Bayonetta 1+2

Let's rock with Bayonetta!

Seksikkäästä noidasta, nopeasta taistelusta, enkeleiden lahtaamisesta ja ylitseampuvasta toiminnasta, siitä on Bayonettat tehty.

PlatinumGamesin kehittämä ja Segan julkaisema täyttä noitatoimintaa sisältävä Bayonetta sai alkunsa vuonna 2009 PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle ja sen jatko-osa julkaistiin Wii U -konsolille yksinoikeutena 2014. Ensimmäinen Bayonetta on remasteroitu myös PC:lle ja jatko-osan mukana Wii U:lle, mutta nyt myös molemmat on julkaistu yhtenä settinä Nintendon Switchille.

Bitch witch

Peleissä liikutaan tietystin pelin nimikkohenkilöllä Bayonettalla, joka ensimmäisessä osassa selvittelee omaa menneisyyttään, koska on näppärästi kadottanut muistinsa niiltä ajoilta. Toisessa osassa Bayonetta yrittää pelastaa ystävänsä hengen ja joutuu samalla sekaantumaan isompiin kuvioihin. Kummankaan pelin tarinaa ja juonikuvioita en varsinaisesti sanoisi niiden vahvuuksiksi, sillä ne ovat aika sekavia ja vaikeasti hahmotettavia, mutta ei se juuri menoa haittaa.

Yksi Bayonettan myyntivalteista on seksikkyys. Pakko sanoa, mutta aikoinaan omalla kohdalla tämä oli syy, etten jaksanut pelistä aikoinaan innostua. Ajattelin sen olevan vain fan serviceä ja tuhmia juttuja. Vaikka hahmon äärimmilleen viety tyylikkyys, paljas pinta, pornot asennot ja vahva seksuaalinen innuendo onkin iso osa pelin visuaalista tyyliä, on siinä kuitenkin ihan oikea ja hyvä peli alla. Peli on enemmänkin tuhma, kuin porno, joten on siinäkin se ero.

Bayonetta painaakin menemään niin sanotusti “kommandona”. Hänellä ei ole oikeasti mitään vaatteita päällä, vaan ne vaatteen näköiset jutut ovat itse asiassa hänen lumotut hiuksensa. Taistellessaan vihollisia vastaan ja kutsuessaan helvetin demoneja avukseen hän käyttää hiuksiaan apuna, joka taas tarkoittaa sitä ne aina välillä häviävät hänen yltään kiusoittelevasti ja vihjaillen Bayonettan suloista. Strategiset paikat pysyvät tosin aina peitettyinä, joten täyteen alastomuuteen asti ei mennä.

Hahmojen keskenään käyttämä kieli on yleensä totuttua rajumpaa, kirosanojakaan ei säästellä. Bayonettalla on myös asenne kohdillaan, eikä hänellä jää sormi suuhun vaikeammassakaan paikassa. Tässä on noita, jonka silmille ei hypitä. Muutkin pelisarjan aikana vastaan tulevat hahmot ovat hauskoja omine piirteineen ja maneereineen, vaikka pakko sanoa, että molemmista peleistä löytyvät lapsihahmot ovat todella ärsyttäviä ja saavat aivan liikaa ruutuaikaa.

Bayonetta edustaa muinaista Umbran Witch -klaania, joka on jo haihtunut historiaan. Vihollisena toimivat rinnakkaisesta Paradiso-nimisestä ulottuvuudesta kotoisin olevat enkelimäiset hahmot, jotka ovat pelin tarinassa olleet esikuvia kristilliselle enkelimyytille. Paholaiset taas tulevat toisesta rinnakkaisesta ulottuvuudesta. Enkeleiden ja paholaisten välisessä kaaoksessa asuvat sitten tavalliset ihmiset.

Korkokantakenkä naamaan!

Taistelumekaniikka muistuttaa melko paljon Devil May Cryn ja vastaavien pelien mallia. Bayonetta potkii, lyö ja käyttää aseitaan lennellen pitkin poikin ruutua tehden mahdollisimman isoja komboja vihollisten nujertamiseksi.

Mitä parempia ja pidempiä komboja saa tehtyä, sen parempi. Viholliset tiputtavat sädekehiä, joita voi käyttää myöhemmin Gates of Hell -baarissa hahmon kehittämiseen. Baari toimii kauppana ja sieltä voi ostaa uusia liiketekniikoita, tavaroita ja avata kykyjä ja sen sellaista.

Yksi erityinen ominaisuus, jota pelin edetessä on opittava käyttämään on niin kutsuttu Witch Time, joka aktivoituu silloin kun Bayonetta väistää vihollisen hyökkäyksen viime tingassa. Witch Timen aikana aika hidastuu huomattavan paljon ja Bayonetta voi käyttää tätä hyödyksi tehdäkseen oikein kunnolla vahinkoa vihollisiin ja tietysti myös isompia komboja.

