Bättre Folk 2018

Suomen hienoin kulttuurijuhla

04.07.2018
Teksti:
Kuvat:
Jari Huttunen & Mari Kivioja

Suomen hämmästyttävin kulttuurifestari vietettiin viikonloppuna 29.–30. kesäkuuta Hailuoluodon Marjaniemessä. Ihmeellinen juhla kalastajasataman kärjessä ilahduttaa uuden ja mielenkiintoisen musiikin ja -kirjallisuuden ystäviä vuodesta toiseen.

Periaatteessa ajatus on ihan pölijä. Juhlille ei olisi oikein tilaa ja Hailuotoon on hankala päästä. Parkkipaikkoja ei juuri ole ja majoituskapasiteettikin on hyvin rajallinen. Mereltä puhkuva tuuli ei liikauta saaren ahavoituneita kalastajia, mutta voi kesälläkin olla julma kaupunkihipille. Silti – tai juuri siksi – paikalle saapui ennätysyleisö, noin 5 000 iloista juhlijaa.

Tuottaja Varpu ja juhlan isäntä Aki Roukala, joka kertoo kahden päivän lippuja olevan enää pari jäljellä.

Matka ja leiriytyminen ovat osa juhlaa

Bättre Folk on kokonaisvaltainen kokemus, joka alkaa jo matkasta paikalle. Lauttayhteys Oulunsalon rannasta saareen on pullonkaula, joka kerää jopa tuntien jonot molempiin suuntiin.

Vippejä ovat vain julkiset kulkuneuvot ja luotolaiset, saaren alkuasukkaat, jotka saavat etuilla jonossa. Tähän on varauduttu ja juhlamatkaajat ovat hyväntuulisia. Toki väliin vitsaillaan luotolaisista, jotka lähtevät aina pahimpaan ruuhka-aikaan hakemaan peräkärryn kanssa maitopurkkia mantereelta.

Leirialue jakautui hämmästyttävästi kahtia. Alkupuoliskolla lämmiteltiin jopa ilman paitaa tyynessä auringonpaisteessa. Muutaman metrin matkalla ilmasto muuttui ihan toiseksi. Pohjoistuuli iski vastaan sillä voimalla, että hoikempaa olisi hirvittänyt.

Osa muutti suosiolla tyynelle puolelle, vaikka paikkoja ei ollut enää kuin ihan bajojen vieressä. Päätimme Nousun folkkitoimituksen kanssa valita haastavamman tien ja pystytimme leirin suojaavien dyynien julmemmalle puolelle. Siellä jo kannettiin toppatakeissa isoja kiviä pitämään telttoja paikallaan.

Perjantaina juhlittiin ja hymyiltiin tuulessa

Matkalla alueelle teimme tarkan toimintasuunnitelman. Päätimme tällä kertaa kunnioittaa juhlan rentoa meininkiä ja olla stressaamatta. Jokaista esiintyjää ei ole pakko analysoida alusta loppuun. Sekään ei haittaa, jos juuttuu höpöttelemään pitemmäksikin aikaa tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Bättre Folkissa esiintyjiä on sopiva määrä pienellä alueella. Kaikki on mahdollista kokea turhaan juoksematta. Esiintymisiä on kahdella lavalla vuorotellen, toisella soitetaan musiikkia ja toisella esiintyvät kirjailijat. Oulun kulttuuripersoona Paavo J. Heinonen puhuttaa esiintyjät lavalle, tietenkin veikeällä kouluruotsilla.

Paavo J. puhuu tuimana ruotsia.

Telttojen kanssa värkkäillessä meni aikansa, joten Draama Helmi ehti jo soittaa settinsä. Ennen Iida Rauman keikkaa katsastamme alueen. Kojuja on edellisvuotta vähemmän, saunoja ja paljuja enemmän.

Tuuli tuivertaa ja ihmisillä on päällään pipoja, villapaitoja ja toppatakkeja. Viime vuonna porukka kulki topeissa ja sortseissa, joten en osannut varustautua oikein varoitteluista huolimatta. Käyn kysymässä yhdestä kojusta lakkia. Harmittelivat, että tänä vuonna ei ollut pipoja valikoimassa. Niitä oli kovasti kysytty.

