Alexi Laiho – Kitara, kaaos & kontrolli

Maailman tykein metallikitaristi

23.04.2019
Teksti:

Armoitettu metallikitaristi, Children of Bodomin lauluntekijä Alexi Laiho täytti juuri 40 vuotta. Bodomin räyhäkkään tarttuva kymmenes albumi Hexed julkaistiin maaliskuun alussa. On aika muistella hetki rock-elämää ja matkaa maailmansuosioon. Käsissä on elämäkerta, Alexi Laiho – Kitara, kaaos & kontrolli.

Muistelmissa Alexi Laiho kertoo vapautuneesti, minä-muodossa, menneistä vuosista. Pitkän linjan musiikkitoimittaja Petri Silas on onnistunut illuusiossa. Vaikuttaa, että Alexi kertoilee elämästään kronologisesti, mutta välillä innostuneesti asiasta toiseen hypellen, kuten hyvän tarinankertojan kuuluu.

Tarina alkaa kuten parhaat historialliset fiktiiviset elämäkerrat: ”Päästin ensirääkäisyni 8. huhtikuuta…”. Teoksen rakenne noudattaa kauttaaltaan tätä vanhaa tyyliä. Alussa on Shakespeare-sitaatti ja lukujen alussa on perinnetietoiset tiivistelmät kuten: ”Toinen luku, jonka mittaan kitarasankari opiskelee pianoa sekä viulua…” Ratkaisu on ihan hauska reippaaseen metallimuisteloon.

Alexin kehittymistä palvotuksi kitarasankariksi on helppo ja sujuva seurata. Kasvuvaikeudet eivät nouse pääosaan, vaikka kipupisteitäkin sivutaan. Yksityisellä ei revitellä, ja tässä kirjallisuudenlajissa tuttuun törkyyn ei tungeta käsiä.

Kerronta etenee musiikin ehdoilla, olematta silti kliininen historiikki. Klassisen musiikin opinnot, raskaan musiikin löytäminen ja bändikuviot toimivat perustellusti punaisena lankana. Ahdistushäiriö viiltelyineen ei ole enää lööppikamaa. Children of Bodomin paikoin angstista raivoa kuunnellut tajuaa kyllä, että pahaa on purettu musiikkiin.

Vihaisuutta tärkeämpää on tinkimätön ote tekemiseen. Harjoittelu, työmoraali ja täydellisyyteen pyrkiminen kuuluvat kertomuksissa lapsuudesta viimeisimpään levyyn. Levyjä on myyty maailmanlaajuisesti jo reilusti yli kaksi miljoonaa ja Laiho on valittu useissa äänestyksissä maailman parhaaksi metalli-kitaristiksi.

Sekoilun jälkeen tulee vanhemmiten krapula

Nyt puhutaan kuitenkin rockstarasta, jonka kiisselinhuuruisista seikkailuista on luettu iltapäivälehdistä. Välillä sekoilu on lähtenyt lapasesta. Luita on napsunut ja vatsahaava pysäyttänyt hetkeksi ennen uusia huuruisia kuningasideoita. Wild Child -lempinimen ansainnut kitarasankari ei ihannoi tai saarnaa rappiota. Välillä oli hauskaa, aina ei.

Suuria paljastuksia ei elämäkerrasta löydy. Klikkinikkaritkin innostuivat lähinnä kakkoskitaristi Stone-legenda Roope Latvalan riitaisasta bändistä erottamisesta. Laiho käsittelee tätäkin aihetta kohtuullisen diplomaattisesti, kylläkin miltei kuuluvasti sappea niellen.

Laiskaa lukijaa varten tekstistä on nostettu lentävimpiä ajatusketjuja esiin kuten lehtijutuissa. Tämä on lähinnä ärsyttävää. Juuri luetut virkkeet heti perään uudestaan isolla fontilla katkovat sujuvaa tekstiä. Pian nostot kuitenkin tottuu jättämään huomiotta.

Alexi Laihon elämäkerta on mukaansa tempaava ja helppo lukea. Rock-kieliset ilmaisut ja heitot englanniksi oikeastaan kuuluvat tyylilajiin. Keskivaiheilla on tutusti kuvaliite, jossa on pari hauskaa otosta ja sitten lähinnä promokuvia.

Nyt nelikymppisenä Alexi on vähentänyt sekoilua ja dokaamista, ja kertoo, että on parhaassa kunnossa koskaan. Children of Bodom on edelleen bändi täynnä räyhäävää metallia ja asennetta, mutta nykyisestä tekemisestä huokuu selkeästi ammattimaisuus.

Laihon nahkaankin naputeltu lausahdus, ”end of fuckin` story” päättää luonnollisesti elämäkerran, joten ei mutta lisättävää kuin Hexed soimaan ja rokkiopus kouraan!

Alexi Laiho – Kitara, kaaos & kontrolli
Petri Silas

Johnny Kniga
Sivuja: 253


LISÄÄ JUTTUJA:

muistikuvia Keronsuo LPRHC