Elokuun nousut

Loppukesän kovimmat biisit

02.09.2021
Teksti:

Elokuun musiikillinen sato on runsas. Listallemme päätyi suosikkeja aina jazzista violent popiin sekä k-popista heavy metaliin. Nyt on kova setti. Ota haltuun!

Lordi – Believe Me

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Lordin Get Heavy -ensilevyn julkaisusta. Kymmenes pitkäsoitto (Killection) ilmestyi tammikuussa 2020. Siihen väliin on mahtunut paljon musiikkia, Euroviisuvoitto sekä pitkiä kiertueita ympäri maailmaa.

Korona-aika on ilmeisesti saanut Mr. Lordin tuotteliaaksi ja marraskuussa julkaistaan jättimäinen seitsemän levyä sisältävä pläjäys. Yleensä yhdessäkin levyssä, bändistä riippumatta, näillä pitkän linjan konkareilla on yli puolet joutomateriaalia ja uusimman lätyn biisejä ei välttämättä päädy edes keikkasettiin. Seitsemän levyä tuntuu näin hulluudelta, mutta eipä tuomita ennen tuomiopäivää.

Lordiversity-nimen saanut julkaisu tulee sisältämään myös täysin erilaista kamaa mihin on aiemmin totuttu. Discoa ja 80-luku-henkistä hard rockia yhdistävä Believe Me on ensimmäinen näyte tulevasta. Biisi on mielenkiintoinen kokemus ja antaa osviittaa, että marraskuussa odotettavissa voi olla mitä tahansa. (PK)

Haloo Helsinki! – Tulikärpäset

Haloo Helsinki! julkaisi 6. elokuuta uuden sinkkunsa nimeltään Tulikärpäset. Kappale on jo kolmas single 10. syyskuuta julkaistavalta seitsemänneltä pitkäsoitolta Älä pelkää elämää. Tulikärpäset on bändiltä uudentyyppinen kappale. Mukana on tarttuvia 80-luvun elektronisen popin sävyjä sekä Miami Vice -tyyppisten kasari-TV-sarjojen soundimaailmaa. ”Tulikärpäset kertoo parisuhteen vääjäämättömästä umpikujasta, jossa hiostavan kuuma autoajelu ei todellakaan jätä kuulijaa kylmäksi. Tämän biisin myötä olemme pystyneet luomaan nahkamme uudelleen, jälleen kerran!”, toteaa Haloo Helsinki!

Levyraadin Pirkko Liinamaata siteeraten: ”Kyllä tykkäsin!” Haloo Helsinki! on jo suvereeni pop-hittien tekijä, ja Tulikärpäset on jatkoa bändin menestysbiisien laajaan joukkoon. Kasarisoundit ja lämmin, hieman lo-fi-tyyppinen äänimaailma sopivat kappaleen teemaan hienosti, ja biisin fiilis luo vahvan mielikuvan road tripistä, ja vanhan autoradion soittamassa niitä kaikkein parhaita biisejä samalla kun elämä ja tie ovat avoinna. (TK)

Iron Maiden – Stratego

Iron Maiden on kuluvan koronavuoden aikana julkisesti – mutta kuitenkin salaa – väsännyt tulevaa pitkäsoittoaan. Levy on Maidenin 17. studiolevy ja kantaa nimeä Senjutsu. Toinen sinkkujulkaisu levyltä on Stratego, joka julkaistiin lähes heti The Writing On The Wallin vanavedessä.

Strategon tunnistaa heti alkumetreillä biisinikkari Steve Harrisin kädenjäljeksi, tai kuten totutusti on jo havaittu – bassonjäljeksi. Silti Harris ei saa yksin kredittejä, sillä kitaristi Janick Gers on toinen säveltäjä. Kappale on tuttua ja takuuvarmaa Maidenia. Hatunhosto myös tuottajalle ja miksaajalle Kevin Shirleylle. Nyt on osunut kaikki kohdalleen, kaikki kuuluu hyvin – joka soitin sekä sointu, ilman ylimääräisiä kikkailuja. Näillä eväillä Iron Maiden kyllä jaksaa kulkea taas vuosia. Aika näyttää kuinka klassikoksi tämä muodostuu jo muiden lukuisten klassikkojen joukossa. (SJ)

Lady Gaga & Tony Bennett – I Get A Kick Out Of You

Poptähti Lady Gaga ja laulajalegenda Tony Bennett ovat yhdistäneet jälleen voimansa ja julkaisevat 1. lokakuuta toisen yhteisalbuminsa Love For Sale. Albumi jäänee 95 vuotta hiljattain täyttäneen Bennettin viimeiseksi studioäänitykseksi. Albumilta on nyt saatavilla sen ensimmäinen duettosingle, klassikkokappale I Get a Kick Out Of You.