Yleisö on varautunut ottamaan merituulenkin vastaan. Vilma ja Arttu nauttivat juhlasta.

Iida Rauma (s. 1984) on nykyisin turkulainen kirjailija. Häneltä on julkaistu kaksi romaania, joista jälkimmäinen Seksistä ja matematiikasta (2015) sai Kalevi Jäntin- ja Tulenkantaja-palkinnon.

Esitys on hauska ja intensiivinen. Iida Rauma lausui sekä soitti ja lauloi tekstejään. Loppua kohti esitys vapautuu ja Iida on kuin kotona lavalla. On hämmentävää miten kirjailijat ovat nykyisin keikkoja myyviä suvereeneja esiintyjiä.

Bättre Folkkissa on nähty Suomen eturivin kirjailijoita vetämässä punkkia, repimässä paidan päältään rokkistarana ja soittamassa saksofonia selällään lavalla. Ilmapiiri on siten kannustavan rento, että täydellinen mokaaminenkin olisi onnistuminen.

Gasellien uudehko biisi Riks, raks ja poks on soinut tiuhaan radiossa. Se on se, jossa ollaan tuhmia toisen muroille. Räppiporukka on ollut hetken kovassa nosteessa ja yleisössä tunnetaan jo biisit.

Gasellit toivat Hailuotoon toivotun auringon ja lämmön.

Kosovossa syntynyt Pajtim Statovci (s. 1990) valloitti kirjallisuuden ystävien sydämet romaanillaan Kissani Jugoslavia. Teos voitti vuonna 2014 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Keikalla on paljon kirjailijan faneja ja esityksen jälkeen ihailijoita kertyy lavan taakse jonoksi asti.

Pajtim Statovci jakoi nimmareita esityksen jälkeen. Yksi onnekas sai omakseen myös Pajtimin kirjan, josta hän luki näytteitä. Lopussa kuultiin näyte vielä julkaisemattomasta teoksesta.

Vesta saattoi olla juhlien odotetuin artisti. Yleisöä kerääntyi lavan eteen valtavasti. Kaikilla tuntui olevan kivaa ja juhlayleisö osasi esikoisalbumin Lohtulauseita ulkoa.

Juttelin myöhemmin ihmisten kanssa kokemuksista ja aika monelle Vestan keikka oli se mieleenpainuvin ja hienoin. Artistilta odotetaan uutta musiikkia innolla.

Hyväntuulinen Vesta sai yleisön mukaansa.

Koko Hubaran jouduttua perumaan esityksensä, paikalle saatiin Neuvostoliittossa syntynyt anarkistirunoilija Susinukke Kosola (oik.Daniil Kozlovs. 1991). Susinukke oli hauska yllätys, en tiennyt hänestä juuri mitään etukäteen.

Susinuken keikka oli loppua kohti kiihtyvää tykitystä, karmean hienoja kielikuvia ja hengästyttävää lausuntaa. Sanoma oli konkreettisen voimakas olematta silti vihaisen nuoren miehen tuhruinen purkaus nenäliinaan. Tämä oli mahtava!

Susinukke Kosolan esityksessä oli energiaa.

Pariisin kevään keikkasetti ei ollut Marjaniemen keskikesän yössä se ilmeisin hittikimara. Joku saattoi odottaa Tämän kylän poikii tai Kesäyötä toissa vuoden tapaan. Bättre Folkiin saavutaan vuosi toisensa jälkeen uudestaan, joten useat olivat jo sen keikan nähneet.

Illan päätös oli komea. Pariisin Kevät on livenä aina hyvä ja Arto Tuunelan läsnäolo lavalla on käsin kosketeltavaa.

Iltaauringon hyväilemä Arto Tuunela bändeineen oli  perjantain odotettu artisti.

Lauantaina paistoi aurinko

Uusi päivä kirkastui viimein jääkylmän suihkun jälkeen. Itä-Hollola Installaatio käynnisti päivän reippaalla indierockilla. Bättre Folkissa päivän ensimmäinen bändi on aina suurelle yleisölle vähän tuntemattomampi lupaava esiintyjä.

