakuuttaa kuulijansa yhtyeen biisintekotaidoista.

Captivityltä välittyy erittäin ammattimainen ja asiansa osaavan yhtye, jolla on kaikki perusasiat kunnossa. Se Big Hit mielestäni vielä odottaa tulemistaan, mutta näkisin yhtyeessä olevan potentiaalia isompaankin sukseeseen, kunhan kaikki tähdet ovat taivaalla oikeassa asennossa, ja Forth uskaltaa olla ja yrittää vielä pykälän verran enemmän kuin nyt. Captivityn osalta ollaan jo oikealla tiellä, ei muuta kuin eteenpäin.

Captivity
Forth

Secret Entertainment


LISÄÄ JUTTUJA:

lyhytelokuvat Juva Rock City - Vesa Kontiainen Eluveitie soittamassa Turun Klubilla