Bossapoika

Lämmin tuulahdus kaipuuta

11.06.2018
Teksti:
Kuvat:
Saara Taussi

Bossapoika-nimen takaa löytyy moniosaaja ja laulaja-lauluntekijä Otto Ripatti. Bossapojan kappaleet ovat yhdistelmä brasilialaisia rytmejä ja suomalaista lauluntekijäperinnettä. Siinä yhdistyvät oman kodin lämpö ja matkamiehen ikävä tien päälle. Yhdistämällä jotain vierasta johonkin tuttuun on syntynyt virkistävä kombinaatio, joka on jo mukavasti löytänyt paikkansa suomalaisessa musiikkiskenessä radiosoiton ja keikkojen kautta.

Ensimmäisen EP:n Tanssivat ihmiset ovat hulluja niiden mielestä, jotka eivät kuuntele musiikkia Bossapoika julkaisi jo vuonna 2015, jonka jälkeen julkaisuja on tullut tasaiseen tahtiin. Viime vuonna julkaistiin ensimmäinen koko pitkä levy Painottomat ja tulevana syksynä on tulossa ytimekkäästi nimetty Toinen. Studioajan lisäksi miehen on pitänyt kiireisenä keikat joko soolona tai isommalla kokoonpanolla. Erikoisimpana keikkakombona voidaan pitää Malmintalon esitystä, jossa Ripatti esiintyi kera oktetin ja neljän tanssijan.

Biiseistä

Mikä ajaa Bossapojan kirjoittamaan ja laulamaan?

– Laulujen tekemiseen on aika monta motiivia. Joskus se on oman psyyken ja henkilöhistorian perkaamista. Joskus se on pakottava tarve sanoa jotain. Joskus se on keino asettua toisen ihmisen asemaan. Mutta miksi sitten kirjoitan lauluja enkä esimerkiksi romaaneja tai blogia? Ehkä siksi, että laulussa teksti saa uuden kerronnallisen ulottuvuuden. Harmonia ja melodia tekevät tekstiin kerroksia, jotka parhaimmillaan johtajat monitulkintaisuuteen. Ja kai siihen on ollut hyvä syy, että nimenomaan laulamalla entisaikaan suurimmat tarinat ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle, pohdiskelee Otto omia motiivejaan. Meillä kaikilla on tarve kuulua johonkin suurempaan kontekstiin ja tarinaan. Bossapojan rauhoittavassa äänessä kuulee tämän pitkän perinteen kaikuja ja kerroksia.

Entä mitkä ovat olleet suurimmat vaikuttajasi? Mitkä asiat ovat vaikuttaneet oman musiikillisen minäsi kehittymiseen?

– Mä olen aina ihaillut sellaisia kitsaita sanojen käyttäjiä, jotka osaavat jättää ilmaa teksteihin kuten Leonard Cohén ja Ismo Alanko. Samuli Putrosta olen tykännyt aina, jos lauluntekijöistä puhutaan. Eniten vaikutteita olen ehkä saanut kuitenkin mustan huumorin mestareilta, kuten Kurt Vonnegutilta tai beatnik-runoilijoilta. Sävelkieli ja harmonia tulevat joka paikasta. Kun on korvat auki, tulee vaikutteita. Omista biiseistä voi kuulla vaikutteita vanhasta savikiekkoiskelmästä, 60-luvun bossasta, 50-luvun cool jazzista tai J. Karjalaisesta.

Miten kappaleesi syntyvät?

– Laulujen syntymisen kaavaa kysytään usein ja siihen on aina yhtä vaikea vastata. Varmaan siksi, kun se oma prosessi kehittyy siinä, missä itsekin kasvaa ihmisenä. Joskus idea lähtee muutaman nuotin melodiasta, joskus lauseesta. Jälkimmäinen on ehkä tyypillisempää. Tai sitten annan itselleni haasteen vangita joku tunne sanoiksi. Tai ottaa pysäytyskuva jostain tilanteesta tai nivelkohdasta tarinaa, toteaa Otto rauhalliseen tyyliinsä.

Bossapojan sanoituksissa vieraillaan tunneskaalan eripäissä ja se tekeekin hänen biiseistään lähestyttäviä. Elämä on etkoja, jatkoja, katkoja ja hatkoja, kuten kadut kertovat. Nämä kaikki ulottuvuudet kuuluvat siellä kappaleiden taustalla.

– Mulle on tärkeintä, että se soundi palvelee tekstiä. Kaikki muu on toissijaista, Otto summaa vielä lopuksi.

Keikkailusta

Mikä ajaa esittämään laulujaan lavalle?

– Lavalla on hyvä olla. Vuorovaikutus yleisön kanssa on parhaimmillaan maagista ja hurjan voimauttavaa. Lisäksi koen olevani hyvä siinä. Veistäisin varmaan paljon veneitäkin, jos olisin hyvä siinä.

Mikä on Bossapojan paras keikkamuisto tähänastisista esiintymisistä?

– Tämä on tietenkin mahdoton kysymys, mutta päällimmäisenä tulee mieleen viime vuoden lokakuiset DJ Bunuelin 40-vuotistaiteilijajuhlat Kulttuuritalolla. Kokemus oli todella mieleenpainuva niin katsomosta, lavalta kuin takahuoneesta käsin.

Mitä olet oppinut keikoilta ja keikkamatkoilta?

– Toivottavasti olen oppinut ainakin itsestäni paljon ja sen, että Bossapojalla on keikoilla jotain annettavaa. Lisäksi keikoilla tapaa ihmisiä ihan eri tavalla, myös sen oman kuplan ulkopuolelta. Suomessa ihmiset eivät selvänä helposti lähesty tuntemattomia, mutta musiikki antaa tarttumapintaa. Mua ei ole koskaan häirinnyt se, että joku haluaa tulla keikan jälkeen juttelemaan. Päinvastoin. Jos oma musiikki saa jotain liikkeelle toisessa ihmisessä, on se tehnyt keikasta vaivan arvoisen, tiivistää Otto keikkailun suolan.

Bossapojan seuraavat keikat ajoittuvat tulevalle elokuulle. Tarkemmat paikat ja päivämäärät löytää parhaiten Bossapojan some-kanavien kautta lähempänä loppukesää. Loppuun vielä muutama sananen tulevaisuudesta.

– On ollut tosi upeaa huomata, kuinka radiosoitto on tasaisesti kasvanut. Esimerkiksi Radio Helsinki ja Basso ovat ilokseni soittaneet satunnaisesti Bossapoikaa jo pidempään, mutta Valoa ikkunassa -single päätyi myös Ylen soittoon. Toivottavasti kehityskäyrä jatkuu ja sen myötä yhä enemmän uusia naamoja alkaa käymään keikoilla. Musiikillisesti odotan tietysti tekeväni tulevina vuosina elämäni parhaat biisit. Vaikka kakkoslevyäkään ei ole vielä julkaistu, on syntynyt jo paljon ideoita kolmatta albumia silmällä pitäen.

Kiitos Otto! Mukavaa kesää sekä antoisia keikkoja.




LISÄÄ JUTTUJA:

Juho Kuorikoski COMMODORE 64 Tasavallan tietokone Lasse-Maijan etsivätoimisto Slow West