Eläkeläiset

Kun Hevimestassa humppa soi

03.05.2019

Eläkeläiset oli kovasti odotettu vierailija Oulussa lauantaina 27. huhtikuuta. Oulun Hevimestassa pidettävän keikan liput olivat menneet mukavasti kaupaksi jo ennakkoon, joten tiedossa olisi varmasti iloiset ja hikiset humppailtamat. Hevimestaan allekirjoittanut suuntaisi myöskin, tällä kertaa valokuvaajan roolissa. Lisäksi tämä olisi minun ihka ensimmäinen Eläkeläisten keikkani koskaan, eli merkittävä aukko sivistyksessäni tulisi korjautumaan tällä keikalla. Ilmassa oli mukavaa jännityksen kutkutusta. Etenkin valokuvausolosuhteet mietityttivät ja vähän huolestuttivatkin koska Hevimesta kuvauspaikkana olisi uusi kokemus ja tuttavuus.  Tämä raportti onkin kirjoitettu toimittaja-valokuvaajan näkövinkkelistä, sensuroimattomana. Teitä on varoitettu!

Jännitystä ilmassa ja jonossa

Kun ennakkotieto oli että Eläkeläisten keikka alkaisi kello 23.15, vääntäytyi vapaa toimittaja tonteille tietysti vasta klo 22.50, lauantai-ilta kun oli ja kaikkea. Siinä kohtaa jono Hevimestaan oli luonnollisesti jo riittävän pitkä aiheuttamaan pahimmillaan sen, että koko keikka jäisi kuvaamatta, sillä yleinen käytäntö on että  ensimmäisen kolmen kappaleen aikana saa ottaa valokuvia lavan edustalla. Mutta toimittajana ei auta jäädä asioita ihmettelemään vaan pitää toimia jos mielii jutun tehdä. Niinpä marssin pitkän jonon ohi muiden kanssajonottjien pahan silmän kirous niskassani suoraan karskien ovimiesten juttusille, vilautin nopeasti toimittajakorttiani ja tuumasin että hiukan kiirus tässä olisi kuvaamaan illan bändiä. Ovi aukeni oitis ja ei kun peremmälle.

Livemusiikista nautitaan Oulun Hevimestassa baarin toisessa kerroksessa. Portaat ylös kiivettyäni rohkeus oli pettää, sillä iso sali oli aivan täynnänsä väkeä, ja lavan edustalle olisi pitkä matka läpi innostuneen ja iloisen odotuksen vallassa olevan ihmismassan. Kohteliaasti anteeksipyyntöjä huudahdellen etenin aivan eturivin tuntumaan. Sinne päästyäni totesin että kuvaaminen olisi tapahtuva yleisön joukosta käsin.

Lavan edessä ei ollut sellaista rajattua tilaa eli kuvaajaslangilla fotopittiä, jonne valokuvaaja voisi kömpiä hoitamaan työnsä yleisöä ja artisteja häiritsemättä. Niinpä asettauduin aivan eturivin tuntumaan, kahden herrasmiehen väliin josta kameran etsimen kautta nopeasti vilkaistuna ja arvioituna oli rajallinen mutta kelvollinen näkyvyys lavalle. Onneksi vieressä olevat yleisön edustajat ja selkeästi kovat Eläkeläisten fanit olivat ymmärtäväisiä ja antoivat minulle tilaa sen verran kuin kykenivät. Mukavaa sakkia siis.

Humppaa taikka kuole!

Lavalla oli muutamia valospotteja mikä ilahdutti valokuvaajan mieltäni suuresti; en joutuisi sihtailemaan kameraani summamutikassa pilkkopimeydessä ääntä kohti kuten etenkin joillakin black metal -keikoilla tilanne voisi olla. Valo on aina valokuvaajan paras ystävä, ja tällä kertaa valoa onneksi oli, mutta ei missään nimessä liikaa. Kun Eläkeläiset viimein pitkän ”Humppaa taikka kuole, taikka humppaa ja kuole” -huutojen houkuttamana tuli lavalle, nousivat yleisön kädet ilmaan ja keikka sai riemukkaan alkunsa. Onni Waris istui soittamassa suoraan edessäni, joten Onnilla olikin onni olla mukana lähes kaikissa kuvissani. Hänen vieressään humppaa loi ilmoille bändin uusin jäsen Petteri Halonen ja hänen oikealla puolellaan haitaritaituri-viihdyttäjä Lassi Kinnunen sekä basisti Martti Waris, ja rummuissa Tapio Santaharju. 

Eläkeläiset on yksi parhaista suomalaisista live-esiintyjistä, ja kyllähän runsas keikkailu Suomessa ja ulkomailla näkyi ja kuului tästä humppapumpusta. Yleisö osasi kappaleiden sanat ulkoa, ja yhden jos toisen lipunostajan yllä oli Eläkeläisten merkkipukinetta tai -asustetta; oli huivia, liiviä monine merkkeineen ja tietysti t-paitoja bändin virallisella logolla varustettuna. Eläkeläiset on elämäntapa!

Humppauhraus

Aivan liian nopeasti ne kolme ensimmäistä humppaa oli soitettu, ja valokuvaus oli lopetettava. Mukavaa musiikkia teki kuitenkin mieli jäädä kuuntelemaan ja tietysti seuraamaan Eläkeläisten edesottamuksia. Kanssakeikkalijat valistivat minua siitä että illan settilista koostui paljolti Werbung baby! -albumin annista. Kävin kuvaussession päätteeksi morjenstamassa kollegaani Noususta, sillä seurauksella että eturivin tuntumaan ei ollut valitettavasti enää paluuta. Pelit soivat mutta mitään näkyvyttä lavalle ei enää baaritiskin luota ollutkaan, etenkin kun Eläkeläiset soitti settinsä istualtaan. Harmitti ja kismitti. Vaan oma moka, lavan edustalle ei olisi enää pääsyä ilman nyrkkitappelua. Niinpä allekirjoittanut vetäytyi takavasemmalle ja tyytyi nauttimaan musiikista ja tunnelmasta kauempaa. En silti hypännyt koskeen, olinhan humppanirvassa.




LISÄÄ JUTTUJA:

Pelihalli Sugoi Wrestling