Nyt valitsin kuukauden nousuihin jotain erilaista, ja mikä sopisikaan paremmin kuin sykähdyttävä Tony Bennett ja Lady Gaga tulkitsemassa tätä upeaa klassikkoa. Musta cocktail-puku päälle, Martini-lasi käteen ja svengailemaan! (TK)

Blind Channel – Balboa

Blind Channel on tämän vuoden kovimmin suosiotaan kasvattanut kotimainen bändi. Euroviisuissa kuudenneksi sijoittunut megahitti Dark Side soi yhä radioissa ja hypetys yhtyeen ympärillä ei näytä hiipumisen merkkejä. Suoratoistopalveluissa biisejä on soitettu useita miljoonia kertoja, ja festivaalialueet pursuilevat jätkien soittaessa. Blind Channel tuli ihmisten tietoisuuteen käytännössä yhdessä yössä, vaikka on ollut olemassa ja nousujohteessa jo kahdeksan vuotta. Onko se sitten yhden hitin bändi?

No ei suinkaan. Kolme levyä on jo aiemmin julkaistu ja nyt valmistellaan seuraavaa pitkäsoittoa. Balboa on ensimmäinen maistiainen tulevalta albumilta, jos Dark Sidea ei lasketa. Veikkaan että moni odottaa Dark Siden kaltaista materiaalia lisää. Bändi jatkaa kuitenkin siitä mitä on aina ollut. Violent pop on bändin tavaramerkki ja osuva termi, sillä eipä yhtyeen musisointi mitään metalliakaan ole, vaikka moni niin väittää – paitsi nyt tämä Balboa. Siinä on enemmän raskautta ja äkkivääriä tunnelmia sekä mukavasti tarttuvaa potkua. Biisi voisi hyvinkin rinnastua vaikapa System Of A Downin kaltaiseen musaan. Toivotaan suosion jatkuvan tulevan levyn myötä hamaan tulevaisuuteen. (PK)

Guns N’ Roses – Absurd

Reilu vuosikymmen on kulunut siitä, kun Guns N’ Roses on julkaissut viimeksi uutta musiikkia. Odotus palkittiin ainakin jollain muotoa. Korviin kantautuu teos, jota on hankala sisäistää Gunnareiden biisiksi, sen verran absurdi tuotos on kyseessä. Mutta onhan nimikin jo enteilevä: ABSUЯD.

Monta loikkaa on menty eteenpäin musiikkityylissä. Enää ei ole hard rockia, nyt tuupataan vahvasti punkin ja big beatin puolelle, kuitenkin ilman elektroniikkaa. Axl Rosen laulussa efektejä on käytetty enemmän kuin laki sallii. ABSUЯD toistaa valitettavan paljon itseään aina ensimmäisistä tahdeista alkaen. Lähinnä tulee mieleen, että kyseessä on Slashin taiteellinen kokeilu, loikkaus uuden tyylin suuntaan. Tämä aihion olisi voinut jättää vaikka The Prodigylle, niin kaikki olisivat tyytyväisiä. (SJ)

Sunmi – You Can’t Sit With Us

Elokuussa seikkailtiin varhaisen 2000-luvun tunnelmissa, kun Lee Sun-mi tipautti uutukaisensa You Can`t Sit with Us. Biisi muistuttelee mieleen muodin täyteiset teinidraamat ja hedelmän tuoksuiset geelikynät. Poikaystävän pää on jälleen pölkyllä, kun pop-diiva irrottelee tässä ryhdikkäästi saapastelevassa kosketinsoitinten gospelissa.

Sunmi yllättää ja ilahduttaa vaihtelevalla tuotannollaan, jossa kokeillaan kepillä jäätä myös perinteisemmän kpop tyylin ulkopuolella. Vaikka kappaleen estetiikka kääriytyy osaltaan y2k tyyppiseen trendivainuun, sen alta paljastuu myös vanhemman musiikkimaailman tyylejä. Sunmi näyttää kappaleessa kyntensä myös rap-osuuksilla, joissa hänestä ilmenee uusia puolia musiikintekijänä. (SL)

 

Teksti: Tanja Kyngäs, Petri Klemetti, Seppo Juntunen & Suvi Lyytikäinen

 

 

 

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Uncharted 4 Aku Louhimies Atomic Blonde