Dave Lindholm Pubilla

Legenda valloitti karismallaan

27.02.2019
Teksti:
Kuvat:
Mari Kivioja

Etukäteen on hämyinen mielikuva: Pienen savuisen lähiökuppilan nurkassa soittaa suomalaisen rockin legenda ja höpisee biisien välissä omiaan. Rakkaudessa pettyneet kanta-asiakkaat seuraavat maestroa lasittunein katsein viskilasi kourassa. Tunnelmaan voisi leikata viiltoja tylsällä veitsellä.

Rappioromantiikka on kuitenkin vain aamuyön toiveuni. Dave Lindholm tarjosi innostuneelle ja iloiselle yleisölle ammattitaitoisen setin perjantaina 22. helmikuuta uudistuneella Ykän Pubilla Oulussa.

Dave julkaisi viime vuonna levyllisen uutta musiikkia. Rockin konkareista koostuva bändi ja albumi, Dave Lindholm esittää – Kynä & kumppanit, otettiin innolla vastaan. Nyt oli luvassa kuitenkin vain mies ja kitara. Muutaman kokemuksen perusteella se riittää hyvin.

Ykän pubissa on tunnelmaa.

En ole vuosiin käynyt Ykän Pubissa, kavereiden kesken Ykälässä tai Pubilla. Paikka löytyy Oulun pahamaineisen lähiön, Toppilan nurkasta.

Bussimatkan ja reippaan kävelyretken päässä häämöttää valoa. Vastassa on iloinen ja rento henkilökunta ja siisti mesta narikkoineen. Paikan toisessa päässä on Toppila Klubi, jossa vietetään kuulemma hyviä karaokebileitä.

Esiintyjille ja yleisölle on kelpo tilat. Lavana toimii parinkymmenen sentin koroke. Kävelen miltei huomaamatta eturiviin, joten suurta ruuhkaa ei ole. Kello on 22, joten päätän jäädä tähän.

Riitta ja Taina ovat tulleet nauttimaan hyvästä musiikista ja iloisesta tunnelmasta.

Dave täyttää tilan valtavalla karismallaan

Legenda kävelee rauhallisesti jakkaralle hattu päässä ja tuttuun tapaan luuttukitara kourassa. Nyt ollaan perusasioiden äärellä. Pyroja ei tarvitse väistellä, eikä savua niellä. Kontrasti on melkoinen viikon takaiseen Amaranthe-spektaakkeliin, ja se on hyvä niin.

Dave antaa kitaran laulaa ammattitaidolla ja tulkitsee hienot kappaleet tyylillä, Sitähän se kaikki on. Välillä on herkkä Pieni ja hento ote, ja sitten valistetaan, miten Tupakka, viina ja villit naiset tekee sut hulluksi, sotkee sun pään.

Lavan edusta on pian pakattu tiiviisti ja alue on tupaten täynnä. Joku vähän nurisee, että paikalle on otettu liikaa väkeä. Yleisöä on monenlaista, monen ikäistä. Yhteistä on, että kaikilla vaikuttaa olevan hyvä fiilis.

Dave keräsi paikalle äidit ja tyttäret. Molemmat tykkäsi.

Maestro ei turhia höpise. Biisien välissä herra hörppää vettä, ja sitten jatketaan. Daven tavaramerkki keikoilla on tyylikäs luuttukitara. Luutun soundi on kyllä hieno näillä kamoilla ja tässä tilassa.

Daven veto on hyvin eleetön ja mistään everybody!-meiningistä, ei ole hetkeäkään kyse. Kaikki tietenkin osaavat klassikkobiisien sanat ulkoa, mutta onneksi homma ei mene ihan live-karaokeksi.

Joo joo, mä rakastan sua ja Puhelinlasku on mun – näitä huippubiisejä pitkän linjan rock- ja blueslegendalta löytyy. Valtava karisma ja ammattitaito näkyy, kuuluu ja tuntuu.

Ei tämmöisille keikoille lähdetä yllättymään. Mutta, mitä se kaikki on? Sitähän se kaikki on, rakkautta, rakkautta vaan.




LISÄÄ JUTTUJA:

Remu Aaltonen, Vapriikki, Hurriganes Roky Hill & The Garden Of Daggers Viidakkotohtori