Seikkailujen edetessä käytettäväksi tulee myös erilaisia aseita. Löytäessään vinyylilevyjä tai niiden palasia, Bayonetta voi ne kokonaisiksi saadessaan viedä Gates of Helliin ja saada itselleen uuden aseen. Myös jotkut isommista vihollisista tiputtelevat käytettäviä aseita maahan, mutta ne tuhoutuvat melko nopeasti käytön mukaan.

Ensimmäisessä osassa kamera on mielestäni aivan liian villi taistelun aikana ja taistelu tuntuu hirveältä häseltämiseltä. Tätä pahentaa vielä se seikka, että monet vihollisista ovat ilmassa ja Bayonettakin joutuu lentelemään pitkin poikin ruutua. Bayonetta 2:ssa taistelu tuntuu huomattavasti paremmalta, eikä kamerakaan ole niin mahdoton hallita.

Noidan elämä on taistelua

Peli on jaettu lukuihin ja luvut taas jakeisiin. Jakeet arvotetaan taistelujen perusteella ja saadakseen täydet platina-arvosanat, joutuisikin peliä aika paljon hankaamaan päästäkseen tuolle virtuoosimaiselle tasolle. Itse huomasin jo hyvissä ajoin, että tämä on omalla kohdalla sula mahdottomuus. Sellaisille jotka tykkäävät hioa pelisuoritustaan, voi Bayonettan pisteytysjärjestelmä motivoida, mutta omalla kohdalla se tuntui vaan ikävältä muistutukselta siitä, kuinka paljon parannettavaa pelaamisessani olisi.

Pelkkää lähitaistelua ja nujakointia peli ei kuitenkaan ole, vaan välillä kaavaa rikotaan isommilla pomotaisteluilla, joissa on enemmän vaiheita ja myös ajokentillä. Ajokentät ovat jonkinlaisia shmuppi- ja taistelupelien hybridejä, joissa painetaan menemään eteenpäin täysiä samalla kun yritetään tuhota vihollisia edestä niin paljon kuin keretään. Osa näistä tuntui vähän turhan pitkitetyiltä, mutta toisaalta ymmärrän sen miksi perimmäistä kaavaa haluttiin välillä hieman rikkoakin.

Silloin harvoin kun ei ole taisteltavaa, Bayonetta voi liikkua melko putkimaisissa maisemissa ja etsiä piilotettuja tavaroita tai extra-säkeitä, joista saa palkintoja. Hajonneet noidan sydämet toimivat niin, että kun niitä löytää tarpeeksi saa lisää tilaa energiamittariinsa, joten niitä kyllä kannattaa etsiä ja kerätä. Bayonetta voi myös tarvittaessa muuttua muutamaksi erilaiseksi eläimeksi, joka helpottaa matkan taittamista ja paikkoihin pääsyä.

Let’s rock!

Pelattavaa saa rahan edestä aika paljon, sillä molemmat Bayonetta-pelit tulevat samassa setissä. Hieman harmillisesti tosin ensimmäinen osa tulee latauskoodin muodossa, eikä ollenkaan pelikasetilla. Japanissa julkaistiin tälläinen täysin fyysinen versio myös ensimmäisestä Bayonettasta.

Alkuperäisiä versioita en ole pelannut, niin en oikein osaa sanoa mitä Switch-versioissa olisi parannettu. Molemmat pelit kuitenkin näyttävät ja kuulostavat hyvältä, erityisesti Bayonetta 2. Minkäänlaisia pyörimisongelmia ei myöskään ollut, joten ruudunpäivitys on tasaista.

Omasta mielestäni näistä kahdesta ensimmäinen Bayonetta ei ole mitenkään erityisen hyvä peli. Ainakaan ei niin hyvä kuin sen kulttistatus antaa ymmärtää. Siinä on konsepti ja idea kohdallaan, mutta toteutus jättää parantamisen varaa. Toinen osa onkin sitten ottanut tästä onkeensa ja parantaa oikeastaan kaikkia osa-alueita pelistä. Bayonetta 2 onkin jo erittäin hyvä peli, jossa on opittu edellisen osan virheistä.

Pelasin ensin ensimmäisen Bayonettan, jonka jälkeen en oikein uskaltanut odottaa jatko-osalta enää mitään, mutta onneksi se osoittautui erinomaiseksi peliksi. Jatkoakin on lupailtu Bayonettan seikkailuille, joten tämä paketti kyllä saa odottaamaan Bayonetta 3:sta.

Bayonetta 1 + 2
PlatinumGames

Genre: Toiminta
Ikäraja: 18
Nintendo
Testattu: Switch
Saatavilla: Switch
Pelattu: Molemmat pelit läpi normaalilla vaikeustasolla.


LISÄÄ JUTTUJA:

pala omaa taivasta kent