Nousussa murska-arvion saanut Itä-Hollola Installaation aloitti lauantain tyylikkäästi.

Lauantaipäivä kului nopeasti ilman selkeää päämäärää. Välillä istuimme tuttavien purjeveneessä, välillä jututimme saunojia paljuissa. Päivän kirjailijoita, Matias Riikosta, Jaakko Yli-Juonikasta ja Jukka Viikilää, seurasimme vähän kauempaa pöydistä.

Tutustuimme samalla festivaalin ruoka- ja juomatarjontaan. Bättre Folkissa tarjoillaan lähiruokaa sekä luomuviinejä ja -oluita. Ruoka ei hintaansa nähden ylittänyt raatimme odotuksia. Hailuodon Panimon oluet jakoivat mielipiteet. Mustikalla maustettu olut oli tottumattomalle kiltisti sanottuna mielenkiintoinen. Nämä ovat niitä makuasioita.

Saimaan jätkien rokkimeininki on kyllä kivaa. Vedetään aurinkolasit päässä Myrskyluodon Maija tai 15 minuuttinen progehilutus jostain vanhasta biisistä. Pari neitoa jumppaa edessä ja laulaa mikkiin silloin tällöin ooo ooo! Mahtavaa!

No on se, kun ei ota liian vakavasti. Poppoo on täynnä älyttömän taitavia soittajia. Matti Mikkolan luotsaamalla progeyhtyeellä on tyyliä!

Saimaan settiin ei montaa proge-biisiä mahtunut, mutta oli mukava kuulla että kappaleita oli otettu mukaan kaikilta bändin levyiltä. Lopussa rumpali Eppu Kosonen astui Pepen kenkiin.

Pyhimys räpäytti tyylillä kelposetin alkuillasta. Jotkut odottivat Kynnet, kynnet -biisiä jo edellisenä iltana Vestan keikalla, mutta sehän on Pyhimyksen hitti. Kertsi kertoo mun kissasta, joka ei sopeudu autoon ja silloin tulee kynnet. No juu, Vesta ei tainnut nyt olla mukana fiittaamassa.

Pyhimyksen puna-turkoosi visuaalisuus löysi tilansa myös pienemmillä festareilla.

 Yona on ihana auringonpaiste. Tyylikkäät poppilaulut soljuivat kauniisti häikäisevässä illassa. Yona taisi olla ihan täydellistä aistittavaa juuri tuohon hetkeen.

Yona hurmasi lauantain yleisön

Monille teeveestä tuttu Ronja Salmi ei herättänyt etukäteen mitään mielikuvia. Ajattelin ohimennen vilkaista menoa, mutta keikka piti otteessaan loppuun asti. Salmi oli saanut säestäjäkseen Samuli Putron. Esitys oli sujuvan tyylikäs ja hauska. Aika hienoa!

Samuli Putro valaisee Ronja Salmen. Samuli kertoi keikan jälkeen, että Aki Järjestää parhaat bileet!

Tämän vuoden Bättre Folkin viimeinen esiintyjä oli Kerkko Koskinen. Soundeja hierottiin huolella kuntoon ennen esitystä. Upea ja taitava yhtye kuulosti hienolta. Antti Lehtinen toimi seremoniamestarina ja mukana oli myös muutama tuuttaaja Teekkaritorvista. Ihan hyvin se meni.

Kerko Koskinen veti loppuun suurimmat hitittinsä, jopa Sateentekijän:


Rakkaus palaa minä en

Aion olla onnellinen
Voin huoletta savukkeeni sammuttaa
Kyllä helvetistä tulta saa
Taivas palaa minä en
Aion olla onnellinen
Onnellinen

Nousun Bättre Folk -tiimi kiittää. Nähdään ensi vuonna ystävät!




LISÄÄ JUTTUJA:

Mad Success, Tuomas Milonoff, Riku Rantala Meriteatteri, Eikä merta enää ole Operaatio Mekong